Terhi Panula ja Erik Uddström 49 vuotta yhdessä: ”Inspiroimme yhä toisiamme”
Terhi Panula rakastui jo teininä Erik Uddströmiin. Heistä tuli kahden eri taiteenalan ammattilaisia, jotka inspiroivat toistensa luovuutta. Erilaiset temperamentit ovat hyvä sytyke.
Terhi Panula rakastui jo teininä Erik Uddströmiin.
Hääkuva on otettu 47 vuotta sitten, mutta häitä ei ole vietetty vieläkään.
Mikä tilanne! Mutta kuvaa hyvin näyttelijä Terhi Panulan, 64, ja valokuvaaja Erik Uddströmin, 73, pitkää suhdetta.
Kuva, jossa Terhi on morsian ja Erik sulhanen, otettiin heidän seurustelunsa alkuaikoina. Silloin he tekivät yhdessä teatteria, johon Terhi loi hahmot ja tarinat. Erik kuvasi ne. Pariskunnan kuvitellut häät olivat tarinoista yksi.
”Olimme päivätolkulla studiossa. Loimme yhteistä kuvakieltä”, Terhi kertoo.
”Ruokimme toistemme luovuutta”, lisää Erik.
Se oli vasta alkua.
”Tuntemattomina tunnistimme toisemme”
Katseet kohtasivat ja he hymyilivät toisilleen. Jokin toisen olemuksessa herätti heti huomiota, Terhi kertoo heidän ensimmäisestä kohtaamisestaan Helsingin keskustassa. Vuosi oli 1969.
”Tuntemattomina tunnistimme toisemme. Olimme varmoja, että välillämme on jotain”, kuvaa Erik.
Parin päivän päästä katseet kohtasivat taas Kulttuuritalon konsertissa. Seuraavana päivänä he kävelivät jo käsi kädessä Kaivopuistossa. Erik oli reilut kahdeksan vuotta vanhempi. Terhiä kiehtoi myös Erikin ystäväpiiri, joka koostui taiteilijoista.
”Omat kaverit diskojuttuineen jäivät, ja hyppäsin piirun verran vanhempien seuraan. Oikaisin maailmaan, joka kiehtoi minua”, Terhi Panula kertoo.
Erik rakasti esimerkiksi bluesvoittoista jazzia, kuten Miles Davisia ja John Coltranea.
Voisin elää ihmisen kanssa, joka ei ole taiteilija, mutta en sellaisen, joka ei nauti taiteesta.
Seurustelun alusta asti nuoret viettivät paljon aikaa Terhin vanhempien, näyttelijä Helena Haaviston ja kapellimestari Jorma Panulan kotitalossa. Elämä taiteilijakodissa oli erilaista kuin Erikin lapsuudenkodissa.
”Kun tilanne muuttui liian räjähtäväksi Terhin kotona, menimme vanhempieni luokse. Siellä oli aina rauhallista. Perheemme edustivat ääripäitä, mutta pidimme kummastakin”, Erik kertoo.
Ensimmäisen oman kodin Terhi ja Erik hankkivat oltuaan yhdessä lähes 10 vuotta. He olivat etsineet omaa kotia jo jonkin aikaa, kun Erik erään asunnon myynti-ilmoituksen nähtyään sopi välittömästi sen esittelyajan. Hän tunnisti heti omansa.
”Talon portaiden vieressä istui harmaaraidallinen kissa. Katsoimme toisiamme ja kissasta päättelin, että tämä on oikea paikka. Ajattelin, ettei tarvitse mennä sisäänkään.”
Taitelilija-arjen monet sävyt – Terhi Panula kannusti valokuvaamaan
Kun Terhi ja Erik olivat seurustelleet pari kuukautta, Erik esitti kysymyksen: ”Mikä sinusta tulee isona?”
Terhi mietti hetken vastausta. Hän halusi olla kuvataiteilija tai lavastaja.
”Minua vietiin taidenäyttelyihin pienestä pitäen. Kuvamaailma kiehtoi minua jo silloin”, Terhi sanoo.
16-vuotiaana hän sai pääosan elokuvasta Takiaispallo vastanäyttelijänään Kirka Babitzin. Kokemuksen innoittamana hän pyrki Teatterikouluun seuraavana vuonna, mutta ei päässyt sisään. Hän treenasi tanssia ja yritti uudelleen kuuden vuoden kuluttua. Silloin opinahjon ovet aukesivat. Valmistuttuaan hän sai kiinnityksen Kansallisteatteriin, jossa yhä näyttelee.
Erikin lapsuudenhaave oli ryhtyä muusikoksi, mutta tosin kävi.
”En vain oppinut soittamaan.”
Sen sijaan Erik valmistui elokuvaohjaajaksi keväällä 1972. Sekin polku osoittautui kuoppaiseksi.
”Ihanteeni oli silloin uusi amerikkalainen avantgarde. Se ei ollut koulun hengen mukainen. Minulle tärkeä Ingmar Bergmankaan ei sopinut ajan ideologiaan.”
Erikin kipuillessa elokuva-alan ahdasmielisyyttä, Terhi kysyi, miksi et ryhtyisi valokuvaamaan.
Päätös alan vaihdosta syntyi yhdessä yössä. Erik jatkoi opintojaan syksyllä 1972 vasta perustetulla valokuvauslinjalla Taideteollisessa korkeakoulussa ja valmistui myös valokuvaajaksi.
Porkkalasta Toscanaan
Kauan sitten Erik lupasi eräälle laulajalle kuvata kannen tämän soololevyyn, jos sellainen joskus syntyy. Lupauksen lunastuksen aika on toukokuussa. Erik ja Terhi matkustavat viikoksi Toscanaan, jossa laulaja nykyisin asuu.
Muiden artistien levyn kansia Erik on kuvannut yli tuhat. Niiden ideoinnissa Terhistä oli korvaamaton apu.
”Hän on aina nähnyt ikään kuin boksin ulkopuolelta. Kun tunsin, etten keksi mitään uutta, hän heitti jonkin idean, josta innostuin.”
Viimeksi kuluneet 18 vuotta Erik on kuvannut omia näyttelyitään varten. Hänet tunnetaan erityisesti vesi- ja saaristoaiheisista teoksista. Niitä nähdään ensi kesänäkin Porkkalan nuorisoseurantalolla kolmipäiväisessä taidetapahtumassa, jonka Erik on järjestänyt ystävänsä kanssa vuodesta 2004 alkaen. Tapahtuma on maksuton.
”Olen saanut nähdä ja kokea jotain, jonka haluan tarjota eteenpäin.”
Porkkala on Erikin rakkain paikka.Hän on viettänyt siellä kesät 11-vuotiaasta saakka.
”Opin elämään luonnon kanssa, kalastamaan ja metsästämään, josta tosin luovuin jo 70-luvulla.”
Terhi pärjää hyvin saaristossa.
”Hän on yksi parhaita kalastajia: vainuaa oikean päivän ja paikan saada saalista mato-ongella”, kehuu Erik Uddström.
Porkkalassa olevalla vapaa-ajan asunnolla on toinenkin merkitys.
”Tarvittaessa saan paneutua rauhassa työhöni, kun Erik on maalla omassa elementissään”, Terhi kertoo.
Erik Uddström kilpailee jääpurjehduksessa. ”Ihailen sinnikkyyttä, jolla hän treenaa joka päivä”, Terhi Panula sanoo. © Tommi Tuomi
”On hedelmällistä katsoa, mitä toinen löytää”
Valokuvassa taivas, pilvet ja vesi heijastuvat toisiinsa. Vedessä on kivi.
Terhi on nimennyt otoksensa Hiljaisuuden kiveksi. Samanniminen on hänen dramatisoimansa ja ohjaamansa sodanvastainen teos, joka perustuu ranskalais-afganistanilaisen Atiq Rahimin romaaniin Kärsimysten musta kivi. Teos kertoo naisten rohkeudesta irrottautua alistetusta asemastaan.
Terhi oli mukana myös projektissa Toinen koti, joka kertoi kotimaastaan vainon vuoksi paenneiden taiteilijoiden tarinan. Pakolaiset ovat Terhille sydämen asia.
”Teatteri heijastaa maailmaa, joka on muuttunut valtavasti. Ihmisistä on tullut itsekkäitä ja julmia. Sydämeni on osattomien puolella. Haluan toimia ihmisten hyväksi ja tuoda pakolaisille näkyvyyttä taiteen kautta.”
Tällä hetkellä Terhi nähdään Kansallisteatterin lavalla näytelmässä Lemminkäinen. Uusia roolihahmojaan hän työstää toisinaan vuorokauden ympäri.
Hänen ja Erikin keskusteluista suuri osa koskee teatteria.
”Nautin siitä, ettemme toimi ihan saman taiteen alueella”, Terhi sanoo.
Se rikastuttaa kummankin tekemistä.
”Joskus toimin seinänä, jota vasten hän voi pallotella ajatuksiaan”, kuvaa Erik.
Kysymättä hän ei mielipidettään kerro, vaikka elokuvaohjaajan koulutus antaisikin pohjan näkemyksille.
”Näytelmät ovat työryhmän teoksia, joihin ulkopuolinen ei voi puuttua antamalla kotiohjausta”, Terhi sanoo.
Sen sijaan valokuvauksesta vuoropuhelua käydään runsaasti. Terhi alkoi kuvata jo opiskellessaan.
Onko Erik toiminut opettajana? Kysymys hymyilyttää kumpaakin.
”Saan häneltä hyviä neuvoja, mutta haluan itse mokata ja kysyä sitten, mikä meni pieleen”, Terhi muotoilee.
Matkoilla he kuvaavat samoissa paikoissa, mutta näkevät eri asioita.
”On hedelmällistä katsoa, mitä toinen löytää. Terhin kuvat yllättävät aina”, Erik kertoo.
”Rakastan Erikin palautetta. Hänen mielipiteensä on minulle tärkeä”, Terhi sanoo.
Rakkaus taiteeseen suhteen perusta
Terhi Panula kuvaa Erikin elämänasennetta japanilaiseksi.
”Hän pyrkii harmoniaan ja haluaa kaunista. Minä olen häntä rosoisempi. Nautin kauneudesta, mutta haluan siihen jonkinlaisen raapaisun.”
”Terhi on meistä temperamenttisempi. Hän todistaa, että ruuti voi palaa, mutta hyvällä tavalla. Poksahdus on lyhyt.”
Suhteen vankka perusta on molempien rakkaus taiteeseen.
”Voisin elää ihmisen kanssa, joka ei ole taiteilija, mutta en sellaisen, joka ei nauti taiteesta”, Erik sanoo.
Pariskunnan pyhiinvaelluspaikkoja ovat Tukholman Fotografiska ja nykytaiteen museo Moderna Museet. Performanssitaiteilija Marina Abramovicin viimekeväinen näyttely oli elämys.
”Erik saattaa nähdä eri asioita kuin minä, mutta yhtä syvästi. Sen vuoksi on nautinto kokea sitä yhdessä”, Terhi kuvaa.
Ranskalaisen koulun käynyt Terhi ikävöi Pariisiin, jossa hänellä on taiteilijaystäviä. Parin suosikkeja ovat myös Venetsia ja Barcelona.
”Matkustamme enemmän, kun Terhi joskus jää eläkkeelle”, Erik toivoo.
Se ei ole vielä näköpiirissä.
”Haluan yhä osallistua ja sanoa sanani. Minulla on ideoita, joita haluan toteuttaa – osan yhdessä Erikin kanssa.”
Toteutumistaan odottaa esimerkiksi heiltä tilattu yhteisvalokuvanäyttely.
Onko yllätys, että suhde on kestänyt?
”Ei, näin sen kuuluu olla. Ainakin tänään”, Terhi vastaa.
”Inspiroimme yhä toisiamme”, Erik sanoo.
Hääkuva otettiin jo kauan sitten. Miksi häitä ei koskaan järjestetty?
”Rakkaus elää rakkauden ehdoilla eikä yhteiskunnallisen instituution”, perustelee Erik.
Terhi lieventää pilke silmäkulmassa:
”Voisimme mennä naimisiin vieläkin. Eihän sitä ikinä tiedä, mitä kivaa kavereille vielä keksimme.”
Juttu on julkaistu ensi kerran Vivassa 3/2018.