Hector: ”Paluu on pelottavaa”

Paluu isoille estradeille pelottaa laulajalegenda Heikki ”Hector” Harmaa. Monien kollegojen poismeno sai hänet kuitenkin tekemään comebackin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Hectorin mukaan ahdingosta pääsee, kun keskittyy olennaiseen. Kuva: Petri Juntunen.

Paluu isoille estradeille pelottaa laulajalegenda Heikki ”Hector” Harmaa. Monien kollegojen poismeno sai hänet kuitenkin tekemään comebackin.
(Päivitetty: )
Teksti:
Anneli Juutilainen

Vanki, joka on päässyt vapaaksi itse rakentamastaan tyrmästä.

Näin kuvailee olotilaansa Heikki ”Hector” Harma, 64. Artistin 45-vuotisen taiteilijauran kunniaksi järjestetyn Aika matka -kiertueen alku on käsillä, ja liput on joillakin konserttipaikoilla jo myyty loppuun. Ennakkosuosio saa konkarin hymyilemään iloisesti.

Lokakuun lopussa alkavaa kiertuetta ei koskaan pitänyt tulla – eikä itse asiassa mitään kiertuetta, koska Hector ilmoitti neljä vuotta sitten, ettei enää koskaan nousisi suurille lavoille laulamaan. Jos ihan tarkkoja ollaan, Hectorista ei edes koskaan pitänyt tulla ammattimuusikkoa.

Kuinka ihmeessä tässä näin kävi?

Broidin fanitus

Jo pojankoltiaisena Heikki Harma istui putkiradion äärellä, kuunteli Toivo Kärjen, Tapio Rautavaaran ja Reino Helismaan tuotantoa ja antoi mielikuvituksensa lentää. Hieman myöhemmin hän tempautui Cliff Richardin, Elviksen ja Paul Ankan matkaan. Erityisen otettu Harma oli Ankasta, joka jo 16-vuotiaana teki omaa musiikkiaan.

”Varhaisteininä ajattelin, että jos se onnistuu häneltä, niin miksen minäkin pystyisi joskus tekemään biisejä. Se jäi alitajuntaani kytemään.”

Rock ’n’ roll ja pop-musiikki tempaisivat Harman mukaansa 60-luvun alussa. Hän ihaili suuresti isoveljeään Erkkiä.

”Fanitin broidia, koska hänellä oli bändi ja sain soitella hänen sähkökitarallaan.”

Tuohon aikaan ammattimuusikot paheksuivat nuorison kitarabändejä ja nimesivät heidän musiikkinsa ”rautalankamusiikiksi”. Nuoren Heikki Harman se vei mukanaan.

”Kun siihen imuun pääsi, oli pakko perustaa lukiossa kavereiden kanssa oma rautalankabändi, Les Mirages. Kai se oli sellainen juttu, että se jäi ihon alle.”

Potti räjähti

Vuonna 1964 Heikki Harma innostui folk-musiikista ja alkoi käyttää taiteilijanimeä Hector. Hän julkaisi ensimmäisen singlensä Palkkasoturin alkuvuodesta 1966. Se pongahti heti listaykköseksi. Sähkökitaran tilalle oli tullut akustinen kitara. Helsingin folk-klubilla nähtiin nuori artisti, joka esitti antaumuksella myös omaa musiikkiaan.

Vuonna 1969 Hector esiintyi Svenska Teaternin Hair-musikaalissa Anki Lindqvistin, Cay Karlssonin ja Sakari Lehtisen kanssa. Ystävykset perustivat Cumulus-yhtyeen. Kun kukaan muu bändin jäsenistä ei halunnut sanoittaa kappaleita, Hector kokeili sanoitustaitojaan useamman LP-levyn verran.

Vuonna 1972 Hector julkaisi ensimmäisen sooloalbuminsa nimeltä Nostalgia. Todellinen potti räjähti kuitenkin vuonna 1973, kun Herra Mirandos –albumi ilmestyi ja sitä myytiin timanttilevyn verran eli yli 50 000 kappaletta. Monien muiden hittien lisäksi Olen hautausmaa ja Lumi teki enkelin eteiseen ottivat pysyvästi paikkansa yleisön sydämissä.

Naama ei kulunut

Vaikka nuori ja herkkä taiteilijanalku nautti musiikillisesta ilmaisusta, hän piti laulamista ja kappaleiden tekemistä pelkkänä harrastuksenaan.

”Musiikista ei koskaan pitänyt tulla ammattiani.”

Yhteiskunnallisesti valveutunut Heikki Harma aloitti Yleisradion toimittajana vuonna 1969 ja teki radio- ja televisio-toimittajan sekä ohjaajan töitä aina vuoteen 1989. Vasta sitten hänestä tuli täyspäiväinen muusikko.

Työn ja perhe-elämän välinen tasapainottelu ei aina ollut helppoa. Nyt Harma uskoo, että se on saattanut vaikuttaa hänen menestykseensä positiivisella tavalla.

”En voinut panostaa täysillä artistin uraani. Olen tehnyt aina keikkoja valikoidusti – naamani ei ole päässyt kulumaan liikaa. Ehkä suosioni on siksikin säilynyt.”

Harma on pääasiassa tehnyt itse oman musiikkinsa. Radiotoimittajana hänelle tarjoutui mahdollisuus aistia ajan hermolla olevia asioita, jotka tuntuivat kolahtavan myös suureen yleisöön. Silti monet juuri 70-luvulla tehdyt hitit ovat kansan mielissä ne tutuimmat.

”Minulla on aika laaja tuotanto ja välillä on tuntunut vähän turhauttavalta, että koko urani on leimattu muutaman alkutuotannon biisin mukaan. Mutta se on henkilökohtainen ongelmani, yleisöä ei tunnu haittaavan diggailla vanhoja biisejäni.”

Vire katosi

Jatkuva tarve ammatilliseen uusiutumiseen ja itselleen asettamat korkeat tavoitteet piilivät taustalla, kun Hector syksyllä 2007 ilmoitti lopettavansa konsertoinnin suurilla areenoilla. Maestro oli uupunut ja jumiutunut. Uusia tekstejä ei syntynyt, ja vire oli poissa.

”Minulla ei ollut ammatillisia visioita tulevaisuudesta, ja aika kulki lujaa ohi. Ilmaisussani ei silloin ollut muuntautumiskykyä, ja sitten tuli vaan päätettyä, että perkele lopetetaan ja laitetaan tästä poikki.”

Harma ilmoitti ratkaisustaan ja veti Näkemiin – kuulemiin -jäähyväiskiertueen.

”Mutta heti kun se oli tehty, ajattelin, että ei saatana, mitä tässä tuli tehtyä – tämä on ihan älytöntä. Aika pian sen jälkeen tuli ikävä niin bändiä kuin yleisöäkin.”

Kului pari vuotta kunnes kohtalo lipsautti näppinsä peliin. Harma kaatui tenniskentällä ja mursi ranteensa.

”Pian ilmeni, että kädessäni oli hermoratavaurioita eivätkä kaikki sormeni toimineet oikein. Ennuste paranemisesta oli aika huono.”

Vasemman käden paraneminen vaati kaksi leikkausta ja sinnikästä fysioterapiaa. Toipuminen kesti vuoden verran.

”Jos hermo menee jostain poikki, se korjautuu hitaasti jos yleensä korjaantuu. Se oli tosi piinallista.”

Samalla kypsyi päätös siitä, ettei show-aika ole vielä ohi – kaikesta aiemmasta uhosta huolimatta.

”Päätin, että jos tällä kädellä pystyy vielä C:n ja A-mollin ottamaan, niin niillä jo päästään uuteen alkuun.”

Pelko työkyvyn menettämisestä sai miehen oivaltamaan, että lavalle olisi vielä noustava.

”Kun paikat tulivat kuntoon, palo musiikin tekemiseen kasvoi enemmän ja enemmän.”

Harma ryhtyi pohtimaan myös elämän rajallisuutta. Monet hänen ikäluokkansa suuret artistit, muun muassa Juice, Kirka ja Kari Tapio olivat siirtyneet ajasta iäisyyteen, vaikka paloa keikkailuun olisi vielä riittänyt.

”Mieleeni tuli sellainen ajatus, että olisi myös ikään kuin kunnia-asia olla vielä lavalla buutsit jalassa. Monet olisivat halunneet jatkaa, mutta heillä ei ollut enää aikaa.”

Paluu isosti

Parrasvaloihin astuminen ei ole silti yksinkertaista. Aika matka -kiertueeseen kuuluu 15 keikkaa ja jokainen konsertti on retrospektiivinen kolmetuntinen, jonka aikana kuullaan Hectorin hittejä aina 60-luvulta tähän päivään. Mukana repertuaarissa on myös aivan uutta tuotantoa.

”Paluu on haastavaa ja pelottavaakin. Ei ole mikään helppo juttu palata neljän vuoden tauon jälkeen miltei tyhjästä.”

Jännitys seuraa artistin mukana joka kerta, kun hän nousee lavalle. Heikki Harma on jännittänyt esiintymistä jo pienestä pitäen.

”Kouluaikana minua ahdisti mennä luokan eteen lukemaan tai pitämään esitelmää. Minulla se johti melkein paniikkihäiriöön, ja niitä peruja on nykyinenkin esiintymisjännitykseni.”

Harma tietää, että lapsuuden kokemukset ovat vaikuttaneet hänen itsevarmuuteensa. Nuorena hän lauloi Cantores Minores -poikakuorossa.

”Kuoron silloinen, saksalaissyntyinen johtaja oli kurissaan ja asenteessaan sellainen, että koin hänen käyttävän joihinkin meistä lapsista henkistä väkivaltaa. Vaikka sain kotona hyväksyntää ja rakkautta, minuun jäi niistä ajoista arkuus ja ujous.”

Menestys ja masennus

45 vuotta suomalaisen musiikkimaailman huipulla on kova saavutus. Hector on julkaissut kaikkiaan 23 albumia ja useita kokoelmalevyjä. Mies on palkittu urastaan niin Pro Finlandialla, Juha Vainio -sanoittajapalkinnolla, Reino Helismaa -palkinnolla kuin neljällä Emma-patsaallakin, useiden kulta- ja platinalevyjen lisäksi.

Mutta menestys ei ole tullut helpolla. Pitkän uransa aikana Harma on kokenut masennuskausia, jotka ovat olleet aina seurausta ylikuormituksesta.

”Jos otan liian paljon haasteita samaan aikaan, niin jossain vaiheessa se tuppaa kostautumaan – tajuaa, että ei klaaraa, ei ehdi, ei jaksa. ”

Isältä peritty johtolause ”kyllä tää tästä” on kuitenkin kantanut läpi rankkojen aikojen.

”Tietysti sekin on auttanut, että ympärilläni on ollut rakkautta, välittäviä ja huolehtivia ihmisiä, jotka ovat vetäneet väkisin ylös jos olen joutunut johonkin pimeämpään tunneliin.”

Harman mukaan ahdingosta pääsee, kun keskittyy olennaiseen eli elämään.

”Tämä elämä on nyt tässä, ei kannata jäädä tuleen makaamaan – se menee vaan hukkaan. Aina on jotain parempaa tulossa, jos niin uskoo ja haluaa. Armo ja lohtu pitää osata nähdä.”

Kunto projektiksi

Huonontunut kunto ja huoli ennenaikaisesta rapistumisesta saivat Harman aloittamaan kuntoprojektin vuonna 2006, jolloin häntä pyydettiin kirjoittamaan aiheesta kolumnia terveysalan lehteen. Hän uskoi, että asian julkisuus ja ammattilaisten neuvot toisivat tarpeeksi motivaatiota elämäntapamuutoksen onnistumiseksi.

Tavoitteet eivät aivan toteutuneet ja jälkikäteen Harma kuvailee prosessia ”melkoiseksi rääkiksi”. Tempaus ei silti mennyt hukkaan, vaan tavoite jäi itämään ja nousi pinnalle, kun Heikki Harmasta tuli vaari kolme vuotta sitten.

”Silloin kun minusta tuli isoisä, tarkistin myös suhteeni alkoholiin. Takavuosien usein humalahakuinen juominen loppui silloin. Olen oman annokseni saanut jo, joskus liiankin kanssa.”

Samoihin aikoihin Harma ryhtyi kiinnittämään huomiota ruokavalioon ja aloitti säännöllisen liikunnan.

”Kuolema kyttää jo tämänikäistä miestä vasemman olkapään takana, mutta pyrin torjumaan sitä pitämällä parempaa huolta terveydestäni.”

Nyt tennis, uiminen ja sauvakävely pitävät hänet hyvässä kunnossa ja liikakilojakin on lähtenyt mukavasti.

”Onneksi olen edes tässä iässä ymmärtänyt, että epäterveet elintavat rasittavat elämää yhä dramaattisemmin. Ne ovat myös jäljellä olevista elinvuosista pois.”

Veljen kuolema

Elämän rajallisuuden pohtiminen nousi uudelleen pinnalle, kun Harman isoveli Erkki menehtyi syöpään keväällä 2009. Hän oli salannut sairautensa läheisiltään ja sen vakavuus paljastui heille vasta sairaalassa.

”Mieleeni tuli, että olisi ikään kuin kunnia-asia olla vielä lavalla buutsit jalassa”, Hector sanoo. Kuva: Petri Juntunen.

”Mieleeni tuli, että olisi ikään kuin kunnia-asia olla vielä lavalla buutsit jalassa”, Hector sanoo. Kuva: Petri Juntunen.

Veljen menehdyttyä Heikki Harma mietiskeli paljon hengellisiä asioita ja etsi lohtua uskonnosta sitä kuitenkaan löytämättä. Hän kertoo eläneensä joskus nuorempana ”jälleensyntymisoppien kuvitelmissa” ja lukeneensa paljon uskontofilosofista kirjallisuutta muodostaakseen oman käsityksensä kuoleman jälkeisestä elämästä.

”Tällä hetkellä olen tieteellisen maailmankuvan kannalla, että ihmisen elämänkaari on juuri se, mikä sen tiedetään olevan. Kaikki muu uskomuksiin perustuva olisi tietenkin mukavaa bonusta, mutta sen miettiminen on aika turhauttavaa, koska siitä ei kerta kaikkiaan ole tutkittua tietoa.”

Harma itse haluaa elää elämänsä niin hyvin kuin mahdollista, jotta sen päättymistä ei tarvitsisi etukäteen murehtia liikaa.

”Sen olen oppinut, että elämä on ainutkertainen. Sitä pitää oppia arvostamaan ja välttämään kaikkea, mikä tuhoaa sitä.”

Suuresta onnesta

Laulajalegenda on kiitollinen siitä, että on saanut kokea elämässään suurta onnea. Hän ei ole mielestään joutunut maksamaan menestyksestään hintaa.

”Olen jokseenkin terve, minulla on vielä tolkku päässäni, hyvä avioliitto, terveet lapset ja kaksi ihanaa lapsenlasta. Elämäni on ollut hyvää.”

Harma ja hänen puolisonsa Sarita ovat olleet naimisissa miltei 20 vuotta.

”Olen ollut taivaanrannan maalari ja elänyt sen mukaisesti. Sarita on myös hyvin taiteellinen ihminen, mutta hänellä on ollut aina kyky järjestellä minunkin kaaostani. Hän on paitsi rakastava, myös erittäin viisas ihminen.”

Puolison tuki on kantanut ja kannustanut Harmaa läpi vaikeiden ajanjaksojen.

”Jos olisin ollut naimisissa kaltaiseni haihattelijan kanssa, se olisi päätynyt katastrofiin. Meidän yhteiset vuotemme ovat olleet upeita, koko ajan parempia.”

Tulevaisuudeltaan Hector toivoo erityisesti sitä, että saa seurata lastenlastensa varttumista mahdollisimman pitkään. Romantikoksi tunnustautuva mies odottaa satujen lukemista, leikkejä, tulevia jouluja ja yhdessäoloa heidän kanssaan. Isoisyys on tuonut elämään uutta pontta. Harmalla itsellään eikä hänen lapsillaan ollut koskaan isoisiä.

”Nyt yritän antaa parhaan mahdollisen kuvan siitä millainen on todellinen The Vaari.”

 

Hector eli muusikko Heikki Harma palasi estradeille loppuvuonna 2011, vaikka oli ehtinyt jo tehdä jäähyväiskiertueen. Seurassa 43/2011 otettiin selvää, miksi hän halusi tehdä comebackin.

X