Sotaveteraani ampuu kovilla: Alokaskomppaniako heitetty pelastamaan Suomen taloutta?

On turha murehtia sitä, mistä joutuu iän lisääntyessä luopumaan. Parempi on iloita siitä, mitä jää jäljelle ja erityisesti siitä, mitä on ollut.”

94-vuotias opetusneuvos Antti Henttonen tietää, mistä puhuu. Kun Suomi leikkaa osaamisestaan, hän tulee vihaiseksi.

Henttonen – kaiken nähnyt sivistysporvari – on pahoittanut mielensä pääministeri Juha Sipilän (kesk), Alexander Stubbin (kok) ja Timo Soinin (ps) hallituspolitiikasta.

Opettaja-lehden ja sitä edeltäneen Opettajain lehden pitkäaikainen päätoimittaja jyrähtää:

”Hallitus on leikkaamassa satoja miljoonia opetuksesta ja tutkimustyöstä, koulutuksesta ja yliopistoilta, korkeakouluilta. Se on kaiken järjen ja kokemuksen vastaista. Juuri niihinhän tulisi nyt panostaa. Tuntuu kuin etulinjaan olisi heitetty alokaskomppania Suomen taloustilannetta pelastamaan.”

Talvi- ja jatkosotien veteraanina Henttonen kertoo pohtineensa, ettei vastaava olisi ollut sodissamme mahdollista.

”Valtio olisi kaatunut. Ministerit ovat tekemässä vakavan virheen koulutukselle, joka on Suomessa voimavaroistamme vahvin.”

Yllättävää asiassa on Henttosen mielestä sekin, miten Suomen keskusta käyttäytyy. Saman keskustan ja silloisen Maalaisliiton voimahahmo Johannes Virolainenhan oli 1960-luvulla ratkaisevasti ajamassa peruskoulua Suomeen.

Presidentinlinnassa

Sivistyskodin tunnelma täyttää Henttosen asunnon Helsingin Munkkivuoressa. Ensimmäisen kerroksen viisihuoneisen asunnon seinillä on metrimitoin kirjoja. Osa niistä on Henttosen itsensä tekemiä.

Kuusi värikästä riipuslautasta koristaa yhtä seinämää. Niiden maalaukset kertovat arabialaisesta Tuhannen ja yhden yön tarinoista. Lautaset ovat kauniita.

Olohuoneen toista seinää komistaa taiteilija Olavi Hurmerinnan Henttosesta valmistama muotokuva. Se on maalattu 1980-luvulla.

Muotokuva tähyää huoneen yli pihamaisemaan, jossa on mäntyjä ja kuusia. Suomalaisia ulottuvuuksia.

Henttonen – takavuosilta myös televisiosta tuttu sotaveteraanikeräyksen kasvo – katsoo samaan maisemaan. Täällä hän on asustanut perheineen talon valmistumisvuodesta 1960 asti.

”Lapsia siunaantui kolme, joten jokainen sai oman huoneen”, isäntä virkkaa.

Mukana kahvi- ja teepöydässä istuu Henttosen uudeksi vaimoksi vuonna 2006 vihitty Arja Suursalo-Henttonen. Opetusneuvos kehuu häntä vuolain sanamuodoin.

”Kohtalo käveli vastaan kuin taivaan lahjana, ja menimme naimisiin. Arja on entinen biologian lehtori Sotkamosta.”

Toisesta h-hetkestä todistaa olohuoneen valokuva, jossa puoliso miehensä käsipuolessa kantaa yllään muinaiskarjalaista kansallispukua.

”Kuva on otettu Presidentinlinnan itsenäisyyspäivän vastaanotolla vuonna 2011. Olimme siellä tuuraamassa Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdtiä, joka puolisonsa sairastumisen takia joutui peruuttamaan osallistumisensa.”

Henttoset tervehtivät tasavallan presidentti Tarja Halosta ensimmäisinä kaikista. Koko Suomen kansa katseli heitä.

Missä uusi Ukko?

Antti Henttonen palaa suureen huolenaiheeseensa. Vielä viime vuoden vaalien alla puolueet lupasivat, ettei koulutuksen määrärahoihin kosketa.

”Tulin opettajajärjestön palvelukseen päätoimittajaksi vuonna 1953. Ajat olivat paljon ongelmallisemmat kuin nyt. Myös silloin hallitus yritti leikata opetuksesta, mutta ryhmityimme vastahyökkäykseen. Teimme haastatteluja, ja opettajajärjestöjen edustajat pääsivät lopulta esittämään huolensa presidentti J.K. ’Ukko’ Paasikivelle.”

”Ukko puuttui peliin ja takasi, ettei kouluun koskettu. Nyt tarvittaisiin uudelleen tällaista ukkoa viheltämään peli poikki, koska pienen kansan koko tulevaisuus on koulutuksen ja kulttuurin varassa. Sivistys on kansan ainoa tie pärjätä kilpailijoiden rinnalla”, Henttonen sanoo Suomen kilpailukykyyn viitaten.

Mitä jos sotien jälkeiset leikkausaikeet olisi toteutettu?

”Ei olisi tullut kaikille tasa-arvoista peruskoulutusta, yliopistot toimisivat nykyistä kapeammalla alalla ja ammattikoulutus olisi heikompaa. Kansan tulevaisuuden tie olisi katkaistu.”

Henttonen sanoo olevansa samaa mieltä kuin suomalainen talousprofessori Bengt Holmström. Holmström on mainittu Nobel-palkintoehdokkaana, mutta hänet tunnetaan myös huipputehtävistä Yalen yliopistossa Yhdysvalloissa.

Holmström sanoi, että Sipilän hallitus halveksii koulutusta.

Myös Henttosen korvia särkee, kun ministerit puhuvat ”kaiken maailman dosenteista ja lomilla lorvailevista professoreista”.

”Tuollaiset repliikit todistavat asiantuntemattomuudesta ja siitä, ettei nähdä huomisen tavoitteiden tärkeyttä. Leikataan mieluummin pois taloudellisen tulevaisuuden mahdollisuudet.”

Näkemiin tasa-arvo?

Henttonen oli keskeisesti luomassa sitä koulutusjärjestelmää, jolla nykyinen elintaso luotiin ja jonka peruja oppimistulokset ovat Euroopan, ellei koko maailman huippua.

”Olin yksi kuuman taistelun pioneereista peruskoulun puolesta. Kärkevimmät vastustajat kutsuivat minua peruskoulu-Hönttöseksi. Kiitos taistelijoiden syntyi kuitenkin alueellinen ja taloudellinen tasa-arvo.”

Kuten Henttonen luonnehtii, eduskunta ratkaisi asian suurella äänten enemmistöllä presidentti J.F. Kennedyn murhailtana 22.11.1963.

Sen jälkeen samassa talossa hyväksyttiin peruskoulutuksen puitelaki vuonna 1968, ja vuonna 1972 aloitettiin uudistettu koulutus maan pohjoisosista alkaen.

Taistelu oli usein kuin rytäkkää. Kiivaimmin uudistusta vastustettiin kokoomuksessa. Puolueen eduskuntaryhmässä peruskoululla oli kokonaista kaksi kannattajaa.

”Samoilla tahoilla haaveillaan nyt intellektuellien kouluista, siis varakkaiden perheiden yksityisten kouluja. Se on huolestuttavaa, sillä Suomea parempia tuloksia on mitattu Pisa-tutkimuksissa vain joissain Kauko-idän maissa. En ymmärrä, miksi loistava koulujärjestelmä halutaan ajaa alas.”

Summan taistelija

Fyysisemmin – ja kuin Tuntemattoman sotilaan etunimikaima Rokka – Henttonen lähti taisteluun vuonna 1939, kun Stalinin Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen.

Eikä Suomi pannut alokaskomppaniaa eturintamaan itseään puolustamaan.

Henttonen oli tuolloin vaatimattoman maatalon poika Karjalan Antreasta, Henttolan kylästä. Hän lähti talvisotaan 17-vuotiaana vapaaehtoisena. Myös hänen panostaan tarvittiin.

Nuorukainen tappeli Summassa ja Äyräpäässä, oli mukana myös Syvärillä.

Isänmaa säilyi vapaana, mutta rampautui ensin. Henttonen – talvi- ja jatkosodan sotilas – jätti perheineen Antrean kahdesti, toisella kerralla lopullisesti.

”Sitten kotimaata ryhdyttiin kehittämään ylöspäin, se oli ainoa tie. Kansakoulun käyneenä nuorena miehenä minut hyväksyttiin ensin opettajaseminaariin, jonka läpäisin. Sitten minusta tuli toimittaja. Päätoimittajuus Opettajain ja Opettaja-lehdessä kesti vuoteen 1983.”

Paitsi peruskoulun Henttonen laskee elämäntyökseen vuonna 1973 perustetun OAJ:n eli Opettajien ammattijärjestön. Hän oli mukana ajamassa yhteen keskenään kiistelevät Suomen Opettajainliiton, Oppikoulunopettajain Keskusjärjestön ja Svenska Finlands Lärarbörbundin. Päätoimittajana Henttonen oli tärkeä vaikuttaja ja yhteiskunnallinen keskustelija.

Mikä sieltä pilkistää?

Makuuhuoneen yläkomeron raosta pilkistää vielä kaksi mappia. Ne ovat täynnä papereita, niihin Henttonen on kirjaillut laulujen sanoja Yleisradion sekakuorolle, Peipposille.

”Kuoronjohtaja Mikko von Deringeringerin pyynnöstä tulin tehneeksi sanat 330 lauluun. Oli se mukavaa iltapuhdetta. Aina maanantai-iltaisin lapset hihkaisivat puhelimen soidessa, että nyt se Mikko-setä soittaa taas ja pyytää sanoja.”

Värssyjen piti valmistuman tiistaiaamuksi. Yhtään ei haitannut, että tiistaiksi oli kirjoitettava myös Opettaja-lehden pääkirjoitus.

Tunnetuin laulujen lyriikoista on venäläisperäinen valssi Lokki. Opetusneuvoksen tekstin levyttivät sekä Mauno Kuusisto että Arja Havakka.

Värssyjen rustaaminen oli Henttoselle myös eräänlainen varaventtiili. Ei enää pitänytkään taistella jarrumiesten ja muiden perkeleiden kanssa. Sai antautua sävelten ja rytmien avaruuteen, käyttää vapaasti luovuuttaan ja olla romanttinenkin.

”Mutta jokin tolkku ja tarkkuus siinäkin piti olla. Nähtävästi onnistuinkin jollain lailla, eihän arvon Deringer olisi muuten halunnut minulta sanoja yhä lisää”, Antti Henttonen sanoo.”