Katri Helena muistelee uran alkuvuosien kohtalokasta keikkamatkaa: ”Kolariin ei liittynyt uhkarohkeutta - iso ylinopeussakko on eniten hillinnyt ajoani”

Kun Katri Helena oli 23-vuotias, hän katkaisi kolarissa jalkansa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Katri Helena kipsi jalassa silloisessa kodissaan Helsingin Lehtisaaressa.

Kun Katri Helena oli 23-vuotias, hän katkaisi kolarissa jalkansa.
(Päivitetty: )
Teksti: Kimmo Rantanen

Olet kuvassa jalka kipissä. Mitä on tapahtunut?

”Ajoin kolarin. Olin tulossa Turusta Helsinkiin. Halikon paikkeilla jotkut pojat alkoivat pelleillä, ajoivat ihan takapuskuriin kiinni, ohittivat ja taas jarruttivat. Ajattelin lähteä karkuun.

Yhtäkkiä bussi ajoi pysäkiltä eteen ja vastaan tuli kuorma-auto. En voinut tehdä mitään. Ajoin bussin perään.”

Kuinka sinulle kävi?

”Vauhti ei ollut kova, mutta jalka meni nilkasta 90 asteen kulmaan. Salon sairaalassa jalka leikattiin. Se oli kolme kuukautta kipsissä.”

Tuliko keikkailuun pitkä tauko?

”Jonkin aikaa oli pakko pitää lomaa, mutta myöhemmin tein kyllä keikkoja. Ajoin autoakin kipsin kanssa.”

Paraniko jalka hyvin?

”Alkuun se oli tosi kipeä. Siihen laitettiin kaksi hopeanaulaa, jotka myöhemmin poistettiin. Lääkäri sanoi, että nilkka joudutaan jossain vaiheessa jäykistämään, mutta se on toiminut jo viisikymmentä vuotta.

Varon, etten rasita nilkkaa liikaa. Juosta en juurikaan voi, ettei jalka tärähdä. Perusasia on, että paino pysyy kurissa eikä tule painorasitusta.”

Jäikö kolarista ajopelkoa?

”Ei. Kolariin ei liittynyt uhkarohkeutta, tilanne vain tuli niin äkkiä. Iso ylinopeussakko on eniten hillinnyt ajoani.

Olen ajanut uran aikana kilometrimäärän, joka on kymmeniä kertoja maapallon ympäri, mutta en ole monia kolareita ajanut enkä saanut juuri sakkojakaan.”

Katri Helena

Katri Helena vuonna 1968. © MAUNO HÄMÄLÄINEN / OM-ARKISTO

Missä kuva on otettu?

”Kotonani Lehtisaaressa, ylimmän kerroksen asunnossa, jonka ikkunoista näkyi meri. Se oli ensimmäinen oma, itse ostamani koti.

Hain pankista lainaa ja sanoin, että minulla on paljon töitä, maksan varmasti.”

Mikä on taustalla olevan kitaran tarina?

”Sain sen rippilahjaksi äidiltä ja isältä. Kolmella soinnulla säestin aika monta laulua.

Kun tein hyvien muusikoiden kanssa töitä, omat rimputtelut jäivät.

Nykyään teen lauluharjoituksia pianon kanssa. Kotona pitää olla piano, koska lapset ja vävyt ovat muusikoita.”

Kuvassa on levyjä, millaisia?

”Siirryin suoraan Tapio Rautavaarasta ja Olavi Virrasta ranskalaisten ja italialaisten laulajien levyihin.

Kuvassa näkyy myös hieno magnetofoni.”

Mitä urallasi tapahtui noihin aikoihin?

”Olin laulanut viisi vuotta. Paikka auringossa -kappale ilmestyi. Se oli ensimmäinen laulamani ikäisteni poplaulu. Taistelin, että sain sen laulaa.

Olin siihen asti laulanut jenkkaa ja humppaa, sitä mitä oli sanottu. Tuossa kohtaa oli viimein rohkeutta sanoa mitä itse halusin. Vuonna 1969 tuli Ei kauniimpaa, ja siitähän suosio repesi.”

Katri Helena

Katri Helena vuonna 2017. © PEKKA NIEMINEN / OM-ARKISTO

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 11/18.

X