Marjatta Leppänen kertoo traagisen tarinan siitä, miksi hän ei uskaltanut hankkia lapsia

Juuri tässä Marjatta Leppänen näki hänet, tuoreen aviomiehensä, kapellimestari-säveltäjä Jaakko Salon kuolleena. Tässä, kierreportaiden yläpäässä, Helsingin Linnanmäen Peacock-teatterin näyttämön takana.

Marjatta ryntäsi jyrkät ja kapeat portaat ylös, kun kuuli alakertaan huudon: ”Tilatkaa ambulanssi! Jaakko kaatui!”

Puntti Valtonen ja Veeti Kallio yrittivät elvyttää Saloa suusta suuhun -menetelmällä, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Salon aortta oli revennyt.

”Se oli siinä”, olivat 72-vuotiaan Salon viimeiset sanat.

”Juuri noin minäkin haluaisin täältä lähteä, suorilta jaloilta, rakkaiden ihmisten ympäröimänä”, sanoo Marjatta Leppänen, 77.

Tuon illan esitys peruttiin, mutta muut näytökset vedettiin läpi, vaikka koko työryhmän suru oli suunnaton. Myös Marjatta nousi lavalle.

Ja niin hän nousee tänäkin iltana Uuden Iloisen Teatterin revyyssä Kivaa ja korkealta.

UIT ei ole Marjatalle mikä tahansa työpaikka, sillä hän oli mukana perustamassa sitä vuonna 1978. Se on hänen lapsensa. Muita lapsia hänellä ei olekaan. Siihen selviää syy vähän myöhemmin.

Mutta kerrotaan ensin, miten Marjatan viihdetaiteilijan ura alkoi.

Sotilaiden suosikki

Vammalan tori vuonna 1941.

Neljävuotias Marjatta, lempinimeltään Tutu, seisoo torin penkillä ja laulaa täysin palkein:

Mannerheimi sano, että nyt sitä lähtään. Silmien välliin ryssiä tähtään. Puukolla puhki se Aasian paise. Ryssä ei Suomessa kauvoja haise.

Marjatta on oppinut laulut kotitalonsa alakerrassa, jossa paikallinen Suojeluskunta kokoontuu.

Yleisö rakastaa hauskaa pikkutyttöä ja antaa hänelle kolikoita. Rahat Marjatta piilottaa haalarinsa taskuihin. Vaikka hänen äitinsäkin laulaa mielellään ja on iloinen luonne, hän ei pidä siitä, että tytär luo uraa moisten laulujen tulkitsijana.

Ura kuitenkin jatkuu. Viisivuotiaana Marjatta matkustaa junalla yksin Helsinkiin mummonsa luo ja laulaa koko matkan sotilaille. Perillä mummo ihmettelee, miksi tytölle on annettu niin paljon rahaa matkaan.

Marjatan isä työskentelee Tyrvään asevarikon varastopäällikkönä, äiti kirkkoherranviraston kanslistina.

Marjatta kasvaa ja alkaa esiintyä koulun bändeissä. Sitten sattuma puuttuu peliin.

Kaksi suositun tamperelaisen Pelimannipojat-orkesterin jäsentä yöpyy Vammalan-keikkansa jälkeen Marjatan tyttökaverin luona, ja 17-vuotias Marjatta saa äidiltään luvan mennä juhliin. Isältä ei kysytä.

Juhlissa Marjatta innostuu laulamaan häntä tanssittaneen klarinetistin korvaan Moonlight Serenadea, ja soittaja kehuu vuolaasti Marjatan ääntä.

Pian Marjatta pyydetään koelauluun Tampereelle, sillä Pelimannipojat etsii uutta solistia sotaväkeen menevän Matti Heinivahon tilalle.

Marjatta saa paikan ja muuttaa Tampereelle.

Marjatta keikkailee viikonloput ja työskentelee arkisin ensin autokorjaamolla ja sitten tv- ja radioliikkeen levyosaston suunnittelijana. Kun Pelimannipojat hajoaa, se ei ole Marjatalle maailmanloppu. Pikemminkin alku, sillä nyt hänellä on mahdollisuus lähteä au pairiksi Englantiin.

Lontoosta palattuaan kielitaitoinen Marjatta saa töitä Kar-Air -lentoyhtiöstä ja myöhemmin matkatoimistosta. Matkailualasta tulee hänelle rakas työ viideksi vuodeksi.

Mutta samaan aikaan hän tekee myös toista uraa. Se tie vie hänet koko Suomen tuntemaksi ja rakastamaksi viihdyttäjäksi.

Kolmikko ihastuu

Marjatta levyttää joukon kappaleita, mutta ura levylaulajana ei saa tulta. Ei edes vuonna 1975, jolloin julkaistaan hänen ensimmäinen ja ainoa LP-levynsä.

Epäonneakin on. Leppäsen esittämä kappale voittaa Suomen Euroviisukarsinnat peräti kahdesti, mutta kummallakaan kerralla häntä ei valita edustamaan Suomea. Vuonna 1965 Marjatan esittämä ja Lasse Mårtensonin säveltämä Iltaisin saa Euroviisukarsinnoissa eniten pisteitä, mutta Yleisradio kumoaa päätöksen ja lähettää viisuihin Viktor Klimenkon.

Mutta Marjatta kyllä laulaa koko ajan – elävälle yleisölle. Hänestä tulee Suomen ensimmäinen nainen, joka saa oman ravintolashown. Hän kiertää sillä Suomea viisitoista vuotta.

Samaan aikaan Leppänen on myös tv- ja radiotähti. Se ura alkaa, kun hänet valitaan Televisiotanssit-ohjelman kuuluttajaksi. Ohjelmaa katsoo myös kolmikko, joka koostuu miehistä nimeltä Jukka Virtanen, Matti Kuusla ja Aarre Elo.

Miehet ihastuvat Marjatan sujuvaan esiintymiseen ja palkkaavat hänet juontamaan ohjelmaa Seis – stop! Siitä tulee Leppäsen läpimurto. Ohjelmassa kaupunginjohtajille esitetään kysymyksiä. Jos he vastaavat oikein, heidän yläpuolellaan olevasta luukusta sataa rahaa. Jos väärin, he saavat päällensä multaa ja heinää.

Leppäselle sataa töitä. Hänet nähdään Ilkamissa ja Katapultissa ja kuullaan supersuositussa Puhelinlangat laulaa -ohjelmassa peräti kolmenkymmenen vuoden ajan.

Leppänen on harvinaisen hyvä suustaan ja osaa jutella luontevasti tavallisten ihmisten kanssa. Hänet tuntee jo koko Suomi.

Mutta kerrotaan nyt syy siihen, miksi Marjatta Leppänen ei ole koskaan halunnut omia lapsia.

Palataan Marjatan lapsuuteen.

Tragedia perheessä

Leppästen perheessä on viisi tytärtä. Kun, Marjatta, kuopus, on viiden vanha, perheeseen syntyy poika, Risto.

Risto on terve, iloinen lapsi, kunnes hän sairastuu. Syyksi paljastuu aivokasvain, jota ei Suomessa osata hoitaa. Marjatan äiti kirjoittaa kirjeen ruotsalaiselle maailmankuululle aivokirugille, joka lupaa leikata pojan, jos siihen saadaan lupa Suomesta.

Lupaa ei tule, ja viisivuotias Risto leikataan Helsingissä. Leikkaus epäonnistuu. Marjatan vanhemmat halua- vat kuitenkin poikansa kotiin.

Ristoon ei saada kontaktia. Silti Marjatta laulaa ja juttelee hänelle joka päivä ja itkee päivät ja yöt yhdessä äitinsä kanssa. Hän pistää välit poikki Jumalaankin.

”Ajattelin tätä asiaa paljon ja tulin siihen tulokseen, etten uskaltanut koskaan hankkia lapsia, koska Riston kohtalo oli niin kamala. Pelkäsin kai alitajuisesti, että sama toistuu.”

Lasten hankinta ei tullut ensimmäisenä mieleen silloinkaan, kun Marjatta rakastui Helsingin Svenska Teaternin johtajaan Carl Öhmaniin. Carl oli tuolloin naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta.

”Siihen aikaan ei puhuttu salarakkaista, mutta juuri sellainen minä olin muutaman vuoden ajan. Calle ei halunnut erota heti, koska hän halusi lastensa kasvavan vähän vanhemmiksi. Pidin sitä kauniina ajatuksena.”

Marjatta oli Callen salarakas kolme vuotta. Sinä aikana pari erosikin. Naimisiin Marjatta ja Calle menivät vuonna 1973. Marjatta oli silloin 36-vuotias.

Ero oli silti raskas Callen lapsille, ja Marjatta sai tutustua heihin vasta kymmenen vuoden kuluttua. Nyt Marjatan välit lapsiin ja lapsenlapsiin ovat lämpimät.

Alkuhuuman jälkeen Marjatta ja Calle kulkivat liitossaan eri teitä. Kun Marjatta sai tietää, että Callella oli suhde toiseen naiseen, suhde oli jatkunut jo viiden vuoden ajan.

”Eihän minulla ollut tähän Callen salarakkauteen niin kauheasti sanottavaa, koska olin itsekin ollut salarakas. Sitä paitsi Calle vakuutteli, että suhde vetelee viimeisiään. Callesta kyllä riitti meille molemmille.”

Näin kului vielä viisi vuotta, kunnes Calle jätti Marjatan 27 vuoden avioliiton jälkeen. Nykyisin Calle ja Marjatta ovat ystäviä.

”Kaikkien tärkeintä elämässä on antaa anteeksi. Olen ystävällinen ihan tuntemattomillekin ihmisille. Miksen siis olisi ystävällinen ihmiselle, jota olen rakastanut ja jonka kanssa olen jakanut leivän kymmeniä vuosia.”

Avioeronsa jälkeen Marjatta rakastui ystäväänsä ja työtoveriinsa Jaakko Saloon lohduttaessaan tätä vaimon kuoleman jälkeen. He ehtivät olla naimissa vain puolisen vuotta ennen Jaakon kuolemaa.

Paluu laulutähdeksi

Mutta kuunnellaan nyt Marjattaa, sillä hän laulaa Peacockin lavalla ihanalla äänellään Jaakon Markku-pojan kirjoittamaa kappaletta Vuosia vaan.

Marjatalla on lavalla hopeakahvainen sateenvarjo. Jaakko Salo sai sen palkinnoksi Hotelli Adlonin parhaasta showsta vuonna 1974. Marjatta sai myös oman varjonsa, mutta se on kadonnut.

Sateenvarjon ansiosta Marjatasta tuntuu, että Jaakko on lavalla hänen kanssaan.

Tämä on viimeinen vuosi, kun Marjatta Leppänen esiintyy UIT:n riveissä. Viimeinen show osuu Jaakon kuolinpäiväksi. Se on 13.6.

Mutta ei Marjatta kaikkia esiintymislavoja jätä. Hän kiertää taas syksyllä Suomea osana Supernaiset -kokoonpanoa yhdessä Pirkko Mannolan ja Vieno Kekkosen kanssa.

Niin.

Viimein on koittanut se aika, jolloin Marjatta tunnetaan parhaiten – laulajana.