Kirsi Ranto yksin vietettyjen vuosien jälkeen Annassa: ”Mikasta löysin rinnalleni sielunkumppanin”
Kymmenen yksin vietetyn vuoden jälkeen Kirsi Rannolla on parisuhde, jossa on niin henkisyyttä kuin intohimoa.
"Uskon, että nainen voi kokea äidillisiä tunteita monin tavoin, vaikka hänellä ei olisi biologisia lapsia", Kirsi Ranto sanoo Annassa.
Laulaja ja kirjoittaja Kirsi Ranto, 39, kertoo tuoreessa Annassa suhteestaan muusikko Mika Toivaseen.
Tunnelmalliset häät vietettiin perhepiirissä Helsingissä heinäkuussa 2017. Toisensa pari on kuitenkin tuntenut jo 20 vuotta.
He tapasivat, kun Kirsi kruunattiin tangokuningattareksi vuonna 1998. Välissä oli vuosia, kun Kirsi ja Mika eivät olleet tekemisissä.
Kaksi vuotta sitten he tapasivat uudelleen työprojektin kautta.
”Mikan kanssa parasta on se, että ymmärrämme toisiamme jopa sanattomasti. Välillämme on intohimoinen ja voimakas yhteys. Mikasta löysin rinnalleni sielunkumppanin”, Kirsi kuvailee Annassa.
Kirsiä ja Mikaa yhdistivät heti samantyyppiset kokemukset ihmissuhteista. Ennen Mikaa Kirsi oli kymmenen vuotta yksin. Takana oli yksi avioero ja toinen ero seurustelusuhteesta.
Kirsiin teki vaikutuksen myös se, että Mikakin oli kiinnostunut henkisistä asioista. Laulamisen ja kirjoittamisen lisäksi Kirsi ohjaa enkelijumalatariltoja.
”Minulle tuli lämmin olo, kun Mika kertoi, että hänkin on käynyt Intiassa tapaamassa Äiti Ammaa, minun henkistä opettajaani. Olemme sittemmin käyneet yhdessä Intiassa, ja Ammasta on tullut Mikallekin tärkeä osa hänen henkistä polkuaan.”
”Biologinen kelloni ei ole tikittänyt”
Kirsi kertoo Annassa uskovansa siihen, että kaikella on tarkoitus.
Jo vuosia hänestä on tuntunut, että hän löytää rinnalleen kumppanin, jolla on jo lapsia. Mikalla on edellisestä liitostaan kolme teini-ikäistä lasta.
”Biologinen kelloni ei ole tikittänyt. Uskon, että nainen voi kokea äidillisiä tunteita monin tavoin, vaikka hänellä ei olisi biologisia lapsia. Universaalia äitiyttä voi osoittaa toisen lapsille, aikuisille, eläimille ja koko luomakunnalle. Koen, että se on minun tapani olla äiti.”
Vaikka Kirsi sanoo Annassa olevansa nyt onnellinen, hänellä on takanaan myös vaikeita aikoja. Äitinsä hän menetti äkillisesti neljä vuotta sitten.
”Koin hänen hautajaisissaan suurta rauhaa. Ymmärsin, että ruumis on fyysinen temppeli, joka on kotimme tämän elämän ajan. Kuoleman hetkellä ihminen muuttuu takaisin hengeksi.”
Viisi vuotta sitten lääkäri sanoi Kirsille, että hän voisi unohtaa laulamisen. Kirsillä todettiin spasmodinen dysfonia. Se jäykistää kaulan alueen lihaksia ja estää äänen kulkemisen.
Lääkäri suositteli hoidoksi äänihuuliin pistettävää botoxia. Kirsi ei suostunut hoitoihin.
”Halusin luottaa siihen, että kehoni alkaisi parantaa itse itseään, kunhan annan sille siihen mahdollisuuden. Mitä lempeämmin kohtelin itseäni, sitä vähemmän koin oireita.”