Erovalmentajaksi opiskellut Niina Kurkinen kertoo Annassa, miten oppi näkemään eroissa uuden puolen: ”Syyllisen hakeminen on onnellisuuden este”

Kun Niina Kurkinen-Nyholmin parisuhde loppui, hän ryhtyi selvittämään miksi hänen suhteensa toistavat aina samaa kaavaa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Niina Kurkinen-Nyholm

Kun Niina Kurkinen-Nyholmin parisuhde loppui, hän ryhtyi selvittämään miksi hänen suhteensa toistavat aina samaa kaavaa.
(Päivitetty: )
Teksti:
Oona Komonen

En ole tärkeä, ajatteli Niina Kurkinen-Nyholm, 43, kolmevuotiaana hänen vanhempiensa erotessa.

Ero hajotti perheen.

Niina jäi asumaan äitinsä luokse. Isosisko lähti isän mukaan.

Tuntui, ettei ketään kiinnostanut miten pieni lapsi koki perhetilanteen, sanoo Niina tuoreessa Anna-lehdessä.

Kokemus vaikutti pitkälle aikuisikään.

Tuntui normaalilta, että myöhemmissä suhteissa hänen miesystävällään oli tärkeämpiä asioita elämässä kuin hän.

”Loukkaannuin ja kärsin. Syytin kumppaniani siitä, että hän asetti työnsä minun ja suhteemme edelle.”

Siitä syntyi riitoja.

Käännekohta tapahtui nelisen vuotta sitten.

Niina oli työpaikallaan, kun hänen miesystävänsä tuli käymään ja ilmoitti haluavansa erota.

Taas epäonnistuminen, ajatteli Niina. Miksi kaikki hänen suhteensa päättyvät samalla tavalla? Aina sama kaava, mikään ei muuttunut. Lopulta aina hylättiin.

Apu löytyi internetistä.

Yhdysvaltalainen parisuhdeterapeutti tarjosi ero-ohjelmaa. Terapeutin vetämä ryhmä kokoontui kerran viikossa puhelimitse. Oli tehtäviä, piti lukea valmennukseen kuuluvaa materiaalia.

Kului kuusi viikkoa.

Lopulta Niina koki ymmärtävänsä. Hän tarvitsee uusia tapoja toimia suhteessa.

Erosta voi oppia

Ero aiheuttaa usein vihaa ja raivoa entistä kumppania kohtaan.

Se on inhimillistä, valmennuksessa kerrottiin. Mutta kiukku vie energiaa, estää näkemästä mitä erosta voi oppia.

”Syyllisen hakemisen tarve istuu meissä syvällä. Onnellisen tulevaisuuden rakentamisessa se on kuitenkin vain este”, Niina sanoo Annassa.

”Olin vapaaehtoisesti lähtenyt suhteeseen ja pysynyt siinä pitkään. Oli kannettava vastuu.”

Hän kertoo oppineensa, että suhteen päättyminen on harvoin kokonaan toisen osapuolen syytä.

Että kumpikin on vastuussa siitä mitä suhteeseen tuo.

”Omalla kohdallani tämä merkitsi sitä, että minun oli asetettava itseni elämäni tärkeimmäksi henkilöksi.”

Seurasi valmennuksesta muutakin hyvää, kuin uusien asioiden havaitseminen.

Niina ymmärsi mitä haluaa tulevaisuudessa.

Puolen vuoden valmennuskurssin jälkeen hänestä valmistui erovalmentaja.

X