Myönnä ongelma, tartu huoleen ja häpeään – Näin neuvoo ja kannustaa elämän ”inventaarion” pariin terapeutti Heli Suutari
Yksilö- ja pariterapeutti Heli Suutari huomauttaa, että usein omien ajatusten korjausliikkeiden ei tarvitse olla isoja.
Yksilö- ja pariterapeutti Heli Suutari opastaa Kaikki kääntyy hyväksi –harjoituskirjassaan tutkimaan oman elämän ja arjen kinkkistäkin puolta. Tartu huoleen ja häpeään, vaikka se tuntuisi haastavalta, Suutari kehottaa.
Miksi ongelmien myöntäminen voi monesti tuntua vaikealta ja miten ongelmien myöntämistä voi harjoitella?
Ehkäpä siksi, että ihmismieli pyristelee muutosta vastaan. Ja siksi, että ongelman myöntäminen ja varsinkin siihen tarttuminen vaatii astumista epävarmuusalueelle.
Itse tykkään käyttää omalla kohdallani ja asiakkaidenkin kanssa tietynlaista ”inventaario”-lähestymistapaa. Harjoituskirjassani on kokonainen luku omistettuna ongelmien myöntämiseen ja niiden sanoittamiseen. Ihan vain kynä käteen ja rehellisyys avuksi, siitä on hyvä aloittaa!
Voi vaikka nimetä kolme asiaa, jotka hiertävät mielessä ja arjessa yhä uudestaan. Sitten voi miettiä, ovatko ne ulkoisia (esim. työpaikan yt-neuvottelut) vai sisäisiä (vaikkapa elämää rajoittava riippuvuus) ongelmia.
Päätösten tekeminen voi olla joskus hyvin hankalaa ja ahdistavaa. Voiko sitä jotenkin treenata?
Kuten ongelmien myöntämiseen, myös päätöksiin liittyy väistämättä vastuu. Päätöstentekoa voi onneksi treenata ja siinä voi oppia koko ajan paremmaksi. Itse aloittaisin vaikkapa listaamalla omat niin sanotut ”kootut selitykset”. Sellaiset verukkeet, joihin oma päätöksenteko ja muutosyritys yleensä tyssäävät.
Tuttuja selityksiä voivat olla esimerkiksi nämä: ”Haluaisin kyllä, mutta en pysty…” tai ”Taloudellinen tilanteeni ei salli, että…”. Sitten voisi pohtia näiden verukkeiden alkuperää sekä niihin liittyviä pelkoja ja keksiä niille vastaväitteitä. Päätösten opettelussa pitää muistaa olla kiltti itselle.
Joskus mieli täyttyy kaikenlaisista huolista ja kaaosteorioista. Miten omia ajatuksia voi silloin rauhoittaa?
Normaali huolehtiminen on osa elämää. On selvää kantaa huolta esimerkiksi lapsista, töistä ja kodista. Huolia kannattaa opetella kyseenalaistamaan, jotta näkee, onko kyseessä aito murhe vai oma ajatusvääristymä tai vanhoja uskomuksia.
Tartu huoleen. Siitä voi tehdä vaikka kolme saraketta: ensimmäiseen sarakeeseen kirjataan huoli sellaisenaan, toisessa sarakkeessa huolta voi tarkastella kriittisesti ja tarvittaessa sitä kyseenalaistaen. Tätä kutsutaan huolien haastamiseksi. Kolmanteen sarakkeeseen voi kirjoittaa, mitä myötätuntoista ja lohduttavaa voisi sanoa huolelle.
Mistä tietää, että on muutoksen aika ja miten uutta suuntaa kannattaa lähteä hahmottamaan?
Nyrkkisääntönä pitäisin sitä, että jos aina tekee kaiken samalla tavalla, mikään ei muutu. Joskus riittää se, että vaikka töissä sovitaan muutoksista, esim. työtunteja vähennetään. Toiselle voi riittää se, että harjoittelee sanaa EI ja opettelee pitämään puolensa.
Muutoksen tarpeen kyllä tuntee, mutta sen ei tarvitse olla jotain muuta näkyvää. Usein suurin muutos on sisäinen muutos.
Joskus vanhatkin asiat hävettävät. Miten häpeän tunteesta voi päästä eroon?
Kun tietää häpeän syyn, asiaa voi alkaa työstää. Kuten ongelmien kanssa, häpeänaiheistakin voi tehdä ”inventaarion” eli tarttua kynään ja paperiin. Paras lääke katumukseen on tehdä tänään asiat toisin.
Tosiasioiden myöntäminen on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on lopettaa itsensä ruoskiminen. Vanhasta häpeästä luopumiselle voi kehittää vaikka rituaalin. Itse halasin vanhaa puuta, jonka koloon luovutin iänikuiset häpeäni. Otin puusta kuvan, ja nyt se komeilee toimistoni seinällä. Oloni keveni päätöksestäni.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkäri-lehdessä 4/20.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti