Leif Lindeman: ”Elän unelmaani”
Laulaja Leif Lindeman on kiltti mies, joka on saanut musiikilta enemmän kuin uskalsi toivoa.
Leif Lindemania ei harmita enää, että hän jäi kahdesti tangoprinssiksi.
Tunnustan, että Tangomarkkinoilla kakkoseksi jääminen harmitti aivan hirveästi. Ei ensimmäisenä vuonna, koska silloin en osannut odottaa mitään. Mutta viime vuonna syletti ihan kauheasti, että voiko tämä olla totta. Miksi tuomari eivät voi tykätä, jos kansakin tykkää?
Toiseksi jääminen kääntyi kuitenkin voitoksi. Monet ihmiset kokivat, että minua kohdeltiin väärin. He eivät äänestäneet vain puhelimilla, vaan myös jaloillaan. Heitä tuli meidän keikoille tuhatmäärin, ja palaute oli ihan uskomatonta.
Olen saanut sen, mitä Tangomarkkinoilta voi saada. Se oli ponnahduslauta. Siitä mahdollisuudesta olen todella kiitollinen.
Tunnustan olevani liiankin kiltti. Viihdyn ihmisten lähellä ja olen luonteeltani mukava ja sosiaalinen. Ihmiset voivat käsittää kiltteyteni väärin. Joko niin, että tälle ihmiselle saa tehdä mitä haluaa. Tai sitten niin, että tämähän on imelä kaveri, joka vain mielistelee. Ei se niin mene. Minulle ei tee tiukkaa olla ihmisille kiva ja mukava.
Ennustan, että saatan vanhana miehenä olla mukana politiikassa. Olin Äänekosken kaupunginvaltuustossa yhden kauden. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen kiinnostaa, mutta nyt siihen ei kerta kaikkiaan ole aikaa.
Tunnustan eläväni unelmaani. Musiikki merkitsee minulle kaikkea. Olen esiintynyt pikkupojasta asti, niin kauan kuin muistan. Murrosiässä viihdemusiikki vaihtui gospeliin, jota lauloin yli 15 vuotta. Sitten tunsin, että minulla olisi vielä annettavaa tanssi- ja viihdemusiikille.
Tangomarkkinoille osallistuminen oli ollut haave pikkupojasta asti. Kynnys lähteä mukaan vuonna 2013 oli valtava. Olen saanut musiikilta paljon enemmän kuin uskalsin toivoa.
Tunnustan, että vaimoni on paras ystäväni. Olemme tunteneet toisemme lapsesta asti. Aloimme seurustella yläasteella. En osaa sanoa, mihin hänessä rakastuin. Ei siihen tarvita mitään tiettyä yksityiskohtaa, se vain kolahtaa. On kuin salama iskisi kirkkaalta taivaalta.
Lähes 20 vuoden yhdessäolon aikana rakkaus ei tietenkään pysy samanlaisena ilotulituksena. Se on välittämistä, rakastamista ja toinen toisensa tukemista. Vaimoni on elämänkumppanini ja paras ystäväni. Hän on ihminen, johon voin luottaa milloin vain, missä tahansa asiassa. Se on aika hienoa.
Ennustan, että en tule pitämään keikkataukoa. Tänä vuonna tulee yli 200 keikkaa. Se on välillä raskasta, mutta intoa ja voimaa riittää, kun saa tehdä sitä mitä rakastaa. Tekisin tätä työtä aina, jos vain voisin.
Tunnustan isäni kuoleman vaikuttavan minuun edelleen. Isä kuoli, kun olin yksivuotias. Kouluiässä katsoin sivusta, kun kavereiden isät kuskasivat heitä harrastuksiin. Ei minua kukaan vienyt.
Vanhempana jouduin etsimään miehen mallia vieraista ihmisistä ja sukulaisista. Isättömyys on tuntunut minussa aina vaillinaisuutena, vielä aikuisenakin. Meni pitkään, että pystyin edes puhumaan asiasta.
Jotain hyvääkin siitä on seurannut. Perheen ainoana poikana omak- suin miehen roolin jo varhain ja opin ottamaan vastuuta itsestäni sekä muista.
Tiedän omasta kokemuksesta, kuinka tärkeä asia isyys on ja haluan olla omille lapsilleni mahdollisimman hyvä isä. Yritän sitä ehkä joskus liikaakin.
Tunnustan pelkääväni kuolemaa. Aina välillä pelkään, että jotain pahaa sattuu, perheelle ja läheisille tai itselle. Voi sattua vaikka kolari, kun olemme paljon bändin kanssa tien päällä. Kuolema on outo vieras, ei sitä kukaan kylään kutsu. Elämä voi päättyä koska vain. Sen takia meidän pitää elää hetkessä ja kohdella toisiamme hyvin.
Tunnustan uskovani Jumalaan. Rukoilen edelleen joka päivä, mutta uskonto on minulle henkilökohtainen asia. En pidä siitä meteliä. Kun lähdin laulamaan iskelmämusiikkia, moni hengellisissä piireissä suhtautui minuun jopa vihamielisesti. Tilanne on nyt rauhoittunut, mutta on ihmisiä, jotka eivät sitä vieläkään sulata.
Uskonto on sydämen asia, jokaisen henkilökohtainen asia. En ole aina ajatellut niin, mutta elämä opettaa.
Ennustan, että Tangomarkkinoiden voitosta tulee tasainen taistelu. Kilpailussa tapahtuu aina yllättäviä käänteitä. Varsinkin nuoret osallistujat saattavat vielä finaalissa oivaltaa jotain ja puhjeta kukkaan, ylittää itsensä. Siinä on varmaan yksi syy siihen, miksi kilpailu jaksaa kiinnostaa. Uusia nimiä ilmestyy ihan puskista.