Isä perusti aviomieskoulun: ”Parisuhde ja isyys ovat hemmetin hauskoja”
Veli-Matti Karhu uskoo, että moni parisuhde ja perhe pelastuisi, jos miehet saisivat mahdollisuuden valmistautua niihin etukäteen. Siksi hän perusti Aviomieskoulun.
Veli-Matti Karhu tietää, että usein mies haluaisi osallistua perheen arkeen enemmän, mutta paine taloudellisesta vastuusta voi pakottaa hänet tekemään pitkiä työpäiviä.
Nuorena Veli-Matti Karhu oli porukan rääväsuu ja teki, mitä päähän pälkähti. Pohjois-Pohjanmaalla Kuivaniemen kylässä asunut nuori mies oli yksinkertaisesti ikävä tyyppi.
Teini-iässä tyttöystävät vaihtuivat. Nuorimies oli niin epävarma, että halusi jättää ennen kuin tuli jätetyksi.
Parikymppisenä hän päätti lähteä Helsinkiin opiskelemaan sosiaalialaa. Samoissa opiskelijapiireissä liikkunut Tytti oli ihana nainen, joka osasi vaatia hyvää kohtelua. Se sai Karhun ihastumaan korviaan myöten.
”Tytti osasi edellyttää oikeita asioita. Hän vaati, että puhumme hankalat asiat selviksi, otamme toisemme huomioon ja jaamme kotityöt”, Karhu kertoo.
”Hän myös halusi tehdä jo heti alussa parisuhteen pelisäännöt selviksi: mikä oli sallittua ja mikä ei.”
Kokemus oli Karhulle uusi. Yllättäen vastuuttaminen tuntui valtavan hyvältä. Elämään tuli lisää ryhtiä.
Karhu opetteli puhumaan omista tunteistaan ja ajatuksistaan. Välillä rehellisyys tuntui oudolta. Tytti osoitti kuitenkin välittämistään ponnistelemalla parisuhteen eteen.
Vähitellen Karhun jätetyksi tulemisen pelko katosi.
Toive auttaa muita
Miehen pitää nykyään olla sekä lämmin ja keskusteleva että luja ja taitava. ”Uusien ja vanhojen roolien yhteen sovittaminen hämmentää”, Karhu tietää. ©TOMMI TUOMI/OTAVAMEDIA
Parisuhteessa saatu rakkaus muutti Karhun koko elämän. Hän alkoi tuntea myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan. Hän myös kohteli heitä paremmin.
”Tarvitsin muuttuakseni toisen ihmisen. Minun onneni oli, että Tytti osasi tulla parisuhteeseen tarpeeksi kypsästi.”
Viidentoista avioliittovuoden jälkeen Karhu päätti toteuttaa unelmansa ja perusti Aviomieskoulun.
Karhu, 40, työskentelee psykologina kasvatus- ja perheneuvolassa Helsingissä. Aviomieskoulussa hän haluaa auttaa erityisesti miehiä.
”Suomalaisissa miehissä on paljon rakkautta, mutta he eivät välttämättä näytä tunteitaan, koska pelkäävät leimautuvansa nössöiksi. Hoivaavuus liitetään helposti haavoittuvuuteen.”
Hän haluaa saada suomalaiset miehet perheen ytimeen. Nyt aika on kypsä sille, että myös miehet voivat olla helliä ja osoittaa rakkauttaan avoimesti.
Roolien ristitulessa
Miehen rooli parisuhteessa ja isänä on muuttunut nopeasti. Mieheltä odotetaan entistä aktiivisempaa roolia perheen arjessa. Sekä naiset että miehet kaipaavat keskustelevaa ja lämmintä kumppanuutta.
”Miehen pitää kuitenkin edelleen olla luja, taitava ja turvallinen. Uusien ja vanhojen roolien yhteen sovittaminen hämmentää.”
Aviomieskoulussa Karhu haluaa lisätä miesten itsetuntemusta. Kun mies ymmärtää oman historiansa, hän voi myös ohjata elämänsä suuntaa.
”Miehille tarjotaan nykyään lähinnä pokauskursseja. Minä haluaisin keskittyä siihen, miten naisen saa pidettyä, kun hänet ensin on löytänyt. Moni suhde hajoaa pelkästään siihen, ettei osata ottaa toista huomioon.”
Epävarmuutta kokevat varsinkin ne, joilta puuttuu roolimalli huolehtivasta isästä. Silloin mies voi kokea olevansa neuvoton omassa parisuhteessaan ja perheessään.
”Jos omaa isäsuhdettaan ei käsittele, on suuri riski, että itse toistaa isän virheet omien lastensa kanssa tai menee toiseen äärimmäisyyteen”, Karhu kertoo.
”Sen takia miehen on hyvä käydä läpi, miten oma isä on kohdellut.”
Anteeksipyyntö
Karhu itse selvitti välit omaan isäänsä parikymppisenä. Isän ja pojan välit olivat olleet kireällä jo pitkään.
”Huonot välit johtuivat molemmista. Isä oli yrittänyt ohjailla minua, mutten ollut kauheasti kuunnellut. Isä taas ei ymmärtänyt minun näkemyksiäni.”
Karhu kantoi mielessään kaunaa. Se painoi hänen tunteitaan ja vaikeutti koko elämää. Isä oli aikanaan vaatinut pojalta asioita, joita tämä ei voinut osata.
”Kymmenvuotiaana olin risusavotassa isän kanssa. Hän oletti automaattisesti, että osaisin latoa puut oikealla tavalla ja oli vihainen, kun en osannutkaan”, Karhu muistaa.
”Myöhemmin teininä isä antoi autonsa kokeiltavaksi, ja ajoin sen vahingossa ojaan. Isä oli valtavan harmissaan, vaikka hänen tehtävänsä olisi ollut opettaa minut ajamaan.”
Kerran saunan lauteilla isän kanssa istuessaan Karhu päätti ottaa asian puheeksi.
”Sanoin isälle, että annan hänelle anteeksi. Samalla pyysin omaa osuuttani anteeksi. Isä oli vähän hämmentyneen oloinen, eikä sanonut juuri mitään. Minulle tapahtumalla oli kuitenkin suuri merkitys.”
Sen jälkeen oli helpompi nähdä myös kaikki hyvä, mitä isältä oli saanut.
”Isä opetti minut metsästämään ja kalastamaan. Niitä taitoja arvostan valtavasti.”
Isän roolia etsimässä
Avioliitossa isä joutuu Karhun mielestä etsimään rooliaan enemmän kuin äiti. Kun äitiys usein luonnollisesti liitetään hoivaavuuteen, isä voi joutua miettimään omaa tehtäväänsä.
Monille nuorille isille hoivaaminen on luontevaa, muttei kaikille, sillä vanhat roolimallit maskuliinisesta isästä elävät yhä.
”Isäksi tullessa on tärkeää käydä läpi omia uskomuksia ja miettiä, mistä ne ovat tulleet. On hyvä miettiä, miten omasta mielestä hyvä mies käyttäytyy ja puhuu.”
Karhun mielestä isän pitää osoittaa arvostusta niin itseään, puolisoaan kuin lapsiaan kohtaan. Jokainen on perheessä tärkeä. Rakkaus täytyy näyttää sanomalla, koskettamalla tai pusuttamalla. Mutta kukin tekee sen omalla tavallaan.
Usein isä joutuu pohtimaan myös työn ja perheen yhteensovittamista.
”Miehet voivat edelleen ajatella, että päävastuu perheen toimeentulosta on heillä.”
Moni isä kaipaisi aikaa myös muille miehen rooleille. Se voi tarkoittaa aikaa parisuhteelle, seksille tai kuntosalilla käymiselle.
”Aviomieskoulussa jaan omaa elämänkokemustani siitä, että uusiin tilanteisiin valmistautuminen auttaa niistä selviytymisessä”, Karhu korostaa.
”Valmiita vastauksia ei ole. Mutta kun asioita on pohtinut etukäteen, niistä selviytyy yleensä paremmin.”
Rakkautta riitti useammalle
Yhteiset hetket ovat Karhulle tärkeitä. Kolme vuotta sitten hän kävi kuopuksensa Vertin kanssa ihmettelemässä Korkeasaaren leijonia.” ©VELI-MATTI KARHUN KOTIALBUMI
Kun Karhusta tuli ensimmäisen kerran isä 27-vuotiaana, ja tytär nukkui hänen sylissään, hän tunsi sekä suurta rakkautta että valtavaa vastuuta.
”Yhtäkkiä tunsin itseni hyvin tarpeelliseksi, kun ajattelin, että on osittain minun tehtäväni huolehtia tuosta nyytistä.”
Toinen tytär syntyi kaksi ja kuopuspoika kuusi vuotta myöhemmin. Lisäksi perheeseen liittyi kaksi sijaislasta yksitoista vuotta sitten.
”Tuumimme Tytin kanssa, että meillä riittää rakkautta muillekin kuin omille lapsille.”
Karhu itse yrittää ottaa huomioon jokaisen lapsen luonteen ja tavan katsoa maailmaa. Vanhimmalle hän voi sanoa, että on tästä ylpeä. Nuorimmalle hän laulaa joka ilta.
”Kaikkia yritän muistaa kannustaa säännöllisesti.”
Supermies hän ei kuitenkaan ole. Joskus häneltäkin menee hermo. Silloin hän tiuskii tai huutaa. Niin käy väkisinkin seitsemänhenkisessä perheessä, jossa täytyy muistaa jokaisen aamupuurot, avaimet ja bussikortit.
Huutamisesta tulee kuitenkin aina huono olo.
”Yleensä se liittyy siihen, että lapselta on ensin palanut pinna jossakin asiassa, enkä jaksa juuri sillä hetkellä ottaa hänen suuttumustaan vastaan. Sitten myös minulla kärähtää käämit.”
Vastaanotollaan Karhu sanoo monta kertaa viikossa, että hyvä isyys ei tarkoita täydellisyyttä.
Sitä samaa hän muistuttaa säännöllisesti myös itselleen.
Menetys selkiytti
Seitsemän vuotta sitten Karhun läheinen pikkuveli kuoli äkillisesti vain 21-vuotiaana. Suru ja ikävä tuntuivat lähes kestämättömiltä, ja elämän arvaamattomuus aiheutti turvattomuutta.
Pikkuveli on mielessä myös Aviomieskoulun palveluiden suunnittelussa. Jos veli eläisi, hän olisi 28-vuotias, ehkä menossa juuri naimisiin tai perustamassa perheen. Samanlaisia tavallisia suomalaisia miehiä Karhu haluaa auttaa.
”Pikkuveljeäni en pystynyt tukemaan, mutta ehkä pystyn auttamaan jotakuta muuta”, hän toivoo.
”Haluaisin sanoa, että älä anna periksi, sillä moni asia voi elämässä muuttua ja moneen asiaan voi itse vaikuttaa.”
Moni asia on muuttunut myös Veli-Matti Karhun elämässä. Pohjois-Pohjanmaan rääväsuusta on kasvanut viiden lapsen isä ja huomioon ottava aviomies. Hänelle parisuhde ja perhe ovat turvapaikkoja, joissa voi levätä ja voimaantua.
”Usein uskotaan, että parisuhde on jatkuvaa välien selvittelyä. Se ei pidä paikkansa”, Karhu tietää.
”Parisuhde ja isyys ovat hemmetin hauskoja.”
On mahtavaa, kun on läheisiä, joiden luo voi mennä joka päivä ja rakastaa ja tuntea itsensä rakastetuksi.
Lue myös:
Aviomieskoulu valmistaa miehet perhe-elämään