Redramalle päihteettömyys oli helpotus: ”Ei tarvitse enää vetää perseitä”

Aloin rimputtaa kitaraa kahdeksanvuotiaana ja säveltää omia kappaleita 11-vuotiaana. The Voice of Finland -finaalin jälkeen sävellän ja kirjoitan musaa. Musiikki on ollut aina turva-, pako- ja juhlapaikka – varmaan jonkin muotoista terapiaakin. Siinä maailmassa olen vapaa.

En voisi olla ylpeämpi The Voice of Finlandissa valmentamastani Jerkka Virtasesta, joka voitti kilpailun. Onnistumisen tunne oli valtava, ja parasta oli nähdä Jerkan reaktio.

Erityisen tyytyväinen olen siihen, miten Jerkka otti vastaan uudet ideat esimerkiksi kappalevalinnoissa. Hän oli valmis kokeilemaan uutta. Nyt tärkeintä on löytää oikea tiimi Jerkan ympärille, jotta hän pääsee tekemään omia biisejä. Olemme siitä jo jutelleet ja aloittaneet suunnittelun. Yhteistyö Jerkan kanssa siis jatkuu. Hän on selkeästi saanut oikeita faneja Voicen kautta.

Redraman tiimiin kuulunut Jerkka Virtanen voitti The Voice of Finlandin seitsemännen kauden. © Saku Tiainen / TVOF

Itsekäs romantikko ja taiteilijaluonne

Olen romantikko ja ehkä vanhanaikainenkin. Uskon, että aidot biisit elävät pidempään: vuosia. Uusi sinkkuni Catch Me oli biisi, joka oli pakko kirjoittaa. Sävellys ja sanoitus tulivat syvältä sisältäni. Viimeinen levyni ilmestyi 2014. Olen ruvennut tekemään biisejä harkitusti myös muille artisteille.

Voin olla joskus hyvin itsekeskeinen ja ehkä vähän itsekäskin. Olen perusluonteeltani hyvin kärsimätön ja enemmän taiteilijaluonne, kuin olen itselleni myöntänyt. Olen joutunut opiskelemaan kärsivällisyyttä.

Olen ollut joko tai -ihminen, mutta nyt yritän löytää keskitien. Harjoittelun alla on myös opetella sanomaan ei, jos tarvitsen rauhaa tai en jaksa tehdä jotain asiaa. Se tulee puhtaasta halusta, että ehkä elämä voisi olla helpompaakin. Tarvitsen sosiaalisen puoleni vastapainoksi tilaa olla yksin ja rauhassa. Välillä tahdon olla omissa oloissani ja poissa ihmisten ilmoilta.

”Kun ei enää kuuntele itseään, on jo aika metsässä”

Olen yrittänyt olla kaikessa täydellinen ja saada itsestäni ”normaalin”. Nyt huomaan, että ei siitä oikein tule mitään. Ympärilläni on aina vähän sekavan näköistä, mutta ei koskaan likaista. Olen hajamielinen ja joskus myös omissa ajatuksissani ja hyvin poissaoleva.

Elämä tulee helpommaksi, kun ei stressaa ihan kaikesta ja hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Jossain vaiheessa se kannattaa tehdä, muuten elämä menee hukkaan. Nyt on helpompi hyväksyä itsensä kuin 25-vuotiaana, jolloin identiteetin löytäminen oli hyvin vaikeaa.

Minulla oli niin sanotusti liian monta hattua päässä. Väsyin ja kadotin tunnetasolla yhteyden itseeni. Kun ei enää kuuntele itseään, on jo aika metsässä.

Lenkkeilyä, kiertoharjoittelua ja joogaa

Pidän kunnostani huolta juoksemalla ja tekemällä kotona kiertoharjoittelua ja vinyasa-joogaa. Olen ankara itselleni, ja ajattelen, että pitäisi treenata enemmän, mutta ei kuitenkaan raivopäisesti. Minulla on eri applikaatioita, joita olen oppinut tottelemaan. Vaikka minua komentaa ja käskeekin laite, ja kiroilen välillä puhelimelle, enkä voi olla tekemättä kiltisti perässä.

Olen innostunut myös avannosta. En kuitenkaan ole niin kova jätkä, että kävisin avannossa ilman saunaa. Omaa tyhmyyttäni en ole käynyt pitkään aikaan uimassa. Uiminen on minulle hiljaisuutta: korvathan ovat puolet ajasta veden alla. Uimista ja joogaa yhdistää se, että hengittämistä joutuu miettimään. Se on meditatiivista. Teen myös Wim Hof -hengitysharjoituksia.

Väsymys on vain väsymystä

Muistan, kuinka ekassa levy-yhtiöissäni juotiin kaljaa palavereissa keskellä päivää. Päihteiden käyttö on kuitenkin muuttunut. Nykyään on cool olla streittari tai ottaa joskus yksi kalja. Ei tarvitse vetää perseitä.

Päihteettömyys on minulle helpotus. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut uuden elämän yli seitsemän ja puoli vuotta sitten. Väsymys on vain väsymystä eikä tule hukkapäiviä. Etu on myös se, että saan enemmän aikaan kuin morkkiksessa, krapulassa ja fyysisessä myrkytystilassa.

Haluaisin viettää enemmän aikaa kahdeksanvuotiaan veljenpoikani kanssa, sillä hän on suuri ilo elämässäni. Uskon, että suhteemme voi päästä vielä jollekin toiselle tasolle.

Olen todella kiitollinen perheestäni ja siitä, että minulla on elämässäni nainen, joka hyväksyy minut täysin sellaisena kuin olen. Minun on itseni vaikea hyväksyä se, että hän hyväksyy minut. Annamme toisillemme tilaa.