Kirjallisuuden vientikeskuksen johtaja Tiia Strandén - Kääntäjien keinoemo

Yksi Tiia Strandénin, 47, varhaisimmista lapsuusmuistoista liittyy kieleen.

Hän seisoi uuden asunnon ikkunassa veljensä kanssa. Elettiin 1970-luvun puoliväliä, ja täysin suomenkielinen perhe oli juuri muuttanut Västeråsiin Tukholman lähelle. Pieni Tiia opetti vielä pienemmälle veljelleen, että tuo on hus ja tuossa on bil.

Se oli alle kouluikäiseltä ihan pätevää käännöstyötä.

Joskus myöhemmin aikuisena Strandén kokeili tekstien kääntämistä suomesta ruotsiksi, mutta se ei tuntunut sujuvan. Pelkkä hyvä kielitaito ei vielä riitä kääntämiseen, se vaatii omanlaistaan paloa ja lahjakkuutta.

Sen sijaan Strandénista tuli ”kääntäjien kotipesän” eli Suomen kirjallisuuden vientikeskuksen Filin johtaja. Hänet nimitettiin tehtävään alkuvuonna.

Kääntäjien tukeminen ja verkostoiminen on Filin tärkeimpiä tehtäviä. Se vaatii pikkuruisen kielialueen toimijalta sitkeää työtä.

Kaikkeen ei myöskään voi suoraan vaikuttaa. Esimerkiksi suomen kielen opetus on vaikkapa niinkin lähellä kuin Tanskassa loppunut yliopistoista kokonaan.

Huonossa jamassa

Fili on osa Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraa, ja sen toiminta rahoitetaan pääosin julkisista varoista. Kuuden hengen toimisto sijaitsee arvokkaissa puitteissa Helsingin Ritarihuoneella.

Slovakialainen harjoittelija tuo pöytään kahvia. Fili tarjoaa puolen vuoden harjoittelujaksoja ulkomaisille suomen kielen opiskelijoille. Taka-ajatuksena on tietysti saada heistä uusia suomalaisen kirjallisuuden kääntäjiä, ja lähes kaikkien kohdalla niin käykin.

Hakemuksia tulee eniten Itä-Euroopan maista.

”Siellä ilmestyy paljon suomalaista kirjallisuutta, ja suomen kielen opetus on tosi hyvää.”

Kun suomalaista kirjallisuutta ilmestyy runsaasti, se herättää kiinnostusta myös kieltä kohtaan ja tuottaa lisää suomen opiskelijoita, mikä turvaa opetuksen ja sen tason. Kierre säilyy hyvänä.

Mutta voi käydä myös kuin juuri edellä mainitussa Tanskassa. Maassa on useita hyvin verkostoituneita kääntäjiä, mutta tulevaisuutta uhkaa suomen opetuksen lakkauttaminen. Tilanne ei ole juuri sen parempi muissakaan naapureissa.

”Pohjoismaissa suomen kielen opetus on aika huonossa jamassa. Esimerkiksi Norjassa suomea opetetaan vain Tromssassa, missä aloittaa vuosittain yksi tai kaksi opiskelijaa. Ruotsissa suomea kyllä opetetaan ja siellä on iso suomenkielinen väestö, mutta kääntäjiä meillä ei ole silti tarpeeksi.”

HIM teki kääntäjän

Kääntäjän työ on kutsumusammatti – valitettavasti myös siinä mielessä, että työn vaativuus ja palkkiotaso kohtaavat harvoin. Joillakin isoilla kielialueilla kääntäjät voivat ansaita kohtalaisesti, mutta pääsääntöisesti pelkät käännöspalkkiot eivät riitä toimeentuloon.

Filin mahdollisuudet tukea kääntäjiä taloudellisesti ovat hyvin rajalliset, mutta se pyrkii omalta osaltaan pitämään kääntäjien puolta.

”Sen eteen tehdään kaikki, mitä voidaan, ettei heitä käytettäisi hyväksi eikä alalla olisi esimerkiksi kaksoispalkkioita”, Strandén sanoo viitaten tilanteeseen, jossa kääntäjälle maksetaan todellisuudessa vähemmän kuin sopimukseen on kirjattu.

Filin perustamisesta on tänä vuonna kulunut tasan neljäkymmentä vuotta.

Juhlavuoden kunniaksi Filin nettisivuilla esitellään yli viisikymmentä suomalaisen ja suomenruotsalaisen kirjallisuuden kääntäjää. Kaikilla on oma erityinen tarinansa; yksi kiinnostui Suomesta ja suomen kielestä HIM-yhtyeen ansiosta, toinen oli lapsena Suomessa pioneerileirillä, kolmas halusi näyttelijänuransa jälkeen aivovoimistelua haastavaksi mainitusta kielestä.

Fili satsaa englanninkielisen maailman lisäksi tällä hetkellä etenkin Etelä-Amerikkaan ja Kiinaan. Erityisesti Kiina on kasvava markkina, ja kääntäjistä on pulaa. Viime vuonna Filissä vieraili pekingiläisen yliopiston suomen kielen opiskelijoiden ryhmä.

”On hyvä mennä tapaamaan opiskelijoita, ennen kuin he ovat miettineet, mitä aikovat suomen kielen taidollaan tehdä, jo ennen kuin he häviävät yrityksiin.”

Kustantamot markkinoivat

Kirjamessujen kiertäminen kuuluu Tiia Strandénin työhön. Tämänviikkoisten Göteborgin messujen jälkeen on vuorossa Frankfurt, sitten Meksikon Guadalajara. ©PEKKA NIEMINEN/OTAVAMEDIA

Tänä vuonna suomalainen kirjavienti huipentuu 28. syyskuuta alkaviin Göteborgin kirjamessuihin. Messuilla on kaksi teemaa: koulutus ja satavuotias Suomi.

Filikin on messuilla mukana, mutta aiempaa näkymättömämmässä roolissa.

Vuosien varrella Filin tehtäväkenttä on muuttunut siten, ettei sillä ole enää roolia kirjallisuuden varsinaisessa markkinoinnissa. Toki markkinointityötä on esimerkiksi ulkomaisten toimittajien Suomen-vierailujen järjestäminen. Mutta kustantamot myyvät kirjansa itse, ja kirjallisuusagenttien ammattikunta kasvaa.

”Meidän aika ei mene siihen, että puhutaan vaikkapa jostain yhdestä kirjasta. Siitä liikkuu varmaan vanhentuneita käsityksiä”, Strandén sanoo.

Hänen mielestään kirjallisuusviennistä vallitsee ylipäänsä paljon vääriä käsityksiä. Voimakas työntöliike, toisin sanoen aggressiivinen markkinointi, voi toimia yhden kirjan kohdalla mutta ei kokonaisuuden kannalta pitkällä jänteellä.

”Ei kannata kääriä Suomen lippuun isoa kasaa kirjoja ja lähteä ulkomaille. Sellainen vie kaikilta halut.”

Strandénin näkemys perustuu pitkään kokemukseen kansainvälisiltä kirjamessuilta, joissa kirjallisuusvaikuttajat ympäri maailman sulkeutuvat muutamaksi päiväksi messuhalleihin käymään tiiviitä keskusteluja yötä myöten.

Kovaa kasvua

Koska Filin toiminta rahoitetaan pääosin verovaroista, sen vaikuttavuutta on voitava arvioida.

Kirjaviennin tilastointi on ongelmallista ja on herättänyt kritiikkiäkin. Vuodesta 2011 Fili on kerännyt raportteja kirjallisuusviennin arvosta. Niistäkin puuttuvat esimerkiksi ulkomaisten agenttien myymien suomalaiskirjailijoiden tiedot.

Tuoreet luvut näyttävät voimakasta kasvua. Vuonna 2016 Suomen kirjallisuusviennin bruttotulot kasvoivat 34 prosenttia edellisvuoteen nähden, yli kolmeen miljoonaan euroon.

Yksi syy kasvuun voi olla se, että englanninkielinen maailma nousi ensimmäistä kertaa suurimmaksi vientimarkkinaksi, ja perinteisesti suurin markkina Saksa on myös kasvattanut osuuttaan.

Pelkkiä lukuja tuijottaessa unohtuu kuitenkin helposti kirjaviennin muu kuin taloudellinen tulos.

”Esimerkiksi agentille kirjavienti on tulonlähde, mutta sitten on lisäksi se kulttuurinen arvo sinänsä, että suomalaista kirjallisuutta on luettavana ympäri maailmaa. Siitä ei kukaan tienaa mitään, että suomalaista runoutta voi lukea vaikkapa Brasilian portugaliksi.”

Strandén muistuttaa myös, ettei Suomi ole itsekään välttämättä kovin kunnostautunut käännöskirjallisuuden suhteen. Jotkut kustantajat ovat esimerkiksi olleet hiukan pahoillaan, ettei monia muualla Pohjoismaissa menestyneitä kirjoja ole käännetty suomeksi.

Kummalla kielellä?

Nelivuotiaana Ruotsiin muuttanut Tiia Strandén on edelleen Ruotsin kansalainen, ja hänellä on oikeastaan kolme identiteettiä: ruotsinsuomalainen, suomalainen ja ruotsalainen.

”Oikeastaan vain suomenruotsalainen en ole”, hän naurahtaa.

Se huvittaa siksikin, että Strandénin Suomessa syntyneille lapsille on kehittynyt nimenomaan suomenruotsalainen identiteetti. Strandén puhuu lapsilleen ruotsia, joka on melkein kuin hänen toinen äidinkielensä, vaikka hänen omat vanhempansa ovat alun perin täysin suomenkielisiä.

Strandén kävi ala-asteen suomeksi mutta yläasteella kieli vaihtui – myös lukemisen kieli. Teini-ikään kuuluvat Stephen Kingit ja angstivaiheen Sartret ja kumppanit Strandén on siis lukenut ruotsiksi.

Suomalaisiin klassikoihin hän tutustui vasta aloitettuaan pohjoismaisen kirjallisuuden opinnot Helsingissä parikymppisenä. Paluumuuttajaksi hän päätyi puolivahingossa, kun opiskelupaikkaa pohtiessa joku sattui ehdottamaan Helsinkiä. Se tuntui eksoottiselta valinnalta. Strandén ajatteli, että samalla hän pääsisi muutamaksi vuodeksi petraamaan suomen kieltä.

Reissu äidinkielen perässä on kestänyt jo 27 vuotta. Opintojen jälkeen Strandén päätyi opettamaan suomalaisille ruotsia, jolle oli yrityksissä kova tarve vuosituhannen lopulla muun muassa pankkifuusioiden myötä. Filiin Strandén tuli Frankfurtin vuoden 2014 kirjamessujen Suomi-teeman valmisteluvaiheessa.

Nykyään Stranden lukee ”työkirjat” suomeksi ja vapaa-ajallaan enimmäkseen ruotsiksi.

”Ruotsi on minulle paljon läheisempi ja mutkattomampi lukukieli ehkä siksi, että kasvoin aikuiseksi lukijaksi ruotsin kielellä. Samalla nautin suunnattomasti suomeksi lukemisesta. Haastava, kielellisesti laadukas suomen kieli on kauneinta, mitä on olemassa.”