A-klinikkasäätiön johtava ylilääkäri Kaarlo Simojoki: ”Parin viinilasillisen jälkeen ei juttujen taso nouse”

Potilas istuu lääkäriä vastapäätä vastaanottotuolissa, jossa hän on monesti aiemminkin istunut. Tällä kertaa puheenaiheena ei ole päihteidenkäyttö, kuten aiemmilla käynneillä, vaan se, että potilas on yrittänyt tappaa lääkärinsä, Kaarlo Simojoen.

Onneksi tuhoisat aikeet on ehditty pysäyttää.

Kohtaamalla potilaan silmästä silmään Simojoki haluaa vielä antaa yhden mahdollisuuden. Mahdollisuuden saada hoitoa. Häntä jännittää: Haluaako potilas yhä vahingoittaa? Miten puhuminen sujuu?

Kohtaaminen kuitenkin menee hyvin, ja yhteisymmärrys tuon potilaan kanssa syntyy.

Mutta tappouhkaukset eivät lopu siihen.

Kun Simojoki aloittaa vuonna 2014 korkeassa virassa alkoholi- ja huumeongelmaisia hoitavan A-klinikkasäätiön johtavana ylilääkärinä, hän antaa mediassa lausuntoja ja joutuu entistä useamman sairaan ihmisen maalitauluksi.

Kaikesta huolimatta yhä tänäkin päivänä hän osallistuu täysillä keskusteluun alkoholilain uudistamisesta. Suomalaisten päihteidenkäyttö on hänelle paitsi työ myös sydämenasia.

Lisää haittoja luvassa

Suomen alkoholilakiin on näillä näkymin tulossa liuta alkoholin saatavuutta ja myyntiä helpottavia muutoksia, joista kiistellyin on 5,5 prosentin vahvuisten lonkeroiden, IV-oluiden ja niin sanottujen limuviinojen tuominen kauppoihin.

”Toivon, ettei alkoholinkulutus lähtisi nousuun lakiuudistuksen seurauksena, mutta tohdin väittää, että niin vain käy. Sen verran realisti olen”, Kaarlo Simojoki, 45, sanoo.

Hänen mukaansa kotimaiset ja kansainväliset tilastot osoittavat kiistattomasti, että alkoholin saatavuuden parantaminen johtaa aina juomisen ja sen haittojen lisääntymiseen. Haittoja ovat esimerkiksi maksakirroosien määrän kasvu, työvuosien menetys ja perheiden ongelmat.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laskelman mukaan uusi alkoholilaki aiheuttaisi 150 uutta alkoholikuolemaa vuodessa.

Ylilääkäri kantaa siis huolta suomalaisten terveydestä.

Vastassa on kuitenkin yksilönvapauden kannattajien äänekäs joukko. Heidän mielestään juuri sääntely saa aikaan kapinahenkeä ja vastuutonta kännäämistä, kun taas rajoitusten purkaminen tukisi siirtymistä eurooppalaisiin juomatapoihin.

Ravintolajuomiin veroale

Kaarlo Simojoki ei usko, että suunnitellut alkoholilain muutokset johtaisivat eurooppalaisiin juomatapoihin. Päinvastoin, myynnin vapautus kaupoissa ohjaa väärään suuntaan: kännäämiseen tai tissutteluun kotona yksin tai kaksin.

”Jos vaihtaa puoletkin oluesta nelosolueen, kulutetun alkoholin määrä kasvaa selvästi.”

Simojoen mielestä suomalaisetkin juovat sivistyneimmin ravintoloissa, joten kulutusta pitäisi ohjata sinne. Tällä hetkellä kuitenkin vain 13 prosenttia juodusta alkoholista solahtaa kurkkuun ravintoloissa. Suuri syy siihen on ravintolajuomien kalleus.

Lakiluonnoksesta Simojoki ottaakin mielihyvin vastaan esimerkiksi alkoholilupien saamisen helpottamisen. Nykyisellään lupien käsittely on työlästä ja kallista, mikä nostaa ravintolassa myydyn alkoholin hintaa.

Simojoen mielestä ravintola-alkoholista voisi jopa periä pienempää veroa kuin kaupassa myydystä, mutta tällaista ehdotusta lakiesityksessä ei ole.

”Hienot juomatavat”

Puhe hienoista eurooppalaisista juomatavoista on Simojoen mielestä harhaanjohtavaa. EU-alueella juodaan alkoholia enemmän kuin missään muualla maailmassa.

Kännääminen on iso ongelma paitsi Suomessa myös monissa muissa Euroopan maissa, kuten Saksassa, Iso-Britanniassa, Norjassa ja Puolassa. Myös rajoituksia alkoholin myyntiin on Euroopan joka kolkassa, enimmäkseen juuri terveyssyistä.

Italiaan, juomakulttuurin kruununjalokiveen, Suomea ei todellakaan ole reilua verrata.

Simojoki arvelee, että sääntelyn äänekkäät vastustajat haluavat oikeasti vain eroon Alkon monopolista ja ajattelevat enemmän taloutta, siis alkoholibisneksen tuomia työpaikkoja ja voittoja kuin kansanterveyttä ja alkoholikulttuurin muokkaamista. Se on Simojoen mielestä suorastaan epäeettistä.

”Sveitsi on linjannut alkoholiohjelmassaan, että alkoholipolitiikkaa tehdään kansanterveyden ja kulttuurin, ei talouden näkökulmasta”, Simojoki sivaltaa.

Hän huomauttaa, että alkoholiverotus kattaa tällä hetkellä vain suorat, välittömät haitat, jotka ovat 1,3 miljardia. Yhteiskunnan kukkaroa kurittavat lisäksi viinan välilliset haitat, joiden hinta on arviolta 4–14 miljardia.

Suurimmat kustannukset eivät yllättäen johdu ongelmakäyttäjistä vaan kohtuu- ja riskikäyttäjistä. Alkoholin liikakäyttö aiheuttaa muun muassa tapaturmia, työpoissaoloja, järjestyksenpitokuluja, sosiaalisia haittoja esimerkiksi perheissä sekä sairauksia ja niiden hoitokuluja.

”Voitot alkoholin myynnistä taas menevät ihan muualle kuin yhteiskunnalle.”

Onko toivo nuorissa?

Vaikka suomalaista juomakulttuuria ei kannata verrata eteläeurooppalaiseen, esimerkkiä voi ottaa. Simojoki kertoo käyneensä vastikään Italiassa ja Portugalissa, missä ihmiset joivat illanvietoissa muutaman annoksen ja keskittyivät sen jälkeen yhdessäoloon.

”Hilpeän 0,5–0,7 promillen tilan saavuttaa parilla lasillisella viiniä. Sen jälkeen juttujen taso ei pääsääntöisesti nouse”, hän pohtii.

Mutta opimmeko me suomalaiset koskaan kohtuukäyttäjiksi?

Toivoa on ainakin nuorten juomatavoista päätellen. Raittiita nuoria on aiempaa enemmän, ja humalajuominen on vähentynyt. Syytä ei vielä tiedetä, mutta päihdetutkija Anu Katainen on selvittänyt, että aikuisten ote nuorista on tiukentunut ja myös nuorten yhdessäolo esimerkiksi kännyköillä sosiaalisessa mediassa voi vähentää kiinnostusta kännäämiseen.

Juomatapojen muutosta ei kuitenkaan voi laskea alaikäisten varaan. Itsenäistyvät 20–35-vuotiaat oppivat yhä huonoille tavoille.

”Me vanhemmat sukupolvet olemme esimerkki.”

Millainen esimerkki Simojoki itse on?

Hän kertoo juoneensa opiskeluaikoinaan kuin kuka tahansa lääketieteen opiskelija – siis reilunpuoleisesti. Vuonna 2002 sydänlihastulehdus teki hänestä absolutistin pariksi vuodeksi. Kun oli oltava ilman, vapautui ryhmäpaineesta.

”Nykyään pystyn sanomaan seurassa kuin seurassa, ettei tee mieli. Saatan olla kuukausitolkulla juomatta. En edes muista, milloin olin viimeksi humalassa, mutta muutama lasillinen tulee juotua silloin tällöin.”

Kohtuukäytön uusi mittari

Erityistä huolta Simojoki kantaa alkoholia käyttävien läheisistä, esimerkiksi lapsista. Kohtuukäyttöä ei tulisi mitata vain humalatilan kovuuden tai juotujen alkoholiannosten perusteella, vaan rajat pitäisi m ieltää yksilöllisiksi ja tilannekohtaisiksi.

”Pieni lapsi ei pysty hahmottamaan, miksi isä nauraa tavallista enemmän tai miksi äiti liikehtii suuremmin kuin yleensä. Perheessä yksi lapsi voi olla sinut aikuisten juomisen kanssa, kun taas toinen voi ahdistua siitä paljon. Jos viidestä lapsesta yksi ahdistuu, vanhempien pitäisi mennä alkoholinkäytössään sen mukaan.”

Näkemyksensä tueksi hän tarjoaa tutkimustietoa: noin 25 prosenttia lapsista kokee turvattomuutta vanhemman juomisesta, ja noin miljoona suomalaista kärsii läheisen juomisesta.

Suomalaisessa alkoholikeskustelussa korostuu Simojoen mielestä liikaa yksilön vapaus juoda.

”Harva meistä elää sellaisessa kuplassa, ettei oma alkoholinkäyttö kosketa ketään muuta.”

Vaarallinen vakanssi

Kaarlo Simojoen ura päihdelääkärinä sai alkusysäyksen kesätyöstä Espoon katkaisuhoitoyksikössä. Tutustuminen potilaisiin sai huomaamaan, että nämä ihmiset jos ketkä tarvitsivat apua.

”Näin, kuinka yksin moni oli ja kuinka vähän järjestelmä oli kiinnostunut heistä.”

Sittemmin hän on hoitanut jopa murhaajia, ja hänen potilaitaan on kuollut, osa nuorena.

Vastaanotolla on usein tullut esiin naisiin tai lapsiin kohdistuva perheväkivalta. Se on ollut Simojoelle ehkä kovin pala, mutta hän on oppinut, että myös vaikeista asioista on uskallettava puhua niin uhrien kuin tekijöidenkin kanssa.

”Jos ryhdyn närkästymään ja moralisoimaan, hoitosuhteesta ei tule hyvää. Usein olen sanonut potilaalle, että ymmärrän kaiken, mutta en hyväksy kaikkea.”

Päihdelääkärin työ kuulostaa sankarilliselta, mutta miten sitä kestää selvin päin?

Simojoen selviytymiskeinot ovat perinteiset: musiikin kuuntelu, liikunta, luonto ja kaverit.

Lue myös:

A-olut ja limuviinat ruokakauppoihin – Näin uusi alkoholilaki muuttaisi anniskelua

Uusi alkoholilaki houkuttelee teinejä juomaan – Uudistuksella hamutaan kännikansan kukkaroa