Ti-Ti Nallen luoja Riitta Korpela: ”Sain uuden mahdollisuuden”

Riitta Korpela selvisi kymmenen vuotta sitten aivoverenvuodosta. Sairastuminen kirkasti elämänarvoja ja kannusti taiteilijaa nauttimaan elämän pienistä asioista.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Riitta on ensi vuonna tehnyt työtä Ti-Ti Nallen kanssa jo 30 vuotta, joten edessä on juhlavuosi.

Riitta Korpela selvisi kymmenen vuotta sitten aivoverenvuodosta. Sairastuminen kirkasti elämänarvoja ja kannusti taiteilijaa nauttimaan elämän pienistä asioista.
(Päivitetty: )
Teksti:
Linda Martikainen

Rakastan

perhettäni, johon kuuluu aviomies, kaksi aikuista poikaa sekä mustat tiibetinspanielit Luna ja Sole. Lunalla ja Solella on viisi minuuttia ikäeroa, he täyttivät juuri kymmenen vuotta.

Perheen lisäksi rakastan myös luontoa. Syksyn myrskyt ja tuulet ovat niin minua. Kaikki eivät sitä ymmärrä, mutta minusta on hienoa, kun luonto näyttää voimansa. Mitä enemmän tuulee ja myrskyää, sitä enemmän minä nautin. Kaikki lika ja paha tuntuu lähtevän silloin pois.

Rakastan myös villasukkia ja kynttilöitä, jotka liittyvät usein työntekoon, juttujen ideoimiseen ja käsikirjoittamiseen. Minusta on ihanaa olla kotona kirjoittamassa omalla luovalla, suurella tuolillani ja polttaa samalla kynttilöitä.

En pelkää

mitään. Totta kai murehdin tiettyjä asioita, mutta en voi sanoa, että pelkäisin mitään. Minusta joka asiassa, pelottavissakin, on myös se toinen puoli, joka pitää vain osata kaivaa esille. Tätä asennetta olen oppinut paljon lapsilta. Lapset ovat samanlaisia vuosikymmenestä toiseen, he ovat aina yhtä vilpittömiä, rehellisiä ja suorapuheisia.

Tämän päivän hektisyys näkyy kyllä lapsissa, mutta minusta olemme menossa sen suhteen parempaan suuntaan. Nyt perheet arvostavat taas sitä vanhaa, hyvää yhdessäoloa.

Ti-Ti Nallelle kerrotaan usein huolia ja murheita. Nallejen kautta lapset ovat oppineet paljon uusia asioita. Olen halunnut, että esiintymisemme ovat interaktiivisia. Koko elämämme on kasvamista ja vuorovaikutusta toistemme kanssa..

Tunnustan,

että olen löytänyt kiinalaisen lääketieteen. Jo aikoinaan Porvoossa asuessani kävin hoidoissa, ja nyt löysin Tampereen seudulta aivan ihanan kiinalaista lääketiedettä edustavan ihmisen.

Kieli paljastaa ihmisen terveydestä paljon. Omassa kielessäni on jälki lähes kaksikymmentä vuotta sitten tapahtuneesta keuhkoputkentulehduksesta, johon söin kaksi antibioottikuuria. Olin kuurin aikana reissussa ja ihmettelin, miksi minulla oli kummallinen olo. Kotona paljastui, että senkka huiteli melkein kahtasataa ja minulla oli 41 astetta kuumetta.

Antibiootti oli syönyt suolistostani kaikki omat, hyvät bakteerit. Olin pari viikkoa tiputuksessa sairaalassa.

Yritän

olla rutisematta turhista ja nauttia elämästä. Viime elokuussa tuli kymmenen vuotta siitä, kun sain aivoverenvuodon. Se opetti, että vakavista asioista voi selvitä. Tunnen olevani hyvin onnekas. Tosi moni ihminen on tullut jälkikäteen sanomaan, kuinka hienoa on nähdä minut hyppimässä lavalla kokemani jälkeen.

Minulla ei ollut mitään ennakko-oireita, mutta laulaessani tunsin yhtäkkiä niskassani jotain outoa. Onneksi pääsin pian sairaalaan, sillä nopeus on tärkeintä aivoverenvuodossa.

Töölön sairaalassa oli paikalla aivokirurgi Juha Hernesniemi. Hän leikkasi minulta kolmen millimetrin kokoisen pullistuman, jonka syytä ei tiedetä. Olin puoli vuotta sairaslomalla, kunnes sain terveen paperit ja uuden mahdollisuuden. Olen aina osannut iloita elämän pienistä asioista, mutta sairaudesta selviäminen sai minut etsimään ja vaalimaan entisestään positiivisia juttuja.

Ennustan,

että hurahdan pian taas uusiin ideoihin. Monet luulevat, että pidän lomaa sen jälkeen kun Ti-Ti Nallen konserttikiertue päättyy ennen joulua, mutta todellisuudessa työstän jo uutta käsikirjoitusta. Olen tehnyt tätä työtä puolet elämästäni.

Ensi vuonna olen tehnyt työtä Ti-Ti Nallen kanssa jo 30 vuotta, joten edessä on juhlavuosi.

Odotan

innolla, että äitini kutsuu meidät kaikki neljä siskosta ennen joulua luokseen Vaasan saaristoon. Yhteinen illanvietto on äidin joululahja meille tyttärille.

Äitini on 87-vuotias ja sitkeä kuin paju. Olen saanut paljon mielikuvitusta ja rohkeutta vanhemmiltani. He ovat jo pienestä pitäen kannustaneet ja olleet iloisia menetyksestäni. Olen oppinut jo varhain, että unelmia täytyy olla, mutta niiden eteen pitää tehdä lujasti töitä.

Lue myös:

Jyrki kävi kaksi kertaa lähellä kuolemaa: Näin hän selvisi

X