Europarlamentaarikko Merja Kyllönen ei laihtunut helposti: ”Minulla jokainen tuijotettu suklaakeksi on persauksissa”
”Aikamoista itsensä kanssa painimista se oli.”
Merja Kyllösen urakka on ollut pitkä, ja hän aikoo pudottaa vielä kiloja.
Europarlamentaarikko Merja Kyllönen, 38, säväytti itsenäisyyspäivänä Linnan juhlissa räväkässä kampauksessa. Lyhyet hiukset oli kammattu korkeaksi irokeesiksi. Se paljasti huomattavasti kavenneet kasvot ja korosti sutjakkaa olemusta.
Uusi tyyli viesti elämäniloa ja itsevarmuutta.
”Olen kokenut uudelleensyntymän. Neljänkympin kynnyksellä kaiken sälän sisältä kuoriutui rokkimimmi”, Merja nauraa.
Elämäntaparemontissa hän on löytänyt itsestään paljon muutakin uutta.
Painia itsensä kanssa
Merjalla on perinnöllinen suolistosairaus, Crohnin tauti, ja diabetes, joita vastaan hän on kamppaillut ikänsä. Sukurasitteena on myös sydänkuolemia. Elämäntaparemonttiin hänet sysäsi kuitenkin lopulta suuri suru, kun hänen 23-vuotias serkkunsa sairastui syöpään syksyllä 2013.
”Jouduin elämän peruskysymysten äärelle. Pohdin myös sitä mahdollisuutta, että olisin hänen tilanteessaan.”
Yhtäkkiä elämä näyttäytyi hyvin ainutkertaisena ja arvokkaana.
”Siihen saakka olin ajatellut, että työt aina ensin. Käytännössä se tarkoitti, että saatoin syödä kerran päivässä, iltamyöhään. Tajusin, etten selviä vanhuuteen asti hengissä sillä tavalla.”
Päätöksen tehdessään Merja toimi liikenne- ja viestintäministerinä. Se ei ollut este elämäntapojen muuttamiselle. Terveydenhuollon ammattilaisena hänellä oli tarvittava tietotaito, jota hän ryhtyi siirtämään käytäntöön.
Ensimmäiseksi Merja vaihtoi päivän ainoan aterian useisiin pieniin.
”Ryhdyin tekemään aamupuuron ministeriön mikrossa. Tilasin terveellistä ruokaa. Kuljetin käsilaukussa välipaloina porkkanoita ja hedelmiä.”
Seuraavaksi hän lisäsi arkiliikuntaa. Hissi vaihtui valtioneuvoston linnan portaisiin.
”Iltaisin hilpaisin pienen ympyrän Punavuoressa. Lihasharjoitteluun ei todellakaan tarvitse kuntosalia, olohuoneen lattia riittää.”
Vuodenvaihteen jälkeen Merjan oli jo aiempaa helpompi hengittää. Jatkuvan reissaamisen ja istumisen kerryttämä ylimääräinen neste oli sulanut, ja paino laskenut. Mielikin oli virkeä.
”Aikamoista itsensä kanssa painimista se oli. Olen ihmistyyppiä, jolla jokainen tuijotettu suklaakeksi on persauksissa.”
Pysähtymisen vaikeus
Teholajikseen Merja löysi power boxing -voimanyrkkeilyn. Hän käy tunneilla kerran viikossa ja sen lisäksi takoo säkkiä omin päin.
”Kaverit sanovatkin, että minusta on paljastunut väkivaltainen puoli. Minulle eivät sovi pehmeät venyttelyt, pitää olla toimintaa.”
Hän on löytänyt uudelleen myös tanssin hurman. Aamut alkavat useimmiten zumban ja latinalaisten rytmien tahdissa.
Merjan tavoitteena on pudottaa vielä kymmenen kiloa. Aikarajaa hän ei ole asettanut.
”En usko pikadieetteihin, niillä saa vain vatsahaavan.”
Kieltäytymisen sijaan hän luottaa kohtuuteen. Irtokarkeistakaan, joihin hän aiemmin tunsi jatkuvaa himoa, ei tarvitse luopua kokonaan.
”Olen työhullu, jonka on vaikea pysähtyä. Läheisiäkin ärsyttää, koska koko ajan tohotan ja teen. Karkit olivat yksi rentoutumisen muoto, joilla yritin hoitaa stressiä. Niillä sain nopeasti sokerikännin, jonka jälkeen höllöttelin onnellisena, kunnes koitti karkkidarra, henkinen lamaannus.”
Namujen tilalle Merja on löytänyt jotain muuta.
”Olen etsinyt vaihtoehtoisia hoitomuotoja koululääketieteen rinnalle. Hieronnalla, vyöhyketerapialla ja energiahoidoilla pystyn rentoutumaan, ja olen saanut aineenvaihduntani toimimaan aiempaa paremmin.”
Ahdistava tätimuotti
Merja on sotinut aina vastaan ulkonäköpaineita, joita poliitikoille asetetaan.
”Tätimäiseen muottiin ahtaminen ahdisti. En tunnistanut itseäni mallista, jonka mukaan minun pitäisi pukeutua tai hiukseni kammata.”
Joskus arvostelut ovat satuttaneet, mutta enimmäkseen kummastuttaneet.
”Tekevätkö kauniit ja hoikat hyviä päätöksiä, joihin paksut ja rumat eivät kykene? Onko tässä työssä tärkeintä se, miltä näyttää?”
Elämäntapamuutoksen myötä on kirkastunut oleellisin.
”Hyväksyn itseni heikkouksineni ja vahvuuksineni juuri tällaisena. Elän elämäni sellaisena, kuin tuntuu hyvältä, enkä yritä miellyttää kaikkia. Minulla on yksi elämä ja temppeli, jossa sen elän. Palvon sitä.”