Joulukuusessa loistavat valot, viehkot tontut ja Lucia-neidot koristavat ikkunalautoja – Heli Vaaranen nauttii vanhan torpan rauhasta Suomusjärvellä: ”Jouluna tässä talossa on todella tunnelmaa”

Oli sateinen päivä, suorastaan rankkasade. Pysäköimme auton sattumalta erään kiinteistövälitysfirman eteen Salossa ja päätimme mennä ihan vain kysymään, olisiko jotain kiinnostavaa tarjolla. Olimme pohtineet, että jokin paikka maalla voisi olla kiva.

Yllättäen välittäjä kertoi, että tämä talo Suomusjärvellä olisi tulossa myyntiin. Kurjasta säästä huolimatta lähdimme sitä heti katsomaan.

Ajoimme pihaan, ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Jo pihapiiri teki vaikutuksen. Kun Samu-koira juoksi pihalla, tunnistin äänen, joka tulee maasta, jossa on kuljettu iät ja ajat. Tanner tömisi.

Talossa ovet ja lattiat narisivat, tuuli ulisi ullakolla. Ne olivat tuttuja ja turvallisia ääniä lapsuudenkodistani.

Kunnostettavaa riittäisi, mutta se ei ollut oleellista. Pääasia oli, että täällä tuli heti kotoisa olo. Kaupat syntyivät saman tien. Siitä on nyt seitsemän vuotta.

Jo eteisessä aistii vanhan talon tunnelman: kukkatapetit ja räsymatot kuuluvat asiaan. © KATRI LEHTOLA

Pensaspissalla paukkupakkasessa

Talo on rakennettu vuonna 1850, ja vuosien varrella muutoksia oli tehty vain vähän. Hyvin vaatimattomasta lähdettiin siis liikkeelle. Siinä on oma fiiliksensä, kun käy pensaspissalla 25 asteen pakkasessa!

Juokseva vesi saatiin vasta tänä vuonna. Tähän asti olemme olleet kantoveden varassa. Kun on ensin kantanut veden monta vuotta sisään, osaa arvostaa kraanasta valuvaa vettä.

Maalla Heli Vaaranen tekee pitkiä lenkkejä Samu-koiransa kanssa. © KATRI LEHTOLA

Piharakennukset ovat punamultaisia. © KATRI LEHTOLA

Nykyajan ihmiselle vesien kantaminen on oikeastaan aika tunnelmallista, mutta entisaikojen naiset palelluttivat kätensä kylmiä vesiä kantaessaan.

Aika pian hankittiin ilmalämpöpumppu, jotta saatiin lämpöä. Talossa on myös uuneja, joita lämmitetään ahkerasti talvisaikaan. Aluksi uunit ja tuvan leivinuuni eivät vetäneet kunnolla, vaan niitä piti hiukan suostutella. Ehkä siellä oli jokin vanha uunitonttu, joka ensin vastusteli uusia asukkaita.

Sauna kuului ensimmäisiin kunnostettaviin kohteisiin. Puukiuas, lauteet ja seinät uusittiin. Sauna lämpiää kesäisin joka päivä ja talvellakin usein pari kertaa viikossa. Saunan lämmittäminen on pitkällinen prosessi, mutta se on sen arvoista.

Myös piharakennuksessa on tupa, jossa voi istua iltaa tai vilvoitella saunan jälkeen. © KATRI LEHTOLA

Saunan eteen rakennettu laajennusosa, kuisti, on viimeistelyjä vaille valmis. Tässä tilassa on työhuoneeni, jossa voin lukea ja tehdä kirjallisia töitäni.

Kaikki talossa on vanhaa, en ole hankkinut tänne mitään uutta. Ullakolta ja navetasta olen löytänyt paljon käyttökelpoisia tavaroita. Loput ovat kirpputorilöytöjä ja lapsuudenkodistani saatuja.

Esimerkiksi tuvan kello on vanhempieni kodista peräisin. Jos täällä olisi jotakin muovista, se tuntuisi pyhäinhäväistykseltä.

Tuvan leivinuuni lämmittää ihanasti. © KATRI LEHTOLA

Maitotilan tyttö Lammilta

Synnyin maalla Lammilla, josta perheemme muutti Hollolaan, kun olin seitsemän. Meillä oli maitotila. Autoin äitiä ja isää tilan töissä ja hoidin pienempiä sisaruksiani. Kun menin täällä ensimmäisen kerran navettaan, saatoin tuntea maidon tuoksun! Sieltä löysin myös tuttuja esineitä, kuten hinkin ja tummelipurkin.

Kaikki puuhastelu täällä on tuttua lapsuudesta, osaan toimia ja olla täällä.

Olen evakon lapsi ja ajattelen niin, ettei tavaroihin ja taloihin saa kiintyä. Sen sijaan tunnelma on tärkeä. Sen voi rakentaa moneen paikkaan ja aina uudestaan. En kiinny tavaraan, mutta tunnelmaan kiinnyn. Sen eteen olen valmis näkemään vaivaa.

Heli ja Samu-koira tunnelmoivat yhdessä. © KATRI LEHTOLA

Olkihimmelin katseleminen rauhoittaa mieltä. © KATRI LEHTOLA

Minusta perinteet ja rytmi ovat tärkeä osa elämää. Suurimman osan ajasta elämme arkea, mutta kun koittaa juhla, siihen kannattaa panostaa. Juhlan tarkoitus on kohottaa tunnelma arjen yläpuolelle.

Esimerkiksi viikonloppuisin katettu illallinen, kauniisti laitettu pöytä ja vähän parempi ruoka kuuluvat asiaan.

Jouluperinteet näkyvät pirtissä

Jouluna tässä talossa on todella tunnelmaa. Metsästä haetaan ekokuusi, siis kuusi, joka olisi metsähoidollisista syistä muutenkin kaadettu. Usein se on jonkun toisen puun kyljessä kiinni kasvanut muotopuoli, mutta ei haittaa. Koristein saa ihmeitä aikaan, ja huonon puolen voi sitä paitsi kääntää sopivasti seinään päin.

Kummitätini lähti sotalapseksi Ruotsiin ja asuu siellä edelleen. Ollessani lapsi hän lähetti meille paketteja Suomeen. En pienenä osannut arvostaa häneltä sieltä saatuja paperisia joulukoristeita, mutta onneksi äiti on säilyttänyt paljon kaikkea vanhaa. Nyt nämä viehkot joulutontut ja Lucia-neidot pääsevät juhla-aikaan ikkunalautoja koristamaan.

Paperiset joulukoristeet ovat Helin tädiltä. © KATRI LEHTOLA

Jouluinen kranssi on oven koristeena. © KATRI LEHTOLA

Joulu ja siihen liittyvät puuhat menevät täällä hyvin perinteiseen tapaan. Tuvan leivinuunissa kypsyy lanttulaatikko ja imellytetty perunalaatikko. Riisipuuroa syödään tietysti myös, ja mennään joulusaunaan, kaikessa rauhassa. Joulumusiikki on myös tärkeä osa minun juhlatunnelmaani.

Kuuntelen ylipäätään paljon radiota, sillä olen klassisen musiikin suuri ystävä. Televisiota minulla ei ole ollut kymmeneen vuoteen. Kännykältäni toki katson silloin tällöin dokumentteja ja muita kiinnostavia ohjelmia.

Jouluja vietetään täällä vaihtuvin kokoonpanoin, mutta pikkujoulua meillä on tapana viettää neljän sisarukseni kesken. Kokoonnumme jonkun luo, välillä myös tänne. Pikkusiskoni perheineen asuu lähellä Perttelissä, joten häntä tapaan useammin muutenkin.

Aikuiset lapseni eivät juurikaan käy täällä, koska he pitävät tätä paikkaa työleirinä. Uskon, että he kiinnostuvat paikasta, kunhan ikää tulee lisää. Tyttäreni asuu Berliinissä, joten vietän aikaani myös hänen luonaan.

Heli on valmis näkemään vaivaa kodikkaan tunnelman eteen. © KATRI LEHTOLA

Vastapainoa arjen työlle

Helsingistä Suomusjärvelle ajaa tunnissa ja vartissa. Kun työviikon jälkeen saavun tänne, tunnen heti rauhoittuvani ja rentoutuvani. Täällä oleilu ja puuhastelu ovat mitä parhainta vastapainoa vaativalle työlleni psykoterapeuttina.

Yritän pitää mieleni rauhallisena, jotta jaksan ottaa kantaakseni asiakkaan huolet ja auttaa ratkaisemaan niitä. Se on työssäni tärkeää.

Kyllä työt välillä seuraavat tännekin, mutta minusta se on ihan luonnollista. Täällä rauhassa ja luonnon ympäröimänä työasioiden miettiminen on kuitenkin erilaista kuin kaupungissa. Usein löytyy ratkaisukin johonkin ongelmaan.

Ennen kaikkea tämä on minulle rentoutumispaikka, jossa vallitsee harmoninen epäsymmetria, maaseudulla tuttu käsite. Se tarkoittaa sitä, että ympärillä vallitsee harmoninen epätäydellisyys.

Talon, pihan tai tavaroiden ei tarvitse olla tip top. Se sopii minulle.

Saunan eteen rakennettiin laajennusosa. Kuistilla on Helin työhuone. © KATRI LEHTOLA

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 12/18.