Laiskuus tekee Kaija Koosta kekseliään – ”Olen perinyt isäni luonteen”
Ei ole olemassa montaakaan arkista pulmaa, johon laulaja Kaija Kokkola ei olisi kehitellyt mielessään helpottavaa keksintöä.
”Pohdin kaikessa arjen toiminnoissa, miten jonkin asian voisi tehdä toisin ja vähemmällä vaivalla”, Kaija Koo kertoo.
Taannoin Kaija kyllästyi tonkimaan autonsa avainta käsilaukun sopukoista. Nyt hänellä roikkuu vaatteensa olkanauhassa venehaka, eli koukku, jossa avain killuu.
”Enää minun ei tarvitse kaivella autonavaimia koko ajan. Epäesteettistä mutta käytännöllistä. Olen ajatellut valmistaa omalla logolla vastaavaa tuotetta, joka olisi kauniimpi.”
Erityisen luova keksijäkausi Kaijalla oli silloin, kun hänen nyt jo aikuinen poikansa oli pieni. Silloin Kaija pohdiskeli, voisiko rattaiden renkaisiin ommella erivärisiä ja kauniita kurasuojuksia. Hän suunnitteli myös pitkälle omaa lastenvaate-sarjaa. Sen ideana oli, että vaatteita voisi koota erilaisista osista.
”Olin jo vähällä toteuttaa sen, mutta alalla oleva ystäväni sanoi, ettei idea kannata, koska ajatus kopioitaisiin minulta heti.”
Kaijan jo edesmennyt isä oli diplomi-insinööri, joka oli kova rakentelemaan erilaisia vempaimia.
”Olen perinyt isäni luonteen. Hän oli koko ajan virittelemässä jotakin. Naapurit ihmettelivät usein, kun isä kasaili kotimme viereisellä hiekkakentällä härveleitään.”
Jonkinlaista ”Pelle Pelettomuutta” tulee myös sukuhaaran toiselta puolelta, sillä Kaijan äidin serkku oli Spede Pasanen.
Kaijan mielessä pyörii yhä päivittäin erilaisia keksintöjä, tekstejä ja monenlaisia filosofisia ajatuksia.
”En ole mikään logistiikka-hirviö, mutta ehkä tämmöinen laiska ihminen on kekseliäs, jotta pääsee arjen askareista helpommalla”, Kaija nauraa.
Lue Kaija Koon koko haastattelu Seurasta 44/2016.