Janne Virkkunen - Viimeinen erkkolainen

Maan valtalehti myllättiin kolmessa vuodessa. Helsingin Sanomat on nyt julkaisu, jota sen entinen vastaava päätoimittaja lukee apeana ja oudoksuen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Jornalismin ei pidä muuttua kokousteluksi. "Jos kokous kestää yli 75 minuuttia, varsinainen työnteko alkaa helposti kärsiä", sanoo Janne Virkkunen. Kuva: Saku Soukka/Skoy.

Maan valtalehti myllättiin kolmessa vuodessa. Helsingin Sanomat on nyt julkaisu, jota sen entinen vastaava päätoimittaja lukee apeana ja oudoksuen.
(Päivitetty: )
Teksti:
Hannu Toivonen

Janne Virkkunen, 65, saapuu haastatteluun rikoksen ääreltä. Häntä on viivyttänyt myymälävarkaus Helsingin Töölössä, jossa pariskunta kähvelsi kaupasta olutta ja syötävää.

”He olivat sekavassa tilassa. Myyjä katseli vierestä ja sanoi, ettei olisi järkeä puuttua varkauteen.”

Sivustakatsojan onkin parasta olla reagoimatta. Sekakäyttäjät voivat olla hengenvaarallisia.

Poliisia tällaiset tapahtumat eivät enää kiinnosta. Mediallekin paikallinen ryöstö on liian tavallinen.Varkaus on uutinen vain, jos se on timanttiryöstö.

Siksi Virkkunenkaan ei soittanut uutisvinkkiä Helsingin Sanomien rikostoimittajalle.

Lehden muistinmenetys

Kun Janne Virkkunen aloitti Pohjoismaiden suurimman sanomalehden, Helsingin Sanomien, vastaavana päätoimittajana 1991, lehden levikki oli enimmillään 480 000.

Julkaistiin varkausuutisiakin.

Virkkusen siirryttyä 2010 eläkkeelle levikki on nyt 370 000 – jos sunnuntaitilauksetkin lasketaan mukaan.

900 000 lukijaa päivässä. Vastuu on suuri. Mitä täysinpalvellut päätoimittaja ajattelee entisestä lehdestään?

”Olen seurannut Hesarin kehitystä apeana. Journalismi ja toimituskulttuuri on rapistumassa, mikä näkyy myös virheiden määrässä. Samoin editointiporras on katoamassa. Taustalla kustannusyhtiö Sanoma Oyj kamppailee talousvaikeuksissa. Liikeseikkailut Hollantiin ja muualle tulevat monilta osin kalliiksi, korjaaminen kestää kauan.”

Koko painettu media, paperilehdistö on uudessa tilanteessa. Levikkiä järsivät digitaalinen media ja internet. Kamppailu lukijoista käy kiihkeänä.

Mutta muutoksen kourissakin Helsingin Sanomat on yhä omassa sarjassaan. Kooltaan ja vaikutusvallaltaan se on enemmän kuin lehti muiden joukossa: erityistapaus ja valtakunnallinen instituutio, lajinsa ainoa Suomessa.

Kuvaavaa on, että Hesarin – ja Virkkusen – linjavalinta vaikutti kenties ratkaisevasti 1994 kansanäänestykseen Suomen EU-jäsenyydestä.

”Hyvä ja riippumatonkin lehti ottaa kantaa, kunhan se pysyy uskollisena linjalleen”, haastateltava sanoo.

Hesarin uusiutuminen on saanut entisen päätoimittajan uteliaaksi.

”Lehden journalismi on nopeassa myllerryksessä, se on täyttynyt uuden sukupolven tekijöistä ja tapakulttuurista. Muutos on nopeampi kuin osasin kuvitella.”

Lukijat saavat Virkkusen mielestä luettavakseen entistä lyhyempiä juttuja. Se ei kuitenkaan johdu vain Hesarin siirtymisestä aikaisempaa pienempään kokoon.

Enemmän Virkkusta huolestuttaa painopistealueiden muutos, juttujen keskinäinen hierarkia, joka on vähentynyt.

”Ei enää seurata pitkiä uutisprosesseja. Tätä syö myös jyrkkä sukupolvenvaihdos Hesarissa: kun vanhempi sukupolvi on erilaisin järjestelyin pääosin poistettu, valtava määrä kokemusta on lähtenyt toimituksesta.”

Hyvä toimitus koostuu Virkkusen mielestä tarpeellisesta määrästä erilaisia ikäryhmiä. Siellä arvostetaan toimittajan, kirjoittajan työtä ja luovuutta. Kun nuoruuden intomieli sulautuu yhteen kokemuksen tuoman realismin kanssa, syntyy hyvää jälkeä – ennen kaikkea lukijan kannalta.

”Hesarista on kadonnut paljon tärkeätä muistia. En pitänyt tavasta, jolla kokenutta journalistikuntaa tyrkittiin eläkkeelle ja pois lehdestä. Kun olin päätoimittaja, tunsin kaikki toimittajani. Nyt en enää tuntisi juuri ketään.”

Kiviniemen pauloissa

Vuosikymmenien aikana Hesari on kuullut kunniansa milloin miltäkin suunnalta. Sellainen kuuluu asiaan. Aina ei riippumatonta päivälehteä ole pidetty puolueettomanakaan.

Usein on kuitenkin ollut puhe erilliskysymyksistä.

”Kun kritiikkiä tulee tasaisesti eri suunnilta, tilanne on hyvä.”

Ehkä tavallista enemmän huomiota herätti Mikael Pentikäisen nimitys vastaavaksi päätoimittajaksi ja Virkkusen seuraajaksi 2010.

Pentikäisen, entisen keskustalaisen opiskelijapoliitikon, aloitus 2010 osui ajallisesti yhteen Mari Kiviniemen

(kesk.) pääministerikauden alkamisen kanssa. Vain muutama viikko erotti heitä.

”Hesari oli hyvin innostunut Kiviniemestä, mikä näkyi. Kyllä, lehti meni sekaisin Marista.”

Moni Helsingin Sanomien lukija lopetti tilauksensa uuden linjanvedon takia. Pääkaupunkiseudulla ei ole totuttu tällaiseen sen omimman lehden toimesta. Keskustan kannatus on ­alueella vähäistä.

Kommentit alkoivat täyttyä hämmästyksestä, joka kohdistui tapaan ja palstatilaan, jolla lehti siunasi uutta pääministeriä. Samassa numerossa saattoi olla huomiota herättävän monta, toisistaan erillistä juttua Kiviniemestä. Edustavia kuvia unohtamatta.

Taustalle vetäytynyt Virkkunen kummasteli ilmiötä omalta tontiltaan.

”Lehti antoi itse aihetta syytöksiin, joiden mukaan se oli kepulainen.”

Pentikäisen erottamisesta ilmoitettiin kesän 2013 alkaessa. Sittemmin hän ilmoitti harkitsevansa Suomen Keskustan ehdokkuutta eurovaaleissa 2014.

”Kuitenkin pohjimmiltaan Pentikäinen on sananvapausmies, niin kuin minäkin.”

Erkon viimeinen mies

Virkkunen uskoo, ettei hän enää ole todistamassa Helsingin Sanomien siirtymistä kokonaan verkkoon ja digitaalisille lukulaitteille. Mutta järin kaukana muutoksen päivä ei ole.

”Uskoin itse kolme vuotta sitten, että sanomalehdestä tulee vain digitaalinen. Olin silloin opetellut käyttämään lukulaitetta. Nyttemmin se on luonteva osa aamunaloitustani, kun luen tärkeimmät kansainväliset lehdet. Toisaalta digitaalinen media todistaa, ettei journalismi ja sen tarve katoa minnekään.”

Virkkunen työskenteli Helsingin Sanomissa lähes 38 vuotta. Lehden keskustoimituksessa, kovassa ytimessä, hän aloitti 1985.

Vastaavana päätoimittajana Virkkunen jää historiaan Aatos Erkon viimeisenä päätoimittajana Hesarissa. Sanoman suuromistaja ja tasavallan lehtikeisari Erkko kuoli 2012.

”Olin Aatoksen viimeinen päätoimittajanimitys.”

Ajat vyöryvät, sielut vaihtuvat. 1985 Virkkunen muistaa olleensa nuorin osanottaja keskustoimituksen ko­kouksissa. Poistuessaan eläkkeelle 2010 hän oli vanhin.

Kokousrumba yltyi uran edetessä. Tuhansien istuntojen jälkeen Virkkunen sanoo:

”Kun kokousta on kestänyt tunti viistoista minuuttia, ylittyvä aika on tavallisesti hyödytöntä. Seitsemänkymmentäviisi minuuttia ja päätös – sellainen on hyvä kokous.”

Lokakuun 16. ilmestyvä Virkkusen Päivälehden mies  (WSOY) on syntynyt työstä ja elämästä. Historiankirjoituksenkin kannalta se on tärkeä teos. Virkkunen käy presidenttien, pääministerien, liikkeenjohtajien ja työtovereidensa kautta läpi myös omaa uraansa näköalapaikalla.

Syntyy kulttuurihistoriaa yksiin kansiin. Onhan kaikki kulttuuri lähellä Virkkusen sydäntä. Säveltäjämestari Jean Sibelius (1865–1957) oli hänen isoäitinsä isä, pappa.

Sibeliukselta hän sai myös etunimensä, ja syntymäpäiväkin on sama, 8. joulukuuta.

Omat säkeensä kirjassa saa kohuttu musiikkikriitikko ja Virkkusen toimittaja Seppo Heikinheimo. Itsemurhan tehnyt Sibelius-spesialisti herätti huomiota asiantuntevilla, mutta usein armottomilla ja taiteilijoita lähes silpovilla lehtijutuillaan.

”Hän oli mitä poikkeuksellisin persoona”, Virkkunen sanoo.

Ihmeteltävää

”Aatos olisi huolissaan siitä, mitä Helsingin Sanomissa  ja Sanomassa nyt tapahtuu. Paitsi isäntä, hän oli sielultaan toimittaja, journalisti. Ja ennen kaikkea Aatos oli järjestyksen ihminen. Epäjärjestys merkitsi hänelle tuskaa.”

Virkkusen käsitys pitkäaikaisesta esimiehestä on kirkas. Erkko oli hänelle myös työtoveri. Toisinaan seinärakenteiden akustiikka oli lujilla.

”Yhteistyö sujui hyvin, mutta oli lupa olla myös eri mieltä. Turpaan tuli Aatokselta monta kertaa, mutta luottamus säilyi aina.”

Vapaamielisyys, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, pohjoismaisuus ja eurooppalaisuus. Tällaiset arvot olivat lehdentekijöinä niin Virkkusen kuin hänen esimiehensä johtotähtiä. Niistä ei peräännytty.

Ihmeteltävää riittäisi Virkkusen mielestä vanhalla Erkollakin.

”Kun Syyrian murhenäytelmä, kaasuiskut lapsia ja siviilejä vastaan paljastuivat, Hesarin pääjuttu kertoi seuraavana päivänä Anneli Auerin murhatutkimuksista.”

Oma kirja on työllistänyt tekijäänsä vuoden alusta saakka. Välillä Virkkunen lepuuttaa itseään Saimaalla, joskus hän pelaa golfia. Pelaaminen alkoi jo Erkon työpalveluksessa.

”Mutta milloinkaan en pelannut golfia työaikana.”

Seuraava kokous odottaa. Siinä käsitellään Sibeliuksen syntymän 150-juhlavuotta 2015.

Korkeintaan 75 minuuttia.

 

 

 

 

X