Näyttelijä Lena Meriläinen Elämä Pelissä -ohjelmaan lähtemisestä: ”Minulla ei ole mitään salattavaa”
Näyttelijä Lena Meriläinen, 61, pitää rehellisyyttä ja avoimuutta tärkeinä.
"Vastustin aluksi Elämä pelissä -ohjelmaan lähtemistä", Lena Meriläinen tunnustaa.
TUNNUSTAN, että olin lapsena hyvin ujo. Vieraat ihmiset pelottivat minua, en osannut sanoa uusille ihmisille mitään. Jäin vain seisomaan omaan nurkkaani. Onneksi minulla oli lähes aina kavereita, eli minut löydettiin.
13-vuotiaana minulla oli kapinavaihe, joka meni noin vuodessa ohi. Silloin tein kaikkeni, etten näyttäisi ujolta. Pukeuduin kirjaviin vaatteisiin, meikkasin vahvasti, ja näytin vihaiselta. Join banaanilikööriä kavereiden kanssa kokeilumielessä, ja karkasin kotoa. En ollut kuitenkaan kauan poissa, ja palasin nopeasti kotiin.
TUNNUSTAN, että minun on helpompi ymmärtää puolisoani, koska olen kasvanut taiteilijaperheessä. Äitini oli tanssija-koreografi ja isäni nykysäveltäjä. Puolisoni Olli Tola kirjoittaa paljon, ja on siksi pitkiä aikoja omissa maailmoissaan. Kun isä sävelsi, hän sulkeutui pitkäksi aikaa omaan työhuoneeseensa.
ENNUSTAN, että Elämä pelissä -ohjelmassa nähdään erilainen Lena Meriläinen, kuin mihin yleisö on tottunut.
Minusta saattaa tulla haastatteluissa kärsivällinen ja rauhallinen kuva, mutta yksityinen minäni parisuhteessa on kärsimättömämpi, aika ärhäkkä ja ”ämmä” (naurua). En tiedä, mitä kaikkea televisioon on vielä tulossa, mutta ainakin annoin materiaalia.
TUNNUSTAN, että vastustin aluksi Elämä pelissä -ohjelmaan lähtemistä. Emmin, voimmeko näyttää Ollin kanssa parisuhteemme sellaisenaan kameroille ja koko Suomelle.
Kysely ohjelmaan tuli Ollin kautta. Hän on vielä töissä Ylellä, joten aluksi kartoitettiin, olisiko mukana olomme sopivaa.
Olli suostutteli minut lopulta mukaan. Otamme tämän seikkailuna. Eikä minulla ole 61-vuotiaana pelättävää, että menettäisin kasvoni. Minulla ei ole mitään salattavaa.
Totta kai kameroiden päästäminen näin lähelle yksityistä elämää ja parisuhdetta pelotti. Olen ehkä edelleen sitä mieltä, etten tarvitse tämänsuuntaista julkisuutta.
TUNNUSTAN, että rakkaus on opettanut minua epäitsekkäämmäksi. Olen aina ollut todella itsekäs ihminen. Olen halunnut tehdä asiat oman pääni mukaan. Siihen muidenkin on pitänyt taipua.
Onneksi minulla on niin pitkä parisuhde. Se ei olisi näin pitkä, ellen olisi joskus joustanut.
On vaikea kysymys, kumpi joustaa arjessa enemmän, Olli vai minä. Jos Olli saisi vastata, hän olisi omasta mielestään meistä joustavampi.
Me joustamme eri tavalla. Olli antaa periksi, jos hän huomaa jonkin asian olevan minulle tosi tärkeä. Itse annan periksi usein pienen miettimisajan ja suostuttelun jälkeen. Olen sen verran hidas ihminen, että tarvitsen aikaa.
ENNUSTAN, että minua tullaan yhä pysäyttelemään kadulla. Erityisesti nuoret aikuiset kyselevät, koska Syke taas jatkuu.
Kotikadun aikoihin kaduilla pysäyteltiin huomattavasti enemmän. Silloin perään huutelivat enemmän eläkeläiset ja lapset. Minusta se oli mukavaa, enkä ole kokenut ikäviä tai liian tungettelevia fanikohtaamisia. Kenties roolini eivät herätä niin paljon tunteita.
TUNNUSTAN, että rehellisyys on minulle elinehto. En voi sietää epärehellisiä ihmisiä. Rehellisyys ja avoimuus antavat minulle rauhan itseni kanssa, kun ei tarvitse varjella itseäni, ja olla aina toivotunlainen eri tilanteiden mukaan.
Julkisuus on lisäksi kohdellut minua hyvin paria kohuotsikkoa lukuun ottamatta.
TUNNUSTAN, että olen lopen väsynyt siihen, kun julkisuudessa arvuutellaan, mitä kaikkia kauneusoperaatioita minulle on tehty.
Olen kertonut silmäluomieni operaatiosta ja botox-kokeilusta. Kaikki eivät kuitenkaan ole lukeneet näitä haastatteluja, tai eivät usko, että siinä on tosiaan kaikki.
Tein lähes kymmenen vuotta sitten silmäluomien leikkausoperaation, ja jouduin olemaan operaation jälkeen pitkään levossa.
Näyttelijänä en voi ottaa botoxia, sillä se halvaannuttaa kasvot. Ilmeillähän minun pitäisi näytellä.
ENNUSTAN, että aion toteuttaa jonkin unelmani, kun kiireet väistyvät. Ehkä lähdemme matkalle, kun Olli jää eläkkeelle huhti-toukokuussa. Hyviä kohteita olisivat Espanja tai Italia.
Tällä hetkellä minulla on kiire Sykkeen kuvausten kanssa ja Alzheimerin tautia sairastavan äitini omaishoitajana. On kauheaa, kun ei ole aikaa unelmoida.