Laulaja Milana Misic tuskastui häpeään: ”Rintojen pienennysleikkaus pelasti elämäni”
Raskaat rinnat ja ylävartalon väärä painopiste tekivät laulaja Milana Misicin elämästä tuskallista. Henkiset ja fyysiset kivut olivat niin kovat, että hän päätyi rintojen pienennysleikkaukseen.
Rintojen pienennysleikkauksen jälkeen Milana Misic on voinut taas liikkua vapaasti ja urheilla. Kovia selkäkipuja ei enää ole ollut.
Nuori laulaja Milana Misic astuu yleisön eteen. Keskittymisestä huolimatta ajatus viivähtää esiintymisasussa. Onko etumus tarpeeksi piilossa? Peittääkö yläosa suuret rinnat, joita hän häpeää?
Toki hän tiedostaa sen, ettei vartalo ole hänen työkalunsa, vaan ääni, musiikki. Katseiden kohteena hän kuitenkin on. Hän on tottunut pukeutumaan kahteen eri kokoon. Iso yläosa, pienempi alaosa. Ei tiukkoja puseroita tai antavaa kaula-aukkoa.
Hääkuvan katsominen hävettää häntä, sillä hääpuku paljastaa liikaa povea. Itsetunto on huono. Milana tuntee itsenä erilaiseksi.
Ulkonäkö ei ole kuitenkaan se pahin ongelma. Painavat rinnat aiheuttavat kipua selässä. Niin kovaa kipua, että ajoittain hengittäminenkin sattuu. Pahimmillaan kivut ovat sietämättömät.
Kun Milana oli 26-vuotias opiskelija, hän teki ratkaisun, josta hän kiittää itseään yhä edelleen. Hän hakeutui rintojen pienennysleikkaukseen.
Raskaat rinnat toivat selkävaivat
”Aloin kehittyä naiseksi 12–13-vuotiaana. Asuin mummin ja vaarin luona, ja mummi osti minulle ensimmäiset rintaliivini.
Myöhemmin teini-iässä häpesin rintojani, koska ne olivat selvästi kookkaammat kuin muilla. Varmaan pojat ihan tykkäsivätkin, mutta itse koin oloni erilaiseksi ja epävarmaksi.
Oli kiusallista mennä koululuokan kanssa vaikkapa uimaan. Yritin välttää tilanteita, joissa joutuisin olemaan alasti tai vähissä vaatteissa muiden joukossa.
Pienenä tyttönä istuin lattialla, kun humalainen enoni taivutti jalallaan minut lattiaan. Selkäni vaurioitui, ja se on varmasti osittain aiheuttanut jatkuvat selkävaivani.
Raskaat rinnat köyristivät jo ennestään hieman eteenpäin taipunutta yläselkääni, joten kärsin kovista lihaskrampeista sekä nikamalukoista.
Vaikka seisoin suorassa, minulle huomauteltiin huonosta ryhdistäni. Opiskeluaikana kivut pahenivat, ja ne olivat ajoittain sietämättömät. Söin koko ajan särkylääkkeitä, mutta nekään eivät auttaneet.”
Rintojen pienennysleikkaukseen
Kävin 1990-luvulla vaivojen takia usealla lääkärillä. Minun käskettiin laihduttaa. Ongelmaani ei suhtauduttu vakavasti, vaikka kärsin todella paljon henkisesti ja fyysisesti. Huomasin ihmisten tuijotuksen, mutta onneksi työelämässä ei kukaan koskaan huomautellut rintojeni koosta.
Vuoden 1997 tammikuussa menin jalkavaivan takia lääkäriin. Hänellekin kerroin kovista selkäkivuista. Lääkäri mittasi välimatkan solisluusta nänniin, ja totesi, että minulla on sellaiset mittasuhteet, että kookkaat rinnat rasittavat selkääni. Painopiste oli liian alhaalla.
Olin suunnattoman onnellinen, kun pääsin leikkaukseen. Sanat eivät riitä kertomaan, kuinka kiitollinen olen tälle lääkärille.
Tavoitteena kipujen taakse jäänti
Minulle kerrottiin leikkaukseen liittyvistä yksityiskohdista ja sen riskeistä, kuten imettämisen hankaloitumisesta. Siksi rintojen pienennys tehdään yleensä vasta keski-ikäisille, jo synnyttäneille naisille. Olin tietoinen myös siitä, että leikkauksesta jää ihooni arvet.
Jännitin leikkausta paljon. En niinkään ajatellut kosmeettista puolta, mutta halusin eroon kivuista. Kuppikoon pieneneminen oli sivuseikka, mutta toki nuori ihminen haluaa pukeutua kauniisti.
Kirurgisen sairaalan henkilökunta oli aivan mahtavan hienoa. He rauhoittelivat minua, ja leikkaus tehtiin nukutuksessa. Se oli ohi muutamassa tunnissa.”
Takapakkia operaation jälkeen
Alun perin oli tarkoitus, että pääsisin pois sairaalasta jo samana päivänä. Omaa hölmöyttäni join runsaasti vettä, sillä anestesialääkkeet janottivat kovasti. En olisi saanut juoda, joten oksensin sen jälkeen koko päivän.
Jostain syystä myös haavaeritteen poistumista varten asetettu oikeanpuoleinen dreeni alkoi tihkua nestettä ihon alta. Vasemman puolen dreeni taas kosketti hermoa, ja siitä aiheutuivat kovat kivut. Siksi jouduin olemaan sairaalassa kaksi päivää.
Tunto rinnoista hävisi vuodeksi
Viikkojen ajan vaihdoin siteitä, joita tarvitsin kudosnesteen tihkumisen takia. Olin aika kipeä, ja silloinen puolisoni hoiti minua kotona.
Parin viikon jälkeen aloin jumpata ylä-kroppaani ohjeiden mukaan. Tuntui mahtavalta saada kädet pyöräytetyksi ympäri. En ollut kyennyt siihen moneen vuoteen. Hengittäminen ja laulaminen ei enää sattunut.
Yläkropan treenaaminen auttoi siinäkin, että arvet eivät jääneet koviksi koppuroiksi. Iho mukautui, ja arvet pehmenivät. Jos nyt oikein läheltä katsoo, niin kyllä ne vieläkin näkyvät.
Rinnoista meni tunto lähes vuodeksi. Aistin lähinnä vain kylmän ja kostean. Särkyjä hoidin lääkkeillä. Leikkauksen jälkeen lääkäri sanoi, että sinä kesänä en saisi ottaa aurinkoa rinnoilleni. Ihan kuin olisin koskaan niin tehnyt. Enhän halunnut esiintyä edes bikineissä.
Ennen leikkausta hengittäminenkin sattui. Nyt taas laulaminen on helppoa ja nautittavaa. © PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA
Liikunnan ilo palasi
Vuoden kuluttua tunto palasi hiljalleen. Seksielämään rintojen pienennys ei vaikuttanut mitenkään. Rintaliivit pienenivät parin kuppikoon verran, ja saatoin pukeutua kauniisti ja naisellisesti.
Mutta parasta oli terve, hyvä olo.
Pomppiminen ja juokseminen ei ollut enää noloa ja kivuliasta. Leikkauksen jälkeen oli mahtavaa saada takaisin liikunnan ilo. Pystyin jopa juoksemaan.
Aloitin salitreenit henkilökohtaisen ohjaajan avulla. Selkääni jumppaan edelleen. Voin sanoa, että rintaleikkaus pelasti elämäni.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkäri-lehdessä 10/18.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti
Hyvän olon askeleet
Raitis ilma.
Rakastan kävelyä raittiissa ilmassa, kaupungissakin. On ihanaa, kun hengitys kulkee. Nykyään saan raitista ilmaa myös koiran kanssa metsässä juostessa.
Laulaminen.
Musiikki on minulle henki ja elämä. Minulle laulaminen ei ole yksilösuoritus. Se on yhteistyötä loistavien muusikoiden kanssa. Saan siitä valtavasti energiaa.
Ben & Jerry mansikkajuustokakku.
Se on suurinta herkkuani. Ei tietenkään ole terveellistä syödä liikaa makeaa, mutta sallin itselleni aina joskus herkutteluhetken mansikkajuustokakulla.
Uusi suhde ja koira.
Etenen varovasti rakkaudessa, mutta tällä hetkellä elämä näyttää hyvältä. Lemmikkikoira antaa minulle paljon iloa. Lemmikkien rakkaus ja kiintymys on pyyteetöntä ja aitoa.