Laura Voutilainen: Päästin irti halustani kontrolloida

TUNNUSTAN, että muutun helposti äijäksi kiertueella. Olen keikkabussissa ainoa nainen, ja miesten kielenkäyttö on rumaa. Se myös tarttuu.

Vien keikkabussin tunnelman usein kotiin asti ja kiroilen kotonakin. Silloin mieheni saattaa huomauttaa asiasta ja ehdottaa kielen putsaamista. Toisinaan kestää jopa pari vuorokautta, ennen kuin palaudun kiertueelta arkiseksi itsekseni.

ENNUSTAN että matkustan toukokuussa Espanjaan juhlimaan nelikymppisiäni. Juhlistan pyöreitä vuosiani juhlakonsertilla ja erillisellä juhlalla ystävien kanssa.

Neljänkymmenen täyttäminen saa aikaan kauhunsekaisia tunteita. Uusi elämänvaihe on juuri aluillaan, ja lapsemme alkavat olla jo isoja. Odotan innolla sitä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

40-vuotias Laura on erilainen kuin kolmekymppinen. Olen vähemmän ehdoton ja luotan enemmän elämään. Olen päästänyt irti kontrollihalustani.

Joustaminen on lisääntynyt, ja ymmärrän paremmin, että asioille on oma aikansa. Voin laittaa toiveen kehiin ja tehdä jotain sen eteen, mutta pakottamalla ei synny mitään. En pelkää myöskään urani puolesta. Teen parhaani, ja sen on riitettävä.

TUNNUSTAN, että lapsena olin varsin voimakastahtoinen. Se näkyi raivokohtauksina. Jos asiat eivät menneet niin kuin suunnittelin, saatoin heittäytyä lattialle ja huutaa niin kauan, että henki loppui. Onneksi en saanut tahtoani läpi.

Olin myös hyvin miellyttämishaluinen. On jännä yhdistelmä, että haluaa pitää oman päänsä ja silti miellyttää. Riitatilanteissa olen ensimmäisenä sopimassa. Olen pyrkinyt näkemään, että asiat riitelevät, eivät ihmiset.

ENNUSTAN, etten todennäköisesti enää tähtää Eurovision laulukilpailuihin. Minulla on periaate, että teen yhden asian kerran kunnolla. Jos siitä on hyvä muisto, en lähde kokeilemaan samaa enää uudestaan.

Juoksin kerran maratonin. Koska se oli niin hyvä kokemus, en halua lähteä siihen uudestaan, ettei tule huonoa muistoa tilalle.

TUNNUSTAN, että Tähdet, tähdet -ohjelmassa sai vaikuttaa itse aika vähän siihen, mitä kappaleita esitti. Sain kuitenkin valita itse pari esittämääni kappaletta.

En olisi halunnut esittää 1990-luvun musiikki -jaksossa tuotannon ehdottamaa Army of Loversin Crusified-kappaletta. Sitten Jari Sillanpää kannusti yhteiskiertueellamme, että ”Totta kai teet sen, vedät sen vaan tosi yli”. Lopputulos olikin erittäin mainio.

TUNNUSTAN, että rakkaus on opettanut minua hyväksymään. Pitää hyväksyä itsensä ja puolisonsa kaikkineen. Samalla oppii väljyyttä ja luovimista, ja toisen seurassa oppii paljon itsestään.

Puolisoni Juha kuului ensimmäiseen bändiini. Aloitin keikkailun 17-vuotiaana. Puolen vuoden sisällä keikkailun alkamisesta aloimme seurustella. Ensimmäinen lapsemme syntyi, kun olin 21.

Ensimmäiseksi kiinnitin miehessäni huomio-ta hänen pituutensa ja älyynsä. Juhan äly näkyy nopeana ja jouhevana keskusteluna aiheesta kuin aiheesta. Ei ole niin, että syöttäisin hänelle ajatuksiani ja hän vain kuuntelisi. Me molemmat heittelemme toisillemme ajatuksia, ja silloin keskustelukin kasvaa.

TUNNUSTAN, että minussa on maailmanparantajaa. Seuraan jonkin verran politiikkaa ja mietin, miten ongelmatilanteet voisi ratkaista parhain päin. Minua huolestuttaa esimerkiksi ilmastonmuutos, joka on käsillä ja menossa pahempaan suuntaan.

Lisäksi pienten ja keskisuurten yrittäjien olojen helpottaminen vaikuttaa olevan ylivoimainen tehtävä. Työllistäminen on aivan liian kallista.

ENNUSTAN olevani hieno rouva vanhempana. Olemme kaverini kanssa suunnitelleet, että olisimme eläkeläisrouvina hyvin laitettuina ja kulkisimme isoissa lierihatuissa.

Ottaisin varmaan elämässäni loppukirin. Kävisin kaikissa kahviloissa, enkä välttämättä eläisi niin kunnollista elämää. Silloin voisi juoda ne konjakit, jotka ovat jääneet juomatta.

Toivon kovasti, etten menisi kuitenkaan liikuntakyvyttömäksi. Näen omassa 92-vuotiaassa mummossani sen, kuinka paljon hänellä ottaa luonnon päälle, etteivät jalat kanna. Löydän tuosta ärtymyksestä itseni. Toivon, etten tulisi kiukkuiseksi siitä, jos en myöhemmin pysty liikkumaan.