Yhdessäolo muistisairaan kanssa voi tuntua tuskallisen hankalalta – Alzheimeria sairastavan tytär: Tässä 10 vinkkiä, miten viettää aikaa muistisairaan kanssa

Jaa kaverilleTilaa Seura
Valokuvien katselu
Mitä tehdä muistisairaan kanssa? Muistisairas nauttii esimerkiksi vanhojen kuvien katselusta. © istockphoto
Kun läheinen sairastuu muistisairauteen, yhteiset puuhat kaipaavat päivitystä. Alzheimeria sairastavan tytär kertoo, mitä hän touhuaa äitinsä kanssa.

Yhdessäolo muistisairaan kanssa voi tuntua tuskallisen hankalalta, jos yhteistä kieltä ei enää ole tai toisen ymmärrys on kaikonnut.

Kun äitini sairastui Alzheimeriin eläkeiän kynnyksellä, yhteiset hetkemme muuttuivat. Ennen niin puuhakas äitini muuttui pikkuhiljaa kykenemättömäksi asioihin, joita olimme tehneet yhdessä: laittaneet ruokaa tai leikkineet lasteni kanssa. Yhteiset lounastreffit jäivät, kun äiti ryysti sushi-ravintolassa soijan kulhosta ja nosti talvisaappaansa pöydälle.

Äidin elinpiiri kapeni. Hän halusi pysytellä tutuissa nurkissa. Minun piti kehitellä liuta erilaisia keinoja viettää aikaa hänen kanssaan.

Mitä tehdä muistisairaan kanssa? 10 vinkkiä

1. Maalatkaa

Menin kerran äitini luo hoivakotiin, jossa hän istui pöydän äärellä tyhjän paperin ja vesivärien kanssa. Taiteellisesti lahjakas äitini maalasi paljon vielä sairautensa alkuvaiheessa, mutta hiljalleen taito hiipui. Silti hän nauttii siveltimen kosketuksesta paperilla, mutta maalaamisen aloittaminen on hänelle vaikeaa.

Niinpä istuin hänen viereensä ja valitsimme lehdestä maiseman, jota aloimme yhdessä jäljitellä. Sudimme vierekkäin väriä pensseleihin ja maalasimme auringonlaskua melko pitkään. Lopputulos ei muistuttanut alkuperäistä, mutta meillä oli hauskaa.

2. Katselkaa valokuvia

Vietämme usein äitini kanssa aikaa tutkimalla vanhaa albumia, joka on täynnä mustavalkoisia valokuvia hänen lapsuudestaan ja nuoruudestaan.

Moni muistisairas muistaa asioita vuosien takaa, vaikka viimeaikaiset tapahtumat eivät jäisi mieleen. Oman äitini muistista viimeiset 40 vuotta pyyhkiytyivät pois jo varhain, mutta lapsuusajan muistot tuntuvat säilyvän kaikkein pisimpään. Vaikka hän ei muista ihmisten nimiä tai vuosia, hän nauttii selvästi vanhojen kuvien katselusta. Sieltä hän näkee tuttuja kasvoja.

3. Kuunnelkaa lempimusiikkia

Kun äitini sai Alzheimer-diagnoosin kuusikymppisenä, hän esitti yhden toiveen: soittakaa hänelle Beatlesia sitten, kun hän ei enää muuta ymmärrä. Olen pitänyt tästä pyynnöstä kiinni. Kun menen äitini luo hoitokotiin, laitan puhelimestani musiikkipalvelu Spotifyn kautta Beatlesin soimaan. Vaikka hän ei enää muista sanoja, tuttujen sävelien hyräily onnistuu yhä erinomaisesti ja hyvin äkkiä jäykähkökin jalka heiluu musiikin tahtiin.

Tunti kuluu hetkessä, kun pötköttelemme vierekkäin hänen sängyllään ja valikoimme kuunneltavia kappaleita.

4. Laulakaa yhdessä

Laulaminen on monen muistisairaan mielestä antoisaa puuhaa. Yllättävän moni muistaa laulujen sanoja, vaikka kaikki muu tuntuisi kadonneen mielestä. Pelkistä laulujen sanoista voi kuitenkin olla vaikea päräyttää yhteislaulua käyntiin.

Onneksi nykyään kaupoissa myydään erilaisia soivia laulukirjoja, joiden mukana tulee säestyksen tuottava soittolaite. Nappia painamalla löytyy oikea taustamelodia ja samalla voi seurata laulun sanoja kirjan sivuilta. Esimerkiksi Jenni Salmisen toimittama Ikivihreä soiva laulukirja (Tammi) on oivallinen. Siihen on koottu 50 tunnettua suomalaista kappaletta.

5. Leipominen kannattaa

Kaikenlainen käsillä puuhastelu ja tekeminen on ainakin oman äitini mieleen. Ohjattu leipominen on aina yhtä iloista aktiviteettia.

Erityisesti pullataikinan valmistaminen ja siitä pullien pyörittely on joka kerta varma hitti hoitokodin asukkaiden keskuudessa.

Ostin hiljattain myös äidilleni muutaman purkin lasten muovailuvahoja. Pehmeän vahan muotoilu helpottaa joskus sormien motorista levottomuutta ja rentouttaa häntä.

6. Lue päivän lehti

Vaikka muistisairas ei enää itse jaksaisi lukea uutisia eikä edes ymmärtäisi maailmanmenosta yhtä paljon kuin ennen, moni kuuntelee silti mielellään juttuja ajankohtaisista tapahtumista.

Äitini hoivakodissa jokainen aamu alkaa niin, että hoitaja lukee olohuoneessa ääneen valikoidusti uutisia talon asukkaille. Kaikki kuuntelevat keskittyneesti, ja jotkut uutiset herättävät keskusteluakin. Joskus luen itsekin äidilleni puhelimeni kautta uutissivustojen kevyitä uutisia. Erityisesti säähän liittyvät ja eläinaiheiset jutut tuntuvat kiinnostavat häntä suuresti.

7. Haasta pelaamaan

Muistisairaan kanssa voi pelailla helpohkoja ja yksinkertaisia pelejä, jos molemmilla riittää siihen intoa. Esimerkiksi pienille lapsille suunnatut palapelit ovat mukavaa ajanvietettä, samoin kuin varta vasten ikäihmisille valmistetut muistipelit.

Joskus äitiäni on huvittanut suuresti, jos olen itse möhlinyt muistipelissä. Toisinaan teen niin tahallani, jotta hän ei tuntisi oloaan ainoaksi höpsöksi.

8. Mobiililaitteella aikamatkalle

Muistisairaille on kehitetty viime aikoina myös erilaisia sovelluksia. Esimerkiksi mobiililaitteeseen asennettavan Hilda-sovelluksen kautta muistisairas voi katsoa vanhoja valokuvia ja kuunnella samaan aikakauteen liittyvää musiikkia.

Hilda on kuin pieni aikamatka. Sovellukseen asetetaan käyttäjän syntymävuosi, jonka jälkeen ohjelma näyttää valokuvia ja musiikkia henkilön syntymää seuraavilta vuosikymmeniltä.

Sovellus on toistaiseksi tarkoitettu vain ammattilaiskäyttöön, mutta esimerkiksi Pääkaupunkiseudun omaishoitajat ry:llä on käytössään 10 tablettia, joihin Hilda on ladattu. Tabletteja lainataan yhdistyksen omaishoitajaperheille ilmaiseksi.

9. Hoivaa ja hiero

Hellyys ja kosketus ovat muistisairaille tärkeitä. Olen ottanut tehtäväkseni äitini kynsien leikkaamisen aina, kun käyn hänen luonaan. Samalla hieron hänen kipeitä polviaan ja nilkkojaan. Silittäminen ja hierominen tekevät hyvää kangistuneelle ja sairauden väsyttämälle kropalle, mutta myös minulle – saanhan olla hänen lähellään.

10. Kuunnelkaa lintuja parvekkeella

Vaikka raitis ilma ja ulkoilu ovat aina hyväksi, joskus kävelylenkit muistisairaan kanssa tuntuvat raskailta ja haastavilta. Silloin hyvä vaihtoehto on mennä pihalle tai parvekkeelle katselemaan luontoa ja kuuntelemaan linnun laulua.

Välillä vien äitini pyörätuolilla ulos pienelle kävelylle, mutta hyvin usein istumme hoivakodin terassilla ja seuraamme lähipuissa häärääviä oravia. Iltapäiväkahvien ja jäätelön äärellä pihamaalla tuntuu, että hetken kaikki olisi kuin ennen.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 9/19.

Lue myös: Tyttären pitkä suru – Alzheimerin tauti nujersi äidin pala palalta eläväksi kuoreksi

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X