Putouksen näyttelijältä yllättävä tunnustus - Terhi Suorlahti tuli alalle musiikin kautta: ”Laulaminen on oikeastaan se ensimmäinen rakkauteni”

Tunnustan, että rakastan näyttelemistä. Tulin alalle musiikin ja kirjallisuuden kautta. Laulaminen on oikeastaan se ensimmäinen rakkauteni.

Sukuni on kannustanut minua laulamaan aina. Myös tapa laulaa yhdessä tulee sieltä. Esimerkiksi jouluisin pimputamme pianoa ja laulamme porukalla. Pidämme yllä suomalaista perinnekulttuuria eli yhteislaulua. Musiikki on minulle portti emootioihin, ja sillä on lisäksi hoivaava vaikutus.

Rakastun helposti myös ihmisiin. Ihmiset ovat minulle polttoaine, tuki ja turva. Putouksessa meillä on aivan loistava porukka. Meillä on tosi hyvä keskinäinen luotto. Ilokseni täytyy todeta, että Putouksen tuoma julkisuus ei ole muuttanut arkeani mitenkään. Ehkä Facebookin kaveripyyntöjä on tullut yhtäkkiä pari kolmesataa lisää.

Saan edelleen perheenäitinä mennä likaisessa tukassani lähikauppaan ilman häiriöitä. Arki on jatkunut normaalisti, ja se on hyvä. Arjen pitää olla maadoittunutta.

Pelkään sitä, mitä meidän maailmassamme tapahtuu, pelkään ilmastonmuutosta. Pelkään sitä itseni, lasteni ja tulevien sukupolvien puolesta. Minua huolettaa myös se, että ahneus ja itsekkyys voittavat.

Itsekkyys on lisääntynyt, mutta samalla ihmiset haluavat myös yhteisöllisyyttä ja jakaa yhdessä asioita. Ajatellaan, että oma onnellisuus on sidoksissa toisiin kanssakulkijoihin.

Olen ehdottomasti optimisti. Maailma, jossa elämme, on kova. Ilmastonmuutos on aika hallitsematon ja myös siihen liittyvä kasvava kulutus. Olemme kaikki materialisteja ja kapitalisteja, mutta täytyykö kulutuksen olla koko ajan nousujohteista? Ja pitääkö kaikista asioista tehdä trendi?

Tasapaino kaikessa

Tuhlaan taksilla ajamiseen ja ravintoloissa syömiseen. En niinkään käy illallisilla, mutta lounailla kyllä. Syön pääosin kasvista ja kalaa. En ole absolutisti lihan suhteen. Pyrin pitämään tasapainon kaikessa. Olen hyvä leipomaan sämpylöitä. Etenkin porkkana-kaurasämpylät ovat hyviä.

Voin hyvin, kun pääsen liikkumaan. Olen harrastanut tanssia ja joogaa jo monta vuotta. Olen harrastanut myös aikidoa ja nykytanssia, joten notkeutta löytyy. Olen tyytyväinen siihen, miten kehoni toimii tämän ikäisenä.

Voin hyvin myös, kun olen saanut nukkua kahdeksan tuntia yössä. Olen muuten vähän huono lepäämään. En osaa mennä vain pötköttämään sohvalle, vaan haluan hyvät yöunet ja sitten toimin tehokkaasti koko päivän. Saan voimaa myös ystävistä ja hyvistä keskusteluista.

Tiesin, että lapsille Putous-hahmoni Carjaleena Piiracca ei ehkä avaudu. Halusin silti tehdä sellaisen hahmon, jota itse diggailen ja joka jollain tavalla edustaa huumorintajuani. Putous-hahmostani tuli ihanaa palautetta.

Eihän se kivaa ollut, että hahmo tippui ensimmäisenä, mutta hahmo oli vain osa leikkiä. Olen viettänyt paljon aikaa Ranskassa ja myös Italiassa, joten tunnen keskieurooppalaisen mentaliteetin aika hyvin. Tunnistan sen koomisen piirteen, että kun suomalainen asuu ulkomailla, niin hänestä tulee silloin vielä enemmän suomalainen. Tunnistan sen itsestänikin.

Suomi-fanitus päällä

Ulkosuomalaiset ovat jotenkin koominen laji. Olen asunut Ranskassa, Italiassa ja Liettuassa, mutta en haaveile tällä hetkellä ulkomailla asumisesta. Nyt on hyvä elää Suomessa. Olen saanut matkustaa ja elää kansainvälistä elämää sen verran paljon, että jonkinlainen kiintiö alkaa olla täynnä. Tällä hetkellä minulla on päällä Suomi-fanitus. Tässä maassa ja yhteiskunnassa on monia asioita, jotka toimivat loistavasti.

Ennustan, että ensi vuonna jatkan hommia kameran linssin edessä. Asun pääosin Helsingissä ja elän vapautunutta, 45-vuotiaan näyttelijättären elämää.

En ole enää samalla tavalla suorittajatyyppi kuin nuorempana. Olen oppinut hölläämään kaikissa osa-alueissa. Neljänkympin kohdalla kirkastui se, että parempi lopettaa kaikenlainen feikkaaminen ja esittäminen. Ihmisillä on paljon kivempaa, kun ei tarvitse päkistellä.

Olen saanut paljon: mielettömän hienoja töitä, kaksi lasta, asumista ulkomailla. Elän nyt ihanaa vaihetta, kun lapsenikin ovat jo 9- ja 6-vuotiaita. Pöytäni on uudella tavalla tyhjä, ja minulla on ihan eri tavalla resursseja annettavaksi ihmisten käyttöön. Ajattelen työtäni ja ihmisenä olemista muiden palvelemisena.