Kivenkovia muotoja

Tienpenkalta löytynyt kivi saa Leena Savunen-Ekebomin käsissä uuden muodon. Kivien kaiverruksessa tarvitaan taiteellista silmää ja kärsivällisyyttä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Tarkka silmä löytää työstettäviksi sopivia kiviä kaikkialta.

Tienpenkalta löytynyt kivi saa Leena Savunen-Ekebomin käsissä uuden muodon. Kivien kaiverruksessa tarvitaan taiteellista silmää ja kärsivällisyyttä.
(Päivitetty: )
Teksti: Kimmo Rantanen

Taidokkaasti muotoiltuja ötököitä, hiiriä ja kukkia. Espoolaisen Leena Savunen-Ekebomin käsissä kivi elää ja saa uuden muodon.

”Siitä se lähtee, että löydän kiinnostavan kiven. Tänäänkin toin yhden kotiin työmatkalta”, Savunen-Ekebom kertoo.

Kiinnostavan kiven voi löytää mistä tahansa: rannalta, rakennustyömaalta, tienpientareelta. Ratkaiseva seikka on muoto tai väri. Savunen-Ekebom näkee heti sielunsa silmin millaisen muodon kivi hänen käsittelyssään saa.

Yhdessä kivessä on valmiina sammakon ääriviivat, toisessa kovakuoriaisen väri. Harjaantunut silmä löytää kiinnostavaa sieltä, missä tavallinen tallaaja näkee vain kasan kiviä.

Savunen-Ekebom poimii näytille yhden työstämistä odottavan löytönsä.

”Tässä on jonkin eläimen pää”, hän esittelee kiveä, joka näyttää – no, kiveltä.

Kun asiaa harrastaa, silmä kehittyy. Erilaiset muodot ja värit heräävät mielikuvituksessa eloon. Sen jälkeen tehtävänä on kaivertaa kivestä esiin siihen kätkeytyvä muoto.

Tarkka silmä löytää työstettäviksi sopivia kiviä kaikkialta.

Kivet ovat kiehtoneet Savunen-Ekebomia lapsesta asti. Varsinaisen kiviherätyksen hän sai vuonna 1990 Tankavaaran kivimuseossa. Hän kokeili siellä kullanhuuhdontaa ja löysi kauniin kiven, vihreän epidootin, jonka otti talteen.

Pari vuotta myöhemmin Savunen-Ekebom meni kivistä kiinnostuneen äitinsä Christina Savusen kanssa kivenhiontakurssille Paltamoon.

Siitä innostuneena he hankkivat kotiin yhteisen hiontakoneen. Hiljalleen kivien ihmeellinen maailma avautui. Pelkkä hiottu kivi ei enää riittänyt.

”Ensin hioo kauniita kiviä, mutta ennen pitkää haluaa tehdä niistä koruja. Silloin siirtyy yleensä hopeaan. Minäkin menin Kankaanpäähän hopeakurssille.”

Savunen-Ekebom tekee yhä oppimiaan hopeatöitä, mutta Kankaanpään matkasta oli iloa kivitöiden kannalta.

”Siellä oli valtava ruusukvartsilouhos, josta on aikoinaan louhittu kiveä ja viety ulkomaille. Ruusukvartsilla on muun muassa pinnoitettu jossain arabimaassa talon seiniä.”

Kankaanpäästä löytynyt pieni ruusukvartsilohkare päätyi tuomaan lisäväriä Savunen-Ekebomin kivitöihin.

Eeva Savunen-Ekbolilla on oma pieni työtila, jossa hän tekee kivitaidettaan.

Netin kautta voi nykyisin tilata mitä eksoottisimpia kivilajeja työstettäväksi. Savunen-Ekebom ei ole lähtenyt siihen mukaan. Etsiminen ja löytäminen on osa harrastuksen viehätystä.

”Sateinen päivä on paras kivien etsimiseen.”

Kun Savunen-Ekebomin kodin lähettyvillä tehtiin tietöitä, hän pääsi hyville apajille. Siinä missä muut keräsivät mansikoita läheisestä metsästä, Savunen-Ekebom etsi työmaalta kiviä. Eikä siinä touhussa sadekaan haittaa, päinvastoin.

”Sateinen päivä on paras kivien etsimiseen. Kun kivi on märkä, siihen tulee kiilto ja väriloisto.”

Vuosien myötä eri kivilajit ovat tulleet Savunen-Ekebomille tutuiksi. Hän luettelee niitä tottuneesti kuin geologi konsanaan.

Kiviä on moneen lähtöön. On tiivistä ja painavaa, kevyttä ja haurasta, läpikuultavaa ja liuskeista kuin pa- peri. Värejä löytyy koko sateenkaaren kirjo.

Kiven ominaisuudet on hyvä tuntea ennen kuin sitä lähtee työstämään. Hiekkakivi ja marmori ovat täysin erilaisia työstettäviä.

”Minulla ei ole suosikkilajia. Kaikki käy. Kivi on kovaa ja kivi on herkkää.”

Ilman keveitä kiviä Leenan käsistä.

Pienimmätkin yksityiskohdat Savunen-Ekebom tekee pieteetillä. Ötökän silmät ovat hiottua kiveä, nuppineulan päätä paljon pienemmät.

Yksityiskohtien tekeminen, kuten kivien kaivertaminen haluttuun muotoon ylipäätään, vaatii kärsivällisyyttä. Ötökkään kuluu monta päivää.

Savunen-Ekebom nauttii saadessaan keskittyä yksityiskohtien viimeistelyyn. Hän ei halua tehdä isoja töitä. Suurimmat työt ovat tuskin nyrkin kokoisia.

Savunen-Ekebomia kiinnostaa luonto, kuten hyönteiset. Mutta kivistä kaiverretut hyönteiset eivät ole jäljennöksiä luonnossa elävistä lajeista vaan hänen mielikuvituksensa tuotetta.

”Eläin voi olla oma ajatuksesi. Ihmishahmoista katsoja helposti miettii ovatko kädet, jalat ja pää oikeassa suhteessa”, hän perustelee.

Muutaman kasvokuvan hän on kuitenkin kaivertanut.

Kivitaide vaatii kärsivällisyyttä ja sorminäppäryyttä.

Savunen-Ekebom on Suomen Jalokiviharrastajain Yhdistyksen jäsen. Hän toimii myös opettajana yhdistyksen järjestämillä kursseilla.

”Kun aikoinaan tapasin yhdistyksen jäseniä Suutarilan kivimessuilla, harrastus sai uutta vauhtia. Ryhdyin treenaamaan ja menin piirustuskurssille.”

Yhdistyksellä on Helsingissä tilat, jossa on hyvät koneet ja työskentelymahdollisuudet. Savunen-Ekebomilla on hiomakone myös kotona.

”En ole käyttänyt sitä pitkään aikaan. Teen töitä Helsingissä.”

Taidot ovat tuoneet Savunen-Ekebomille Suomen mestaruuden. Kilpailut eivät kuitenkaan ole hänelle tärkeitä.

”Koska kyse on harrastuksesta, tämän pitää olla hauskaa.” V

X