Katri Helena: ”Vein pukkia talosta toiseen, mutta pukki väsähti”

Katri Helena syö jouluna yölläkin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Katri Helena tunnustaa olevansa todellinen jouluihminen.

Katri Helena syö jouluna yölläkin.
Teksti: Marja Nyman

Tunnustan, että joulu on minulle vuoden suurin juhla ja odotan sitä lähes lapsen innolla. Olen jouluihminen. Tämän joulun alla olen saanut laulaa kauniita joululauluja kirkoissa monen vuoden tauon jälkeen. Omassa kotijoulussa tärkeintä on läheisten kanssa yhdessä vietetty aika. Joulunviettäjiä meillä on 1,5-vuotiaasta 98-vuotiaaseen ja monta siltä väliltä. Joulumme on tiivistä yhdessäoloa, ja musiikki on mukana kaiken aikaa, joko laulun tai soiton merkeissä. Kuuntelemme myös mielellämme vanhoja joululauluja.

Ennustan, että en koskaan kyllästy lauluun Sydämeeni joulun teen. Uudella joululevylläni ovat myös kappaleet Siivet sekä Niin on aina ollut. Uudessa Siivet-kappaleessa siipi sananmukaisesti hipaisee sydäntäni. Onhan minulla siellä taivaan puolella niin monta tuttua enkeliä. Sydämeeni joulun teen – se on niin monien joulukonserttien ihana päätöskappale, josta jää hyvä tunnelma kotiin vietäväksi. Siinä laulussa joulun sanoma on herkimmillään. Albumini nimikkokappaleen, Niin on aina ollut, sanoihin sisältyy totuuksia, joihin voin samastua täydestä sydämestäni.

Tunnustan, että koska olin perheeni ainoa lapsi, minulle oli tärkeää, että sain viettää jouluja serkkujen kanssa ja niin, että meitä lapsia oli koolla paljon. Muistan vähän isompana, kun serkkutyttöjen kanssa kuljetimme joulupukkia kylän talosta toiseen. Meillä oli hauskaa, mutta pukki välillä väsähti, kun taloissa tarjottiin hänelle ehkä vähän liikaa lämmikkeitä.

Tunnustan, että elämäni raskain joulu oli silloin, kun lasteni isä Timo Kalaoja lähti taivaaseen. Mutta kun tiedän, että siellä on hyvät oltavat, se lohduttaa ja elämä jatkuu. Tunnen, että rakkaat läheiseni seuraavat elämääni ja antavat henkistä tukea, kun sitä tarvitsen ja pyydän. Olen kokenut itseni todella etuoikeutetuksi, kun saan tällaista apua. Alkuun se oli lohtu suureen suruun ja epätoivoon ja selviydyin ilman katkeruutta. Tärkeintä on kuitenkin elää elämää juuri tässä ja nyt, ja nauttia joulun tunnelmasta läheisten ihmisten kanssa.

Tunnustan, että elämäni ihanin joulu on ollut aina ”lapsellinen”. Minulla on kolme lasta, joista yksi, poikani menehtyi yllättäen kuusi vuotta sitten. Nyt saamme nauttia pienten lasten riemusta toisen tyttäreni 6- ja 1,5-vuotiaiden lasten kanssa. Joulupukkia tarvitaan siis tänäkin vuonna.

Ennustan, että tänäkin jouluna syömme jälleen laajennetun perikunnan kanssa makoisaa luomukinkkua ja perinteisiä laatikoita, jotka ehdin tehdä hyvin itse konserttiviikonloppujen välissä. Aiempina vuosina minun tehtäviini on kuulunut pakollinen sacherkakku, mutta tänä jouluna tyttäreni on luvannut valmistaa kakun, muut ruoat teemme yhdessä työjaksoni päätyttyä. Ja takuulla meillä syödään yölläkin!

Tunnustan, että pidän erityisen paljon kirkkokonserteista. Niissä on niin rauhallinen ja rauhoittava tunnelma. Taitavat, ”sydämellään” soittavat muusikot Ville Riipan johdolla luovat herkän jouluun virittävän tunnelman.

Yksi parhaita yleisöpalautteita oli erään herran kommentti äskettäin sunnuntaikonsertin jälkeen. Hän tuli sanomaan, että orkesteri, valotekniikka, tunnelma ja laulajan tulkinta, eli kokonaisuus kaikkine elementteineen oli kuin taideteos. Se tuntui liikuttavalta. Erilaiset viralliset palkinnot tai tunnustukset puolestaan ovat kuin lupauksia, että saan vieläkin laulaa.

Ennustan, että ensi vuoden kohokohtia ovat jälleen maaliskuun konsertit ja kesätapahtumat. Saan myös nauttia omasta vapaa-ajasta. Saan taloni maalatuksi. Aion uusia myös kukkapenkit. Puuhailu arkisten kotiasioiden ja muun muassa puutarhan parissa ovat rentouttavaa puuhaa.

Muutoin toivoisin ensi vuodelta, että ihmiset voisivat kulttuurieroistaan ja -taustoistaan huolimatta arvostaa toisiaan, antaa tilaa ja hyväksyä erilaisuuden. Tuntuu helpolta ja yksinkertaiselta ratkaisulta, mutta miten se voikaan olla niin vaikeaa tässä maailmassa.

X