Tangokuningas Jukka Hallikainen: ”En osaa hoitaa raha-asioitani”

TUNNUSTAN, että työn pirstaloituminen pelottaa. Uskon itse aina pärjääväni, mutta olen huolissani lasteni tulevaisuudesta. Mitä heidän kannattaisi opiskella? Vanhempi tyttäreni haluaisi hoiva-alalle, nuorempi taas eläinlääkäriksi. Hän on myös taiteilijasielu, joka nauttii laulamisesta ja esiintymisestä.

Poden myös shoppailukammoa. Pärjään, jos minun pitää hakea itselleni jotakin, mutta pelkkä mukana hengailu ja kauppojen kiertely hirvittää. Kaikki se nypertely ja hypertely on ahdistavaa.

ENNUSTAN, että lapsistani tulee hyvin elämässä pärjääviä, sosiaalisia persoonia. On sama, mitä he tekevät isona, kunhan pärjäävät ja ovat onnellisia. Luottamus lasten ja meidän vanhempien välillä pelaa hyvin, eikä mitään pahempia yhteenottoja ole tullut.

Itse olin teininä ylivilkas ja veivasin rokkia joka käänteessä. Olin mukana joka paikassa, jossa oli vähänkään vaaran tuntua. Nautin myös porukan keskipisteenä olemisesta.

Teimme kamaliakin temppuja. Kerran Santahaminassa avasimme armeijan asevaraston ja heittelimme rynnäkkökiväärin panoksia nuotioon. Kova paukehan siitä seurasi, ja me juoksimme puun taakse piiloon.

TUNNUSTAN, että ajattelen ikääni levollisena. Täytän elokuussa 40 vuotta, enkä pode ikäkriisiä. Olen ehtinyt tehdä ja nähdä jo niin paljon.

Olen tyytyväinen, että tein lapset nuorena – ensimmäinen muksu syntyi kun olin 24-vuotias. Nyt voin rauhassa keskittyä esimerkiksi työntekoon.

TUNNUSTAN, että vuodet näkyvät vyötäröllä. Kilot tuppaavat kertymään kummasti tuohon keskivartaloon. Alan muistuttaa isääni yhä enemmän! En ota paineita vatsakummusta, sillä nautin hyvästä ruoasta. Tykkään myös kevyestä mutta vauhdikkaasta liikunnasta, kuten jalkapallosta ja koiran kanssa lenkkeilystä.

ENNUSTAN, että seuraavaksi hurahdan moottoripyöräilyyn. Olen jo suunnitellut, että sitten kun täytän 50 vuotta, niin hankin itselleni ja vaimolleni Jaanalle prätkät. Olisi upeaa ajaa vaikka kauas pohjoiseen Jäämeren rannikolle.

Olen kuskina nykyään ihan rauhallinen. Niin ei ole aina ollut. Tällä hetkellä on se tilanne, että seuraavasta ylinopeudesta lähtee kortti. Onneksi vakionopeussäädin toimii, eikä hurjasteluun ole enää syytä. Lähden vain tuntia aikaisemmin kotoa, varaan ajomatkalle vettä ja salmiakkia, enkä pysähdy 500 kilometrin matkalla kuin kerran.

TUNNUSTAN, että olen tosi huono hoitamaan raha-asioitani. En vain osaa maksaa laskuja ajallaan. Onneksi Jaana hoitaa talousasiamme. Tiedän kyllä, että laskut pitäisi aina maksaa ensin ja vasta sitten katsoa, paljonko rahaa jää muuhun käyttöön. Homma ei vain minulla toimi.

Juuri viime jouluna sain maksettua yhden ulosoton pois alta. Niitä tulee, kun nakkaan perintäfirmasta tulleet kirjeet lehtipinoon, jonne ne sitten kätevästi hautautuvat.

Muuten olen kotitaloudesta ehkä liiankin tarkka: imuroin melkein joka päivä, enkä siedä sitä jos tiskipöydällä on likaisia astioita. Olen siivoushullu!

Viime vuosi on kasvattanut minua, koska Jaana on ollut opiskelemassa Helsingissä ja minä olen ollut kotona. Kodin pyörittäminen ei todellakaan ole helppoa hommaa.

TUNNUSTAN, että unelmoin pitkästä musiikkiurasta. En kaipaa supertähteyttä, vaan olen tyytyväinen juuri tähän. Totta kai mietin sitäkin, että entä jos ihmiset eivät enää tule keikoille ja kaikki loppuu. Luotan kuitenkin itseeni ja siihen, että löydän aina mielekästä tekemistä. Ennen lauluhommia olin töissä muun muassa leipomossa pakkaajana, siivoojana lomakylässä ja myyjänä pikaruokaravintolassa sekä rautakaupassa.

ENNUSTAN, että kesä tulee olemaan kuuma ja kiireinen. Kesäni ovat yleensä aina ihan samanlaisia: keikkoja ja autossa istumista. Olen istunut varmaan puolet elämästäni autossa. Joka kesän kohokohta on tietenkin Seinäjoen Tangomarkkinat, joissa minulla riittää tänäkin vuonna valtavasti hommaa. Lisäksi vedän omaa klubia ja karaokekisaa Vantaalla.

TUNNUSTAN, että tunnen keikkamatkoilla oloni joskus yksinäiseksi. Kontrasti on niin kova: ensin esiinnyn yleisön edessä ja pian istunkin yksikseni omien ajatusteni kanssa hotellihuoneessa.

Viime keväänä kärsin unettomuudesta, joka johtui varmaan yksinäisyyden tuomasta ahdistuksesta. Se oli kummallista. En saanut unta, mutta nukahdin heti nopeammin, jos vaikka bändimme kitaristi asui samassa hotellihuoneessa.

ENNUSTAN, että seuraavat tangokuninkaalliset tulevat kohtaamaan haasteita siinä, että he saavat jalkansa vahvasti viihdeteollisuuden oven väliin. Se on rajua hommaa. Koko ajan pitää tehdä itseään tykö. Uusien tangokuninkaallisten apuna on ammattitaitoinen tiimi Auraviihteestä ja Tangomarkkinoilta, mutta silti koko ura on paljon kiinni itsestä.