Salama iski Anne Mattilaa, Eino Grönia uhkasi metsäpalo – lue suosikkiartistien hulluimmat keikkamuistot

Metsäpalo, joukkopaini, laskuvarjohyppy ja salamanisku huuleen. Suosikkiartistit kertovat hulluimmat muistonsa keikkalavoilta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Anne Mattila sai salamaniskun huuleen langattomasta mikrofonista.

Metsäpalo, joukkopaini, laskuvarjohyppy ja salamanisku huuleen. Suosikkiartistit kertovat hulluimmat muistonsa keikkalavoilta.
Teksti: Hannu Teider, Raija Vesala ja Aino Loikkanen

Anne Mattila: Salama iski huuleen

Anne Mattilan mieleen on jäänyt erityisesti keikka, jonka hän teki silloisen bändinsä kanssa 90-luvun loppupuolella Alavuden Aulavalla.

”Esiinnyimme sillä pienemmällä rantalavalla, joka muistaakseni oli osittain tai kokonaan rakennettu järven päälle. Tanssi-iltana ukkonen iski pahanpäiväisesti, mutta me jatkoimme esiintymistä siitä huolimatta. Kesken laulamisen salama iski langattomaan mikrofoniini, ja sain huuliini senpäiväisen tällin, että en muista siitä loppubiisistä mitään.”

Keikalla ollut isosisko kertoi jälkeenpäin, että Anne oli tällin jälkeen kironnut.

”Sitä en kyllä voi varmaksi allekirjoittaa. Mutta jäi se esiintyminen mieleen, salamoiden kera.”

Kyösti Mäkimattila: Helleyön joukkopaini

Vuoden 2013 tangokuningas Kyösti Mäkimattila kertoo yhden hulluimmista kesälavamuistoista ammattilaisuransa alkutaipaleelta. Hän oli keikalla Varjokuva-orkesterinsa kanssa.

”Toiminta muistutti suurelta osin sonnivasikoiden ensihetkiä kesälaitumilla”, hän summaa 2000-luvun alkuvuosia.

”Eräänä yönä olimme järvenrantaparkissa, eikä hellepäivän jälkeen uni tullut silmään. Musta keikkabussimme oli kesäisin kuin sauna, onneksi vastaavasti talvella hyvin raikas”, Mäkimattila muistelee.

Osa ryhmästä oli sitä mieltä, että olo virkistyisi, jos pulahdettaisiin kaislaiseen, mutarantaiseen hetteikköön.

”Itse en ollut samalla kannalla, joten tilannehan äityi joukkopainiksi. Lopulta, moninaisten vaiheiden jälkeen muodostamamme ihmiskuutio päätyi läheiselle tienpenkalle maistelemaan juurikypsyneitä ahomansikoita. Hyviä olivat.”

”Tuona yönä bussi ei muuten jäähtynyt siedettäväksi, joten nukuimme bussin alla aina aamupäiväiseen hyttysarmadaan saakka”.

Vaikka Mäkimattila on nykyisin rauhallisempi keikkareissulla, hän on edelleen vahvasti sitä mieltä, että valoisat kesäyöt ovat liian hienoja haaskattaviksi nukkumiseen.

”Ne kaikkein hulvattomimmat kesälavamuistoni eivät valitettavasti ole painokelpoisia…”

Reijo Taipale: Sinnikäs ihailija

Satumaa-kappaleella suomalaiset hurmannut Reijo Taipale oli esiintymässä 1970-luvun alussa Jyväskylän lähistöllä Savion lavalla. Lavan edessä seisoi tavalliseen tapaan yleisöä, joka ei tanssinut.

”Siinä edessä oli myös keski-ikäinen mies. Hän pyysi, että laulaisin tangon Desiree.

Taipale vastasi miehelle, ettei orkesterilla ole kappaleen nuotteja.

”Mies jatkoi sinnikkäästi toivomistaan. Hän pyysi ainakin 5–6 kertaa, että laulaisin Desireen”.

Lopulta Taipale sanoi miehelle jo hieman ärtyneenä, ettei osaa Desireen sanoja, kun kappale ei kuulu ohjelmistoon.

”No vedä sitten kappale ulkoa!” tuli mieheltä napakka vastaus.

Milana Misic: Sähköt poikki

Milana Misic oli esiintymässä 1990-luvun alussa kesälavalla samaan aikaan Kaija Koon kanssa. Kaija Koo oli kuuma nimi, jonka ensimmäinen hitti Kuka keksi rakkauden soi silloin kaikkialla.

”En muista tanssilavan nimeä, enkä edes paikkakuntaa, missä esiinnyimme. Se oli tavallinen pienehkö kesälava maalaisympäristössä.”

Juuri kun Kaijan piti aloittaa esiintyminen, sähköt menivät poikki. Seurasi hetken hämmennys.

”Kuulin myöhemmin, että muuntaja paloi jossakin lähistöllä ja sen vuoksi sähköt katkesivat”.

Soittajille ilta oli tuskainen.

”Kaija Koo veti keikan akustisena, samoin minä”, Misic naurahtaa.

Hän ei häkeltynyt tai joutunut paniikkiin yllättävästä käänteestä.

”Pikemminkin minua nauratti koko tilanne. Ajattelin, kuinka kesälavalla voi kaikkea tapahtua”.

Eino Grön: Metsäpalo uhkana

Tangolegenda Eino Grön, 76, oli esiintymässä keskikesällä 1958 Hapuan suulissa (suurikokoinen lato) lähellä Kankaanpäätä. Ilta oli helteinen. Tanssipaikka ja piha olivat tupaten täynnä.

”Esiintymisen aikana tunsin savun hajun voimistuvan. Ajattelin ensin naapurin polttavan nuotiota.”

Savu lisääntyi, ja samalla tanssipaikalle ilmestyi virkamies. Hän kertoi naapurikunnassa Isojoella riehuvasta metsäpalosta. Samalla hän komensi järjestysmiehet apuun sammuttamaan paloa. Myös Grön ja orkesterin jäsenet määrättiin sammuttamaan paloa.

”Sanoin, ettei älkää nyt meitä viekö. Tanssi-ilta on kesken.”

Grön murehti myös yhtenäisten asusteiden tärveltymistä. Esiintyjien valkoiset housut ja siniset takit olivat uudet.

”Taukoa oli jonkin aikaa, mutta sitten tanssit jatkuivat ja ne vietiin loppuun. Tosin valtaosa miehistä oli samaan aikaan sammuttamassa metsäpaloa”, Grön toteaa.

Jukka Hallikainen: Yöuinnista kansan juhla

Vuoden 2008 tangokuningas Jukka Hallikainen oli nelisen vuotta sitten bändinsä kanssa keikalla Suikkalan lavalla Ruokolahdella. Tanssijoita oli tungokseen saakka, ja ilta oli kesäisen lämmin.

Jossakin vaiheessa ennen viimeistä biisiä laulaja kysyi yleisöltä läheisintä uimapaikkaa ja opastusta löytyi.

Soittolaitteiden roudauksen jälkeen esiintyjät ajoivat läheiselle rannalle. He yllättyivät.

”Sana oli kiirinyt. Pikkulammen uimaranta oli täynnä ihmisiä. Kaikki halusivat nähdä, kuinka menemme uimaan. Osa väestä tuli mukaan yöuinnille.”

Rannalle oli viritetty myös grillejä. Tarjolla oli sekä ruokaa että juomia myös esiintyjille.

”Juomista kieltäydyin, sillä olin kuskina.”

Saija Tuupanen: Taivaalta tansseihin

Saija Tuupanen koki yhden erikoisimmista lavakeikoista Keminmaalla Pohjanrannan tanssikeskuksessa, joka tuolloin tunnettiin nimellä Tähtiranta.

Häneltä tiedusteltiin ennakkoon: ”Haluaisitko tupsahtaa taivaalta tanssipaikalle?”

Vuoden 2003 tangokuningatar ei miettinyt vastausta kauan, vaikka hän ei pidä korkeista paikoista.

”Kyseessä oli lentokoneesta tehty tandemhyppy laskuvarjolla.”

Bändin jäsenet olivat lähes satavarmoja, ettei laulajatar uskalla hypätä.

Toisin kävi.

”Muistan elävästi tunteen, kun hyppy alkoi lähestyä: Uskallan, en, uskallan…USKALLAN!!! ”

Alas tultiin vauhdilla.

”Monien erilaisten tunteiden läpikäyminen vei melkoisesti voimia.”

Alhaalla seisoi joukko tanssijoita, jotka odottivat innolla iltaa. Laulaja siirtyi välittömästi lavalle.

”Eikun kesämekko päälle ja tanssit pystyyn”.

Hän tajusi oikeastaan vasta keikan jälkeen, mitä oli uskaltanut tehdä.

”Tunne oli mieletön. Muistan edelleen kaikki hetket elävästi, vaikka siitä on jo yli kymmenen vuotta. Seuraavana päivänä olin oikein ylpeä itsestäni ja ennen kaikkea siitä, että tanssitkin olivat todella onnistuneet”.

Marita Taavitsainen: Sumuinen keikkamatka

Marita Taavitsaisen mieleen tulee usein juhannus 2000-luvun alussa, kun hänen piti päästä mahdollisimman nopeasti Kouvolan Utista Kauhavalle lentäjien juhannusjuhlaan. Kyyditys oli järjestetty pienkoneella, mutta lähtö tuotti ongelmia.

”Silloin oli hirveä sumu, eikä kone voinut lähteä. Muistan, miten hain kahvikupin toisensa perään läheiseltä huoltoasemalta ja odottelin kärsimättömänä. Bändi oli mennyt Pohjanmaalle jo ennakkoon, mutta olin varma, etten ikipäivänä ehdi ajoissa. Esiintymisvaatteet ja -meikit olivat valmiina, mutta lähtölupa puuttui.”

Lopulta sumu hälveni, ja kone pääsi matkaan.

”Pienkoneessa oli melkoinen meteli ja kyytikin aika kuoppaista. Olin aika pöllämystynyt, kun pääsin keikkapaikalle, mutta ehdin kuin ehdinkin sovittuun aikaan mennessä.”

Heidi Pakarinen: Riviin muiden kanssa

Tangokuningatar Heidi Pakarisella oli vauhdikas keikkapäivä viime kesänä. Hän oli ensin esiintymässä yksityishenkilön syntymäpäiväjuhlilla. Aikataulu venyi, ja lähtö Valasrannan lavalle myöhästyi. Lopulta Heidi ehti juuri laittaa auton parkkiin ja nousta suoraan lavalle laulamaan.

”Onneksi esiintymismekko oli jo valmiiksi päällä, sen verran tiukalle aikataulu meni.”

Oman esiintymisensä jälkeen Heidi siirtyi takahuoneesta tanssilattialle.

”Tykkään jäädä tanssimaan oman keikkani jälkeen. Joskus käyn vetojen välissäkin pyörähtämässä. Sinne menen samaan riviin muiden naisten kanssa.”

Alkuun monia ujostuttaa hakea tangokuningatarta tanssimaan, mutta lopulta tanssittajia riittää aina joka kappaleelle.

”Valasrannassa ilta venähti ihan viimeiseen valssiin asti”, Heidi kertoo.

X