Kerttu Niskanen on luonnonlapsi

Kerttu Niskasta ei voi olla huomaamatta tai kuulematta. Missä tahansa talven hiihtokomeetta liikkuu, sieltä kuuluu iloista hersyvää naurua. Positiivinen ilmapiiri levittäytyy huomaamatta Niskasen ympärille.

Niskanen on avoin ja puhelias huippu-urheilija. Kun sanat eivät riitä kertomaan riittävästi asioista, kädet alkavat heilua puheen tukena.

”Hän on auki elämälle. Hän on vilpitön hetken lapsi. Hän osaa nähdä tilaisuutensa. Ja hän osaa käyttää sen ladulla hyväkseen”, ylisti Hesarin kolumnissa Niskasta yleensä niin kyyninen Virpi Sarasvuo, joka jätti kilpaladut keväällä 2010.

Juurin vahvat henkiset ominaisuudet nostavat 25-vuotiaan Niskasen potentiaalia. Sotshin olympialadulla Björgenin,  ja Kowalczykin kyyti oli vielä hurjaa, mutta lähivuosina odotetaan myös Niskasen tuuletusta mestarina.

Niskaseen liitetään aina kilpailuhenkisyys ja määrätietoisuus. Ominaisuudet, joilla hän erottui muista jo lapsena.
Neljän sisaruksen perheessä varttunut Kerttu kävi kisaa muiden lasten kanssa arkipäivän touhuissakin.
Hän ei koskaan halunnut hävitä ainakaan sisarusten keskinäisissä kamppailuissa.

”Kyläreissulta kun tultiin kotiin, juostiin yleensä Iivo-veljen kanssa kilpaa 300 metriä postilaatikolta kotiovelle”, Niskanen muistelee.

Kerttu oppi sosiaaliseksi pienestä pitäen. Veli, sisaret ja serkut ovat olleet turvallisen elämisen parhaita kasvattajia.
Hän on viihtynyt aina seurassa. Lämmin perheyhteys on luonut taustalle väkevän perusturvan.

”Meillä on tosi läheiset perhesuhteet. Mukava tiivis perhe”, Niskanen hymyilee.

Iso askel elämässä tapahtui kymmenisen vuotta sitten.

Kotoa muutto kova paikka

Kerttu Niskanen on kotoisin Ylä-Savosta, pienestä 4 000 asukkaan Vieremästä. Kunta tunnetaan metsäkoneita valmistavan Ponssen kotipaikkana. Yrityksessä työskentelee myös Niskasen isä Eero. Tarja-äiti käy töissä Iisalmen sairaalassa.

Maalaistyttönä Niskanen oppi varhain hiihtämään. Hän osallistui kolmivuotiaana ensimmäiseen hiihtokilpailuunsa, Hippokisoihin.

Luja tahto näkyi tytön debyytissä. Hän halusi voittaa ensimmäisen kisansa hinnalla millä hyvänsä.

”Kerrotaan, että olisin oikaissut reittiä voiton varmistamiseksi”, Niskanen paljastaa.

Vanhemmat ohjasivat ja kannustivat lapsia hiihdossa. Isä ajoi moottorikelkalla latuja kotiympäristöön.

Hiihtovarusteet kuuluivat perushankintoihin, sillä runsaan 1,5 kilometrin koulumatka sujui talvisin hiihtäen.

Alle kymmenvuotiaana kotiseudun kilpaladut olivat jo tulleet tutuiksi. Vilkas tyttö halusi uusia kokemuksia.

”Ehdotin isälle, että mentäiskö myös muualle hiihtokisoihin.”

Hän menestyi lukioikään saakka junnusarjoissa lahjoillaan kohtalaisesti.

Niskanen ei ollut ladulla tenavatähti, mutta kilpailuhenkisyys potki vauhtia lisää.

Hopeasompakisoissa 2002 Kerttu hiihti 14-vuotiaana ikäluokkansa Suomen parhaiden seurassa pronssille.

Kisan jälkeen syttyi kipinä panostaa hiihtoon enemmän kuin tavallinen harrastaja.

”Se ei ollut vaikea päätös. Hiihto oli luonteva valinta.”

Parisen vuotta myöhemmin Niskanen itsenäistyi, kun hän muutti kotoa muualle.

Vuokatin urheilulukio tarjosi myös erinomaiset harjoitusolosuhteet.

”Olihan se iso askel muuttaa pois kotoa. Alussa ikävöin päivittäin kotia ja sisaruksia”, hän tunnustaa.

Muutto Vuokattiin merkitsi hiihtoharjoittelun tehostumista.

Pienin askelin eteenpäin

Kova henkinen kantti on Kerttu Niskasen valtti. Kuva: Kari Hautala/Skoy.

Niskanen kävi harjoittelun lomassa lukionsa loppuun Vuokatissa. Koulunkäynti ei tuottanut vaikeuksia.

Kunniahimoa riitti myös ylioppilaslakkiin.

Kerttu jäi lukion jälkeen asumaan Vuokattiin. Vanhempien tuki uran alkuvaiheessa oli Hiihtoliiton huippuryhmien ulkopuolella myös rahallisesti tärkeä.

Nuorten arvokisamitalisti alkoi saada vähitellen nimeä myös aikuisten kisoissa.

Suomalaisista naishiihtäjistä Niskanen seurasi tarkasti esikuvansa Pirjo Mannisen tekemisiä.

”Pirjo menestyi, hän oli aina iloinen ja tyylikäs.”

Viitisen vuotta sitten Niskanen osallistui ensimmäiseen maailmancup-kilpailuunsa Rukalla.

Kehitys kulki tasaista latua aina tähän talveen saakka.

Nopea hyppäys cupin osakilpailun voittajaksi Tour De Skillä tuli kaikille jättiyllätyksenä.

Menestys ei ole sekoittanut päätä. Juuret kotona ovat pysyvästi arvossa.

Vieremällä Niskanen poikkeaa säännöllisesti. Juhlapyhät vietetään kotona yleensä yhteisenä perhejuhlana.

Kaksi vuotta vanhempi sisar Katri on edelleen läheinen. Peruskouluikäisinä sisarukset harrastivat yhdessä vuorotellen taidetta ja hiihtoa.

”Katri on ollut aina huolehtiva. Hän soittelee ja kyselee säännöllisesti, onko kaikki hyvin?”, Kerttu kertoo.

Kevään lomaviikkoina Niskanen osaa ottaa rennommin.

”Puuhastelen muulloin koko ajan jotakin. Lomalle kun pääsen, haluan vaan olla. Löhöillä.”

Ympärivuotinen harjoittelu on kokopäivätyötä. Vuosien urakan kirkkain helmi on vielä näkemättä.

Vaikka Niskanen antaa muille voimapuolella edelleen muille tasoitusta, on hiihtotekniikkaa hiottu kuntoon.

Hänen nykyinen valmentajansa Jussi Piirainen luottaa huolelliseen pohjatyöhön. Huipulle ei ole pidetty kiirettä.
Piirainen on ehdolla hiihdon seuraavaksi päävalmentajaksi Magnar Dahlenin jälkeen.

”Toista vuotta on tehty yhteistyötä ja se on sujunut erinomaisesti. Pienin askelin on edetty eteenpäin”, Piirainen toteaa.

Hänkin asuu Vuokatissa, mikä helpottaa valmennusyhteistyötä.

Arvokisat sytyttävät

Valmentajan ei tarvitse patistaa urheilijaa harjoittelemaan.

”Nautin kovista treeneistä ja siitä kun saa laittaa itsensä likoon”, Niskanen myöntää.

Tavoitteet ovat täysillä hiihdossa, eikä muuhun aika riitä. Liikunnanohjaajan opinnot Kajaanin ammattikorkeakoulussa ovat toistaiseksi jäissä.

”Maailmancupin kisojen takia en ole ehtinyt koulun penkille.”

Olympiapaikka oli tämän talven minimitavoite.

”Mitä suuremmat kisat, sen paremmin syttyy”, Niskanen vakuuttaa.