Raakel Lignell: ”En halua enää uhrata energiaa itseni kiusaamiseen”
Rankka treenaus ja tiukka ruokavalio kääntyivät Raakel Lignelliä vastaan. Enää hän ei piiskaa, vaan aikoo loppuelämän ajan hoitaa itseään lempeydellä.
Raakel Lignell kuuntelee nyt itseään elämän kaikilla osa-alueilla. ”Haluan vielä innostua, mutta voin jo välillä pitää vaihdetta vapaallakin.”
Raakel Lignellillä, 51, on suunnitelma elämänsä toiselle puoliskolle. Hän aikoo elää sen itseään ja kehoaan rakastaen.
”Jos ystävälläni on vaikeuksia, en moiti, ruoski ja soimaa häntä. Miksi tekisin niin itselleni? Sen sijaan maanittelen, kehun ja kiitän”, hän lupaa.
Raakel ottaa oppia parivuotiaalta lapsenlapseltaan, joka rakastavasti toteaa: ”Iinana mummu.”
”Peiliin katsoessa en kauhistele vartalon muotoja. Sen sijaan silitän itseäni ja sanon, että hyvä tyttö, aika paljon olet kestänyt.”
Raakel on solminut rauhan itsensä kanssa. Se vaati pitkän taistelun.
Tunteiden torjuntaa
Tarinan alku on tuttu. Lapsuudessa Raakelia rakastettiin ja lohdutettiin ruoalla. Se oli luonnollista, sillä vanhemmat olivat elintarvikekauppiaita.
Poskissa oli lapsen pyöreyttä, mutta Raakel oli sutjakka tyttö. Jostain syystä häntä silti haukuttiin läskiksi. Kolmetoistavuotiaana hän piti rajun laihdutuskuurin, jonka jäljiltä oli todella hoikka, jopa laiha. Omissa silmissään hän näytti silti lihavalta.
”Olen tempoillut ruoan kanssa varhaisteinistä lähtien.”
Yläasteen ja lukion ajan Raakel oli koko ajan jollain dieetillä.
”Mistä lähti ajatus, etten kelpaa”, hän ihmettelee.
Toisaalta kuusivuotiaana viulunsoiton aloittaneella Raakelilla oli esiintyjänä vahva itsetunto. Lavalla hän ei kokenut koskaan alemmuutta tai kelpaamattomuutta.
Hän ei joutunut miettimään sitäkään, tykkäävätkö pojat hänestä.
”Nuorena sain potkia innokkaimpia kauemmas.”
Sitten tuli perhe. Vuonna 1991 syntynyt esikoinen oli alle vuoden, kun Raakel alkaa seurustella näyttelijä Nicke Lignellin kanssa. Vuoden kuluttua syntyi poika, siitä puolentoista vuoden päästä kaksostytöt sekä vuonna 1998 kuopuspoika.
Viisilapsisessa perheessä ruoalla oli suuri rooli. Lasten joululahjaksi Raakelille antama seinäkyltti on kuvaava. Siinä lukee: ”Äidin keittiö on auki 24 tuntia.”
Raakelin paino nousi vuosi vuodelta, mutta se ei haitannut. Vuodet olivat tulvillaan rakkautta.
”Olen kokenut olevani rakastettu ja ihailtukin kaiken kokoisena.”
Sitten tuli monta surua peräkkäin. Nicke loukkaantui vakavasti rattijuopon aiheuttamassa kolarissa uudenvuodenaattona vuonna 2006. Seuraavana vuonna Raakelin isä oli ohitusleikkauksen jälkeen viikkoja kriittisessä tilassa ja kaiken lisäksi yksi lapsista sairastui vakavasti.
Raakel turrutti tunteensa syömällä monen vuoden ajan.
”Kun olin ihan ähky, ei tarvinnut tuntea mitään muuta.”
Soittaminen oli pitkään Raakelin tapa purkaa tunteensa, niin ilot kuin surutkin. Hän ei ollut oppinut muuta tapaa niiden käsittelemiseen. Oman mielen hallitseminen vaatii harjoittelua yhä.
”Minulle on edelleen vaikeinta tunnistaa omia tunteita ja uskaltaa elää ne läpi. Vaarana on, että rupean vellomaan niissä tai sivuutan ne joko hikitreenillä tai vetäisemällä suklaalevyn.”
Huipputikissä
Keväällä 2013 Raakel tanssi voiton parinsa Jani Rasimuksen kanssa television Tanssii tähtien kanssa -kisassa. Takana oli muutaman vuoden himotreenaus ja viidenkymmenen kilon painonpudotus.
Laihdutus ei ollut Raakelin päämäärä, kun hän aloitti liikkumisen.
”Oli pakko alkaa kohottaa kuntoa, että jaksaisin arkea – olla äiti ja nainen – sekä nauttia elämästä. Tavoitteeni ei ollut määrätyn kilomäärän tiputtaminen tai tietyn kokoisiin vaatteisiin sopiminen.”
Alussa liikunta oli pelkkää tuskaa.
”En kuvitellut vetäväni itseäni sellaiseen huipputikkiin, mutta treenaaminen vei mennessään. Minulle on tyypillistä, että ryhdyttyäni johonkin teen sen täysillä. Olen addiktoituva, hurahtelija.”
Raakel koki ensimmäistä kertaa elämässään, miltä tuntuu endorfiiniryöppy liikunnan jälkeen. Mitä paremmaksi kunto kehittyi, sitä rankempia treenejä hyvän olon saavuttaminen vaati. Se, tiukka ruokavalio ja keski-ikä olivat lopulta tuhoisa yhdistelmä. Raakelilla todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta ja ennenaikaiset vaihdevuodet.
”Se, millä pelastin elämäni, kääntyikin minua vastaan.”
Näennäinen kunto
Kilpirauhasen vajaatoimintaan ei löytynyt toimivaa lääkitystä. Raakelin paino nousi.
Julkisuudessa oli hehkutettu hänen hoikistunutta olemustaan ja hankittua kuntoa. Raakel mietti, kääntyykö julkisuus nyt häntä vastaan.
”Pitävätkö kaikki minua luuserina? Luulevatko he, että mässäilen sipsejä sohvannurkassa mistään välittämättä?”
Raakel kärsi synnynnäisestä lonkkaviasta ja sen aiheuttamista kivuista vuosikymmeniä. Syksyllä 2015 toiseen lonkkaan asennettiin tekonivel, ja kuntoiluun tuli muutaman kuukauden tauko. Kun hän palasi jumppasaleille ja tanssitunneille, kunto ei alkanutkaan nousta. Sen sijaan hän oli entistä väsyneempi ja heikompi. Eri puolille kehoa ilmaantui tulehduspesäkkeitä.
Kipukin oli jäljellä.
”Mitä enemmän tein, sitä huonommin voin.”
Lopulta fysioterapeutti Anne Purasen tekemät testit osoittivat, että hänen syvä lihaksistonsa oli heikko eikä hän osannut käyttää niitä lainkaan. Hyväkuntoisuus olikin ollut näennäistä.
”Oli pakko lopettaa kaikki liikunta, mistä pidin.”
Raakel vaihtoi kuntoilun kuntoutukseen. Kuntoutusprosessista syntyi yhteistyössä Anne Purasen kanssa tehty, elokuussa 2017 julkaistu kirja Raxun mukana, kivusta tasapainoon (Docendo).
Jatkuvasti pientä
Raakel aloittaa vuoden vapautunein tuntein. ”Nyt on tämä ikä ja ihan uudet jutut, aiempaa leppoisampi tahti. Enää ei tarvitse näyttää kenellekään, ei edes itselleni.” ©TOMMI TUOMI/OTAVAMEDIA
Minkälaiseksi Raakel muutti elämänsä? Ainakin huomattavasti aiempaa levollisemmaksi. Rankat jumpat ovat vaihtuneet lihaskalvoja elvyttäviin ja lihaksia hermottaviin liikkeisiin. Niitä varten ei tarvitse vaihtaa päälle jumppavaatteita, vaan niitä voi tehdä kahvin tippumista odotellessa.
”Kerta, kaksi viikossa täsmäliikkeitä kuntosalilla pitää huolen lihasvoimasta.”
Mielekästä harjoittelua on myös puuhailu lattiatasossa parivuotiaan lapsenlapsen kanssa.
”Teen koko ajan jotain pientä. Ei ole olemassa saavutettuja etuja. Jos olen monta päivää mitään tekemättä, kivut ryöpsähtävät.”
Raakel opettelee kunnioittamaan kipua.
”Sen yli pitää mennä, mutta ei siinä määrin kuin olen tähän asti tehnyt.”
Eikä aina tarvitse jaksaa. Raakel on opetellut lepäämään silloin, kun tuntee väsymystä.
”On sallittua käydä sohvalle katsomaan Netflix-sarjaa sen sijaan, että imuroisi.”
Kehosta on tulossa pikku hiljaa ystävä.
”Pitkään lähes vihasin kroppaani. Puhuin itselleni rumasti, soimasin ja näin vain vikoja. Nyt olen päättänyt pitää itsestäni.”
Lepo on auttanut. Vaihdevuosioireita ei enää juuri ole. Kilpirauhasen vajaatoimintaankin on löytymässä toimiva lääkitys.
”Mieluusti antaisin painostani vähän pois, että olo olisi kevyempi. En silti piiskaa itseäni tai ala minkään asian totaalikieltäytyjäksi. Mitä rennommin, sen parempi.”
Raakel välttelee arkena sokeria ja nopeita hiilihydraatteja, mutta ei kaloreiden vuoksi, vaan koska ne väsyttävät.
”Juhlissa en kieltäydy mistään.”
Menneiden vuosien himotreenausta hän ei kadu.
”Sitä kautta löysin liikunnan riemun ja sain tehdä monenlaista, kuten kirjoittaa blogia ja kirjoja.”
Raakel lopetti bloginsa vuoden vaihteessa. Hän tuulettaa työelämäänsä muutenkin.
”Olen pioneerityyppi – käynnistäjä, en toistaja. Kun asiat rupeavat rullaamaan, jatkan matkaa. Henkilökohtainen elämä puolestaan saa olla jopa vähän tylsää.”
Vielä penska
Raakelin kaksostytöt muuttivat pois kotoa samaan aikaan, kun keho kapinoi vaihdevuosioireilla ja kilpirauhasen vajaatoiminnalla. Monen asian yhdistelmä laukaisi myös ikäkriisin. Yhtäkkiä kotona olikin vain kolme ihmistä ja seinät huusivat tyhjyyttä.
”Elämäni tuntui olevan läpi eletty. Jäljellä olisi vain luopumista.”
Nyt, kun kuopuskin on jo armeijassa, tunteet ovat vaihtuneet. Kahdestaan jääminen Nicken kanssa tuntuu mukavalta.
”Viihdymme todella hyvin yhdessä. Nicke on ihana puoliso ja paras ystäväni. Hän muistaa sanoa kauniita asioita. Saan kokea olevani rakastettu päivittäin.”
Side lapsiin on vankka.
”Heidän loistetta katsoessa tunnen, että elämäni suurin asia on onnistunut. Silloin saa eletty elämä minussa näkyä ja tuntuakin.”
Raakel on solminut rauhan paitsi kehon, myös ikävuosien kanssa.
”Tämä ikä voi olla oikeasti vasta puolivälin krouvi. Olen hyväksynyt, ettei kaikki elämässä ole enää edessäpäin. Sen sijaan jäljellä voi olla vielä pitkä, hyvä elämä. Sen jaksaakseni en voi enää puskea ja piiskata, vaan helliä itseäni. Varsinkaan, koska en voi tietää tulevasta ja kaikki voi päättyä koska tahansa. En halua enää uhrata energiaa itseni kiusaamiseen.”
Raakel katsoo ihaillen monia seitsemän–kahdeksankymmenvuotiaita.
”Ja ajattelen, että vau, tässä iässähän olen vielä ihan penska.
Raakelin kuvausvaatteet: Pusero / Dots, shaali ja rannekorut / Balmuir, farkut / Lindex ja korvikset / Maija.