Laulaja Einin terveys petti isän kuoleman jälkeen: ”Sairastuin refluksiin, kun en surrut suruani rauhassa”

Hoidan terveyttäni syömällä kevyesti. Elimistöni on tottunut kalaan, kanaan ja kasviksiin. Punainen liha on jäänyt minimiin. Kärsin pömppömahasta, jos syön väärin. Turvottava leipä pitäisi jättää pois, mutta rakastan tuoretta leipää.

Nukun kotona hyvin, mutta keikkamatkoilla huonosti. Minulla on hyvät unenlahjat ja nukun univelat kotona pois: sammun jo kymmenen aikaan ja nukun kahdeksan tuntia heräämättä. En aja enää öisin, sillä väsymys iskee nopeasti ja saatan nukahtaa rattiin. Läheltä piti -tilanteita on ollut monta. Niistä viimeisin oli todella paha.

Tunteiden näyttäminen

Osoitan rakkauttani teoilla, välittämisellä ja hellimisellä, kuten hyvällä ruoalla. Harvoin tulee sanottua, että rakastan, mutta tunteiden näyttäminen on jokapäiväistä. Sanat ovat joskus helinää. Tärkeämpää on se, miten kohtelet toista.

Suurin pelkoni on menettäminen. Olen aina huolissani lapsistani ja siitä, että heille käy jotain. Minulla on myös kova korkean- ja ahtaanpaikankammo. Ei tarvitse kuin katsoa filmiä, jossa joku roikkuu korkealla, niin jalkojani alkaa vihloa!

Ulkoista ja sisäistä hyvinvointia

Hoidan kuntoani lenkkeilemällä pomeranian-koiranpentumme Maxin kanssa. Karvapallo on kova lenkkeilemään.Teemme yhdessä viiden kilometrinkin lenkkejä.

Ihoni voi hyvin, kun pääsen vuosittain kerran tai kaksi etelään. Aurinko tekee hyvää, sillä minulla on äidiltä peritty psoriasis. Ihoni alkaa kukkia ja kutista, jos stressaan.

Torjun stressiä saunomalla paljon. Rakastan saunomista. Saunon joka päivä, jos esiintymisiä ei ole.

Positiivisuus on voimavara

Mottoni on, että positiivisuus kantaa. Kaikki selviää, kun asioista löytää vaikeinakin aikoina positiivisen puolen. Positiivisuus on voimavarani.

Terveyteni petti, kun isäni kuoli. Tein juuri silloin kovasti töitä. Sairastuin refluksiin, kun en surrut suruani rauhassa.

Tauti kesti kolmisen vuotta. Pääsin siitä vähentämällä iltasyömisiäni.

Olen joutunut kiinnittämään huomiota ruokavaliooni. En syö hapollisia tai mausteisia ruokia.

65-vuotiaana haluaisin olla yhtä terve kuin nyt. Elän niin, että vanhuusikäni olisi hyvä. Haluaisin säilyttää tasapainon, joka elämässäni on nyt. Ja olla vielä niin hyvässä kunnossa, että jaksaisin vielä iloisesti nousta laulamaan Yes Siriä lavalle

Juttu on julkaistu Kotilääkärissä 5/18.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti