Lola Odusoga: ”Olen maailman helpoin tai hankalin”
Lola Odusoga on löytänyt eron jälkeen tasapainon itsensä kanssa. Hän tunnistaa heikkoutensa, mutta on päättänyt elää vahvuuksiensa mukaan. Iloa elämään tuo myös uusi rakkaus.
Lola Odusoga on yrittäjänä työskennellessään tottunut siihen, että pätkätyöt eivät merkitse tasaista tulotasoa. © Vesa Tyni/Otavamedia
Volvomyyjä mykistyi, kun Lola Odusoga, 40, kertoi toiveensa:
”Haluan edullisen mallin, jossa tarvittaessa mahdun lasteni kanssa nukkumaan.”
Ehdot täyttävä kulkupeli löytyi. Lola on kierrellyt sillä Eurooppaa jo kahdesti lastensa Denisen, 13, ja Sylvesterin, 11, kanssa. Autossa nukkumalla he säästivät aimo summan hotellikuluissa pariviikkoisilla reissuillaan.
”Se on myös kivaa, siinä on ihan oma juttunsa”, Lola lisää.
Reittejä ei suunnitella etukäteen.
”Olen seikkailija”, kiteyttää Lola.
Hän on aina valinnut kulkemansa polut itse.
”Olen hyvin mustavalkoinen. Maailman helpoin tai hankalin. Teen asiat täysillä tai en ollenkaan.”
Lola täytti 40 vuotta 30. kesäkuuta. Ikäkriisiä hänellä ei ole ollut koskaan. Sen sijaan elämänkokemus on antanut varmuuden.
”Olen sinut itseni kanssa. En kilpaile tai vertaa itseäni muihin.”
Se heijastuu myös parisuhteeseen.
Työ
Lolan missiura alkoi, kun hän sijoittui toiseksi Suomen Neito -kisassa vuonna 1995. Työt lisääntyivät niin, että koulu jäi lukion abiturienttivuoden alussa.
Seuraavana vuonna Lola kruunattiin ensimmäiseksi tummaihoiseksi Miss Suomeksi.
”Kyse oli enemmän ilmiöstä kuin siitä, kenellä oli siroimmat nilkat tai kaunein pää.”
Suomalaisen äidin ja nigerialaisen isän lapsena hän oli joutunut kohtaamaan rasismia jo aiemmin. Miss Suomena hän joutui ventovieraidenkin vihapuheiden kohteeksi.
Suurta oli suosiokin. Se räjähti huippuunsa, kun Lola valittiin samana vuonna universumin kolmanneksi kauneimmaksi.
Lolaa revittiin kaikkialle.
”Kaikki halusivat olla osa menestystä.”
Aluksi Lola sovitti itsensä missimuottiin.
”Tein kiltisti kaiken, mitä missin kuului. Sen vuoksi moni luuli, että olen johdateltavissa.”
Sitten oma tahto nosti päänsä. Lola kieltäytyi, kun hänelle ehdotettiin lähtöä ulkomaille.
”En ollut halukas tekemään sitä, mitä huippumalliksi pääseminen olisi vaatinut. Monelle oli kova pala, kun minulla olikin oma mielipide, jota missiltä ei odotettu.”
Sen sijaan Lola teki paljon asioita, jotka eivät sopineet missin rooliin.
Hän esiintyi huumorintäyteisissä mainoksissa ja sai kohumissin leiman myönnettyään laitattaneensa itselleen silikonirinnat vuonna 2000.
”En olisi pystynyt valehtelemaan vakavalla naamalla, että yhdessä yössä vaan kasvoivat”, hän nauraa.
Malli- ja juontotyöt eivät yksin tyydyttäneet. Niiden ohella Lola on toiminut muun muassa liikunnanohjaajana, kiinteistönvälittäjänä, yhteyspäällikkönä sekä toiminnanjohtajana hyväntekeväisyysjärjestössä sekä ollut mukana erilaisten tapahtumien järjestämisessä.
”Olen halunnut tehdä asioita, jotka ovat vastapainona toisilleen. Olen aina halunnut tehdä tavallisiakin töitä, en pelkkää viihdebisnestä.”
Julkisuus on keino saada töitä, ei tyydyttää huomionkipeyttä:
”Ei ole pelkoa, että yrittäisin kilpailla päivän parhaasta peppukuvasta Instagramissa.”
Turun Palloseurassa Lola teki työtä monessa eri roolissa viisitoista vuotta sekä jalkapallo- että jääkiekkopuolella. Yhteistyö päättyi toukokuussa, kun tyydyttävää sopimusta tulevalle kaudelle ei syntynyt.
Mitä tulee tilalle? Lola ei halua puhua koskaan suunnitelmistaan etukäteen.
”On monia ennen kulkemattomia polkuja, joille haluaisin lähteä.”
Se on varmaa, että työmäärä ei vähene.
”Olen erittäin työorientoitunut. Olen sanonut rahan motivoivan, mutta se ei pidä paikkaansa. En ikinä valitse töitä yksinomaan rahan perusteella. Haluan tehdä töitä, joissa voin tuottaa iloa ja auttaa, sekä oppia ja kehittyä itse.”
Talous
Lolan ensimmäinen suhde pyöri tanssin ympärillä. ”Toinen suhteeni oli pelastusrengas siitä ulos.”
Lolan rahankäytöstä tehtiin lehtijuttu joitain vuosia sitten. Sitä varten hän piti kulutuksestaan kirjaa viikon ajan.
”Tulos oli varmasti erilainen kuin etukäteen kuviteltiin.”
Neljänä päivänä hän ei käyttänyt euroakaan. Kolmena päivänä kului yhteensä parisataa euroa bensaan ja ruokaan.
”Pyrin nauttimaan jokaisesta päivästä ja elämään hetkessä, mutta olen pihi.”
Lola kävi kampaajalla viimeksi seitsemän vuotta sitten. Puoliafron hoito onnistuu itseltäkin. Hän ei käy kauneushoidoissa, ei käytä ripsipidennyksiä eikä rakennekynsiä.
”Luonnollisuus ja omat geenit toimivat hyvin. Yleensä misseyteen liitetään pinnallisuus, muodin perässä juokseminen ja ulkonäkökeskeityys. Minuun ne eivät osu.”
”En ole muotitietoinen tai juokse merkkivaatteiden perässä. Kalleimmat hankintani ovat kahdet Minna Parikan kengät.”
Rahaa kuluu pääasiassa ruokaan, lasten harrastuksiin ja matkustamiseen.
”En tarvitse materiaa.”
Menneisyydessä on vaihe, jolloin hän ei hoitanut talouttaan yhtä järkevästi.
Kuusivuotiaana alkanut tanssiura kesti 16 vuotta. Nuoruus jäi elämättä, koska kaikki vapaa-aika kului treenatessa, kilpaillessa tai tanssipukuja ommellessa. Kun kilpatanssi ja 17-vuotiaana alkanut seurustelu tanssipartnerin kanssa päättyivät, oli edessä erilainen elämä.
”Menin ensimmäisen kerran kaverin kanssa kahvilaan ja yökerhoon 23-vuotiaana.”
Uuteen elämäntapaan kuuluivat ravintolassa syöminen ja baareissa istuminen sekä uusi parisuhde ja kaveripiiri.
”Olin sinisilmäinen, lainasin muille rahaa ja maksoin heidän matkojaan. Kuvittelin saavani rahat takaisin, mutta vieläkin odotan.”
Lolalla oli varaa hyväntahtoisuuteen, koska hän oli myynyt asuntonsa.
”Pääsin niistä rahoista helposti eroon. Sekin vaihe oli koettava, mutta tänä päivänä hoitaisin asiat aivan toisin.”
Aikanaan autoillakin oli erilainen merkitys kuin nykyään.
”Ennen lasten syntymää vaihdoin ajopelin usein. Minun oli pakko kokea myös se, miltä tuntuu omistaa luksusauto, unelmieni Porsche.”
Terveys
Liikunta on ollut kiinteä osa Lolan elämää aina. Kilpatanssiharrastuksen hän lopetti vuonna 2000 töiden vuoksi ja erottuaan tanssiparina olleesta poikaystävästään.
Oli toinenkin syy:
”Polveni oireilivat ja pelkäsin niiden rikkoutuvan.”
Kompastuskiveksi tuli selkä. Välilevyn pullistuma alkoi oireilla Sylvesterin syntymisen aikoihin vuonna 2006. Lola sivuutti aluksi kipunsa murehtiessaan poikansa puolesta.
”Hänellä oli astma ja maitoallergia. Muitakin ruoka-aineallergioita epäiltiin. Juoksimme lähes päivittäin lääkärissä.”
Selkäkivut pahenivat, eikä Lola lopulta kyennyt kävelemään tai nukkumaan kunnolla. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin hakeutua leikkaukseen, vaikka Lola pelkäsi hillittömästi.
”Olin kuullut vain huonoja kokemuksia. Mielessäni hyvästelin lenkkipolut, tanssin, ratsastuksen ja kuntosalin.”
Leikkaus onnistui. Sen jälkeen Lola noudatti hoito-ohjeita orjallisesti, vaikka se ei ollut helppoa.
”Oli henkisesti rankkaa, kun en voinut nostaa tai pitää sylissä vuoden vanhaa Sylvesteriä. Denisekin tarvitsi huomiota.”
”Samaan aikaan yritin pitää kiinni paikastani uraviidakossa. Kaiken kaikkiaan minulla on hyvin vähän muistikuvia noista vuosista.”
Nykyään tärkeintä on mielen hyvinvointi.
”Pyrin tekemään asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi.”
Henkinen hyvinvointi heijastuu kaikkeen.
”Olen tasapainossa itseni kanssa. Minulle on tärkeää, että saan päättää, mitä teen.”
Rakkaus
”Parisuhteeni ovat heijastaneet aina senhetkisiä haluja ja tarpeita.”
Ensimmäinen suhde pyöri tanssin ympärillä.
”Se oli kuin elämistä kuplassa. Toinen suhteeni oli pelastusrengas siitä ulos.”
Suhteen päätyttyä Lola etsi miestä, joka mahdollisesti olisi myös hyvä aviomies ja isä. Hän ja Jarkko Wallinkoski alkoivat seurustella vuonna 2002 ja menivät naimisiin kolme vuotta myöhemmin. Liitto päättyi eroon vuonna 2015.
”Sen jälkeen olin aika vakuuttunut ja tasapainossa sen kanssa, että siihen päättyivät parisuhteeni.”
Vähän yli vuosi sitten Lola yllättyi kohdatessaan nykyisen kumppaninsa.
”Hyvin nopeasti huomasin, että välillämme on jotain merkittävää.”
Suhde on erilainen kuin yksikään tähänastisista. Se on saanut kehittyä rauhassa eikä siihen liity tavoitteita tai odotuksia.
”Se on aikuinen suhde.”
Lolan tapana on ollut syöksyä parisuhteeseen täysillä.
”Sopeuduin ja hukuin toisen maailmaan niin vahvasti, että välillä kadotin itseni.”
Tällä kerralla on toisin.
”Tässä suhteessa olen säilyttänyt oman elämäni.”
Lola ei esittele kumppaniaan julkisuudessa, eikä halua puhua suhteestaan tämän enempää.
”Haluan säilyttää sen hänen ja minun välisenä.”
Intohimo
”Olen intohimoinen kaikessa, olipa kyse ihan mistä tahansa – työstä, lastenkasvatuksesta tai ruoan laitosta.”
Lolan monet muistot pohjautuvat ruokaan.
”Kun muut juoksevat tietyn bändin perässä, minulle saattaa sillä hetkellä olla tärkeää kesän ainoa muikku- tai churrohetki.”
Ruoanlaittajana Lola sanoo olevansa villi.
”Kokeilen ja improvisoin. Lopputulos on aina erilainen, mutta pidetty.”
Lolan kuvausvaatteet: Koralli paita: KappAhl. Korvakorut: Aarikka.
Sydänkäyrä
Lola Odusoga piirsi elämänsä ylä- ja alamäet.
Galleria
Synnyin 30.kesäkuuta 1977 Turussa
1978 Nigerialainen isäni palasi kotimaahansa. Hän petti lupauksen toisensa jälkeen, enkä pidä häntä oikeana isänä.
1984 Koulun alku oli jännittävä ja vaikeakin, koska tummaihoisena jouduin kohtaamaan paljon ennakkoluuloja.
1989 Voitin ensimmäisen mallikilpailuni.
1990 Koin ensimmäiset, kauheat sydänsurut ja vaikean yläasteen aloituksen.
1992 Vaihdettuani paria tanssikehitys harppasi paljon eteenpäin. Aloin myös tuntea itseni naiseksi.
1995 Tulin Suomen Neito -kisan ensimmäiseksi perintöprinsessaksi
1996 Minut valittiin Miss Suomeksi.
1996 Sijoituin Miss Universum -kisassa kolmanneksi. Siitä seuraavat vuodet olivat huikeita.
2000 Katastrofivuosi. Erosin poikaystävästä, työsuunnitelmat murenivat, ja mediassa kohuttiin kaikesta mitä tein.
2004 Tyttäreni Denise syntyi. Muutimme uuteen, ihanaan kotiin.
2005 Menin naimisiin lasteni isän, Jarkko Wallinkosken kanssa.
2006 Muutimme unelmien omakotitaloon ja poikani Sylvester syntyi. Se oli suuren onnen hetki, mutta sen jälkeen alkoi valtava suuri huoli hänen terveydestään.
2007 Sylvesterin sairastelun ja oman selkäleikkauksen vuoksi pari vuotta olivat niin rankkoja, etten muista niistä paljonkaan.
2008 Edelleen matalissa vesissä. Ystäväni teki itsemurhan.
2015 Jätin avioerohakemuksen. Olin eduskuntavaaliehdokkaana ja oivalsin, etten enää ikinä halua osallistua politiikan kiemuroihin.