Jannika B opetteli tunnustamaan tunteensa: ”Lapsuudenkodissani ei rakkauden sanoja liiakseen viljelty”

Rakkauden sanojen sanominen opettelun paikka

”Tapasin kaksi vuotta sitten naisen, joka kertoi jääneensä kaksi viikkoa häittensä jälkeen leskeksi. Kysyin häneltä, miten tuollaisesta selviää. Hän kertoi selvinneensä sen avulla, että viimeinen asia, jonka hän oli miehelleen sanonut oli, että hän rakastaa tätä. Viimeinen lähtö oli ollut lämmin ja kaunis, eikä mikään jäänyt harmittamaan.

Tarina oli koskettava, ja itkimme molemmat. Näin elämä voi yllättää. Olenkin ruvennut sanomaan rakastan sinua – ihan spontaanistikin. On ihana huomata, että lauseen sanominen on helppoa.

Lapsuudenkodissani ei rakkauden sanoja liiakseen viljelty. Sekin on ollut minulle opettelemisen paikka – ei itsestäänselvää. Meillä on muodostunut oma sana: älskis, jota viljellään päivittäin ja varsinkin kotoa lähtiessä. On ihana huomata, että myös tyttäremme Martta on oppinut sanan merkityksen.”

Läsnäolon taitoa tavoittelemassa

”Luin aikoinaan Eckhart Tollen kirjan Läsnäolon voima. Olisi tärkeää pystyä olemaan läsnä, ja jos tietäisin, ettei minua enää huomenna olisi, voisin olla täysin läsnä tässä hetkessä ja tässä päivässä.

Lähtökohtaisesti meillä jokaisella on kuitenkin toiveena, että huominen ja ylihuominen, sitä seuraava viikko ja vielä kuukausikin tulevat. On tietynlainen pakko suunnitella elämää eteenpäin.

Olen todennut, että sanonta Elä jokainen päivä kuin se olisi viimeinen on itse asiassa todella huono. Eihän meistä kukaan enää tekisi töitä! Jäisimme vain kotiin halailemaan lapsiamme tai mikä kullekin on rakasta.”

Eroon epävarmuuksista ja stressistä

”Pyrin siihen, etten ottaisi asioista liikaa stressiä ja välittäisi liikaa. Treenaan sitä, että osaisin ottaa asiat sellaisina kuin ne tulevat. Se on tärkeää oman jaksamisen kannalta. Itsensä piippuun vetäminen on meillä naisilla hyvinkin yleistä.

Sillä mennään mitä on! Jos on vaikka flunssa, en voi sille mitään. Itse välitän ehkä jopa liikaa työstäni. Artisti ja minä olemme sama. Se mitä tuotan, on vahvasti minua. Vaikka ei pitäisi, otan hirveän henkilökohtaisesti esimerkiksi sen, jos jotain biisiäni ei oteta hyvin vastaan. Omia epävarmuuksia tulee aina joskus. Niistä on hirveän vaikea päästä eroon.

Minulla on ollut aina korkea työmoraali. Opetamme myös tyttärellemme, että teoilla on seurauksensa. Mikään ei ole ilmaista tai itsestään selvää. Raha ei kasva puussa, vaan sen eteen tehdään töitä. Jos tekee työnsä hyvin, siitä seuraa hyvää. Niin on opetettu myös itselleni.”

Perhepulkkailu on viime aikojen urheilulaji 

”Tykkään lumesta: se tuo valoa. Perhepulkkailu on ollut viime aikoina ainoa talviurheilulajini.

Olemme miettineet, että voisimme hankkia Martalle taaperosukset ja lähteä kokeilemaan murtsikkahiihtoa. Olen nautiskelija, ja minulle hiihtäminen on sitä, että mennään jäälle ja kotatulille syömään soijanakkeja. Liikun ulkoilman takia. Minulla ei ole tarvetta saada hikeä pintaan.”

Sulkapallo tuo laatuaikaa parisuhteelle

”Mietimme mieheni kanssa kauan, mitä voisimme tehdä yhdessä. Nyt aikomuksenamme on yhdistää oma ja parisuhteen hyvinvointi ja ruveta pelaamaan sulkapalloa.

Viimeiseen kahteen vuoteen ei elämässäni ole ollut muuta urheilua kuin Martta: hänen perässä juostaan ja häntä nostellaan. Martta käy satubaletissa. Yritin itse aloittaa syksyllä aikuisbaletin, mutta Tähdet, Tähdet vei niin paljon aikaa, että se jäi. Baletti on minulle rakas laji. Harastin sitä aikoinaan tosissani.”

Kehokuva muuttui Martta-tyttären myötä

”En ole läheskään niin lihaksikas ja urheilullinen kuin ennen Martan syntymää, mutta en haluakaan olla. Riittää kun katsoo peiliin ja kokee, että tämä on ihan oolrait.

Oma kehonkuvani on muuttunut Martan syntymän jälkeen huomattavasti myönteisemmäksi ja erilaiseksi. Synnytyksen jälkeen myös arvostus omaa kehoa kohtaan ja sitä mihin se pystyy on noussut. Olen onnellinen siitä, että olen tässä asiassa suht armollinen itselleni. En ainakaan käy puntarilla ja mittaile hauiksen ympärystä.”

”En uskaltaisi lentokoneeseen Tonin kyytiin”

”Olen mieluummin kuski kuin kyyditettävä, jos on pakko kulkea autolla. Se perustuu varmaan pelkotiloihini. Pelkään lentämistäkin sen takia, että en voi itse ohjata konetta.

Mieheni, jolla on lentolupakirja, on rauhoittajani. En ole kuitenkaan koskaan ollut Tonin kyydissä koneessa. En varmaan uskaltaisi.”