Pelimies-ohjelman Joonas Nordman: ”Ohimot ja otsa ovat loppuvuodesta ruvella”

Ennustan, että tulen katumaan tämän haastattelun antamista, sillä olen krapulassa.

Tunnustan, että Pelimies-ohjelman kehittely ei ole ollut kivutonta. Se on ollut välillä aika raskastakin. Työ on vaatinut aivosoluja.

En pidä itseäni ilmeisenä pelimiehenä, mutta totuus kuoren alla on aivan toinen. Olen paha pelimies, koska annan itsestäni kiltin ja koulupoikamaisen vaikutelman.

Tunnustan, että olen ollut imitoimani Hjallis Harkimon kanssa tekemisissä ensimmäisen kerran, kun olin vielä toimittaja. Muistan saaneeni illalla kymmenen jälkeen uutispäälliköltä tehtävän: oli tullut uutisvihje, jonka mukaan Harkimo olisi eronnut silloisesta naisystävästään.

Tunnustan, että en suhtaudu imitoimiini hahmoihin asenteellisesti. En esimerkiksi jaa Jussi Halla-Ahon kanssa samaa arvomaailmaa ja pidän häntä aika pelottavana tyyppinä, mutta häntä imitoidessani koen ymmärtäväni ja ymmärränkin häntä.

Toivon, että kaikissa imitaatioissani on mukana lämpöä ja ymmärrystä, onpa hahmo sitten Juha Sipilä, Sauli Niinistö, Matti Vanhanen tai kuka vaan.

Tunnustan, että olen uppoutunut uutissuohon täysin. Luen uutisia kännykästäni koko ajan, enkä tulisi enää toimeen ilman kännykkääni. Se on kasvanut käteeni kiinni.

Tuntuu käsittämättömältä ajatella, että vielä alle kymmenen vuotta sitten ulkomaanmatkoilla mentiin internetkahvilaan ja varattiin 45 minuutin aika, että päästiin lukemaan uutisia netistä ja vastaamaan sähköposteihin.

Ennustan, että päänahkani on loppuvuodesta aika lailla liiman vaurioittama. Kalju laitetaan tökötillä tiukasti päähäni pari kertaa viikossa ja sen päälle pistetään peruukki. Ohimot ja otsa ovat loppuvuodesta ruvella ja hiuksetkin jonkunlaisen hoitoaineen tarpeessa.

Tunnustan, että en itse tunnusta mitään väriä. Tietenkin käyn aina äänestämässä, mutta olen äänestänyt elämäni aikana viittä eri puoluetta.

Olen seurannut politiikkaa ja maailmaa ympärilläni jo vuosikaudet. Takana on pitkä asian harrastaminen.

Tunnustan, että olen ollut pari vuotta aikamoinen sohvaperuna. Työelämän aktiivisuutta pitäisi tuoda vapaa-ajallekin.

Oluella käynnin lisäksi pitäisi jaksaa käydä joskus vähän lenkilläkin. Onneksi aineenvaihduntani on aika nopea. Kiroukseni on se, että biologia ei ainakaan vielä pakota minua tekemään mitään.

Ennustan, että aineenvaihduntani hidastuu nyt, kun 30 vuotta on tullut täyteen. Yhtäkkiä huomaankin, että ympärilleni on ilmestynyt pelastusrengas. Lopulta saan kakkostyypin diabeteksen ja varpaani amputoidaan.

Tunnustan, että olen toitottanut joka paikassa sitä, että olen ollut tupakoimatta kahdeksan kuukautta. Ehkäpä asian toistelu muille vahvistaa päätöstäni.

Ennustan, että en enää tule kajoamaan tupakkaan, mutta jätskin syöminen on kyllä vähän lisääntynyt tupakoinnin lopettamisen jälkeen.

Ennustan, että terveystrendi jatkuu. Myös mediamaailmassa ja näyttelijäpiireissä on käynyt niin, että ne jotka viettävät terveellistä elämää, viettävät tosi terveellistä elämää. Ja ne jotka viettävät epäterveellistä elämää, viettävät tosi epäterveellistä elämää. Kuilu ääripäiden välillä on kasvanut. Aiemmin kaikki oli tasaisen epäterveellistä.

Ennustan, että minun täytyy katkaista työputki jossain kohtaa ja alkaa tehdä jotain ihan muuta. Jos lyhyen ajan sisällä on lukuisia projekteja, oman tuoreuden pitäminen vaatii, että on hetken tekemättä mitään.

Haaveissani on jatkuvajuonisen ison fiktion kirjoittaminen ja toisaalta vakavahenkisen, ehkä jopa pahan ihmisen roolin tekeminen kymmenen vuoden sisällä. Sitten voin siirtyä maalle kasvattamaan kissoja ja koiria.

Salainen haaveeni on pitää maalla omaa koirakenneliä tai kissalaa. Tällainen vaihe varmasti tuleekin vielä elämässäni. Nelikymppisenä olen varmasti onnistunut saavuttamaan riittävästi: sen verran, että olen itse siihen tyytyväinen.