20 vuotta prinsessa Dianan kuolemasta - ”Rakkaudettomuus on maailman vakavin sairaus”

Prinsessa Dianan elämässä vuorottelivat valo ja varjot, onni ja menetykset. Tässä ristiriitaisuudessa saattaakin olla syy siihen, että hänen muistonsa ei unohdu. Elokuun viimeinen päivä Dianan kuolemasta tulee 20 vuotta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Diana sellaisena kuin me hänet halusimme. Vieraillessaan Saksassa Dianalla oli otsallaan Spencer-suvun tiara, ja kaulaa koristi Omanin sulttaanin lahjakääty. Diana eli parrasvaloissa 16 vuotta, kihlauksesta kuolemaan asti.

Prinsessa Dianan elämässä vuorottelivat valo ja varjot, onni ja menetykset. Tässä ristiriitaisuudessa saattaakin olla syy siihen, että hänen muistonsa ei unohdu. Elokuun viimeinen päivä Dianan kuolemasta tulee 20 vuotta.
(Päivitetty: )
Teksti:
Marja-Terttu Yli-Sirniö

Diana Frances Spencer syntyi heinäkuun 1. päivä vuonna 1961. Spencerit ovat Englannin vaikutusvaltaisimpia aatelissukuja, jolla on aina ollut läheiset välit kuninkaalliseen perheeseen.

Diana oli vanhempiensa, Johnnien ja tämän vaimon Francesin kolmas lapsi ja kolmas tytär. Kun Johnnie peri omalta isältään Spencerin jaarlin arvonimen, Dianasta tuli lady Diana.

Ylhäisestä taustasta huolimatta Diana ei elänyt kovin turvallista ja suojattua lapsuutta.

Hänen ensimmäinen suuri menetyksensä oli vanhempien avioero. Erossa lapset määrättiin isälleen. Vanhempien uudet avioliitot sekä muutto isän kanssa suvun valtaavan perintötaloon Althorpiin jättivät jälkensä erityisesti perheen nuorempiin lapsiin, Dianaan ja häntä kolme vuotta nuorempaan Charlesiin. He kaipasivat äitiä, ja Diana joutui usein lohduttamaan itkevää pikkuveljeä.

Jälkeenpäin onkin esitetty ajatus, että Dianan taito tuntea myötätuntoa ja halu auttaa juontui juuri näiltä ajoilta. Hän oppi jo varhain havaitsemaan muiden hädän ja avuttomuuden.

Diana tapasi prinssi Charlesin ensimmäisen kerran prinssin vieraillessa Dianan kotikartanossa. Diana oli 16-vuotias. Seurustelu alkoi kolme vuotta myöhemmin, kesäkuussa 1980. Pian Charles kertoi läheisilleen, että hän oli tavannut ”sen oikean”.

Neitsytmorsian

Kun Walesin prinssi Charlesin ja lady Diana Spencerin kihlaus julkaistiin helmikuussa 1981, morsian oli 20 ja sulhanen häntä 12 vuotta vanhempi.

Myöhemmin tarunhohtoiseksi muodostuneessa kihlasormuksessa oli valtava safiiri, jota ympäröi 14 timanttia.31

Diana oli korviaan myötä rakastunut ja pakahduttavan onnellinen. Sulhanen puolestaan vastasi uteluihin rakkaudesta nuo ennusmerkitykselliset sanat: Mitä rakkaus nyt sitten tarkoittaakin.

Charlesin oli joka tapauksessa korkea aika avioitua. Tulevan hallitsijan oli saatava perillinen, ja tähän tarkoitukseen Diana oli mitä sopivin aristokraattinen neitsyt.

Dianan ja Charlesin avioliitto oli viimeinen kerta, kun eurooppalaisessa kuningashuoneessa yritettiin yhdistää rakkaus ja asema. Liittoa voikin pitää yhden aikakauden päätöksenä. Sen onnettoman lopputuloksen me tiedämme.

Petetetyt

Diana oli kuin kotonaan kameroitten edessä. Tähän hän tottui jo lapsena, sillä isä kuvasi lapsiaan koko ajan. Tässä sielukaskasvoinen Diana 7-vuotiaana.

Avioliiton myötä Dianasta oli määrä tulla jonain päivänä maansa kuningatar. Mutta enemmän kuin olla kuningatar Diana halusi onnellisen avioliiton.

Aluksi kaikki näyttikin sujuvan hyvin. Esikoinen, prinssi William syntyi vuosi häiden jälkeen. Erityisen läheisiä Charles ja Diana olivat hieman ennen prinssi Harryn syntymää syksyllä 1984.

Myöhemmin on kuitenkin tullut ilmi karu totuus. Tieto aviomiehen todellisesta rakkaudesta paljastui nuorelle morsiamelle jo onnen häitä: Charles ei ollut kyennyt unohtamaan nuoruuden rakkauttaan Camilla Parker Bowlesia.

Myöhemmin Diana kertoi tv-haastattelussa avioliitostaan ja lausui kuuluisat sanat: ”Avioliitossa meitä oli kolme, joten siinä oli vähän ahdasta.”

1980-luvun puolenvälin jälkeen avioliitto oli tullut tiensä päähän, mutta Diana ei itsekään ollut tähän aivan syytön.

Asumuserosta ilmoitettiin lopulta vuonna 1992, ja avioero tuli voimaan 1996.

Sen jälkeen Diana aloitti uuden, itsenäisen naisen elämän, johon kuului muun muassa merkittävä hyväntekeväisyystyö. Ajaakseen asiaansa hän otti käyttöön suuret vahvuutensa, valovoimaisuuden ja kyvyn osoittaa myötätuntoa.

Ihmisten prinsessa

Kun kihlaus julkaistiin helmikuussa 1981, Diana sanoi olevansa autuaan onnellinen, ja Charles puolestaan oli mielissään.

Edustaminen ja hyväntekeväisyys ovat kuninkaallisten työtä. Dianalle työ ei kuitenkaan ollut velvollisuus, vaan hän nautti ihmisten kohtaamisesta.

Hän myös tajusi, että saattoi käyttää julkista asemaansa hyvän tekemiseen. Ja hän halusi auttaa niitä, jotka muut olivat hylänneet.

”En saa mistään niin suurta tyydytystä kuin yrittäessäni auttaa yhteiskunnan haavoittuvimpia”, Diana sanoi.

Humanitääristä työtä tehdessään Diana oli rohkea eikä välittänyt varoitteluista.

Hän kävi tapaamassa lepraa sairastavia ja aids-potilaita. Hän halasi syöpää sairastavia ja kohtasi kodittomia. Vain vähän ennen kuolemaansa hän vieraili sodan runtelemassa Bosniassa. Kaikkialla, missä Diana kävi, hänen valoisa ja myötäelävä asenteensa herätti toivoa.

Hän teki myös merkittävää työtä maamiinojen kieltämiseksi ja käveli miinakentän halki Angolassa. Kun maamiinat kieltävä kampanja sai Nobelin rauhanpalkinnon muutama kuukausi Dianan kuoleman jälkeen, myös prinsessan panos nostettiin esiin.

Diana innosti ihmisiä ja nosti brittihovin suosiota pelkällä olemassaolollaan. Puhuttiin Diana-maniasta. Kun Walesit vuonna 1985 matkustivat Yhdysvaltoihin, heidän saapumistaan verrattiin Beatlesien riehakkaaseen vastaanottoon 1960-luvulla.

Tyylitaituri

Diana osallistui näkyvästi maamiinojen vastaiseen kampanjointiin. Vieraillessaan Huambossa Angolassa vuonna 1997 hän otti maamiinan käteensä. Dianan osuus maamiinat kieltävässä kampanjassa oli merkittävä.

Dianan sininen kihlajaispuku oli häthätäinen ostos Harrodsin tavaratalosta. Nuoren Dianan vaatevarasto oli muutenkin vaatimaton. ”Minulla oli yksi iltapuku, yksi silkkipaita, yksi parempi kenkäpari ja siinä kaikki”, Diana on kertonut.

Hänen alkuaikojen tyttömäinen vaatetyylinsä rimpsuineen ja röyhelöineen kehittyi vuosi vuodelta yhä elegantimmaksi. Hän suosi kotimaisia suunnittelijoita, ja hänen merkityksensä brittiläiselle vaatebisnekselle oli valtava.

Diana ymmärsi kuin vaistonvaraisesti tyylin ja muodin voiman sekä sen, kuinka ilmaista itseään pukeutumalla.

Vaatevalinnoissaan hän myös aina otti huomioon tilanteen, joissa esiintyi. Niinpä hän pukeutui lapsia tavatessaan värikkäästi. Hyväntekeväisyysvierailuilla hän ei koskaan käyttänyt käsineitä, jotta mikään ei olisi hänen ja hänen kohtaamiensa ihmisten välissä.

Dianan upeaan tyyliin vaikutti hänen luontainen olemuksensa: herkät kasvot, sädehtivät silmät, hyvin leikatut hiukset sekä kaunis, trimmattu vartalo. Hänen yllään vaate kuin vaate näytti upealta.

Mutta vaikka kaikki oli ulkoisesti loistokasta, yksi tärkeä asia Dianan elämästä puuttui: rakkaus.

Rakkauden kerjäläinen

Kun Dianalle selvisi, ketä hänen miehensä todella rakasti, hän alkoi etsiä rakkautta muualta. Jo avioliiton aikaan hän rakastui ratsumestari James Hewittiin. Tämä kuitenkin petti Dianan raskaasti julkaisemalla rakkaustarinasta paljastuskirjan.

Dianan suuri rakkaus oli pakistanilainen sydänkirurgi Hasnat Kahn, mutta tämäkään ei tuonut hänelle onnea, vaikka Diana oli vakavissaan. Hän jopa vieraili tämän kotona ja tutustui miehen sukulaisiin. Ilmeisesti valtava julkisuus, johon Kahn olisi Dianan kanssa joutunut, sai miehen perääntymään.

Viimeisenä kesänään Diana liikkui Harrods-tavaratalon omistajan, Mohammed Al Fayedin pojan Dodi Fayedin kanssa. Suhde oli todennäköisesti enemmän ystävyyttä kuin rakkautta.

Diana sanoi kerran tv-haastattelussa, että ihmisten kokema rakkaudettomuus on maailman vakavin sairaus. Onkin kohtalon ivaa, että nainen, jota koko maailma ihaili, eli elämänsä vailla todellista rakkautta.

Varhainen kuolema

Kansalaiset osoittivat suruaan avoimesti Dianan hautajaisissa, kun hänen elämänsä läheiset miehet prinssi Philip (vas.), prinssi William, Charles Spencer, prinssi Harry ja prinssi Charles kulkivat päät painuksissa arkun jäljessä.

Kun tieto Dianan kuolemasta saatiin sunnuntaita 31.8.1997, maailma pysähtyi. Dianaa kuljettanut auto oli törmännyt Pariisissa Ponte de l’Alman tunnelin seinään. Pitkään onnettomuudesta syytettiin autoa seuranneita lehtikuvaajia, mutta tutkinnassa selvisi, että autoa ajanut Henri Paul oli humalassa ja ajoi ylinopeutta.

Diana oli kuollessaan vain 36-vuotias. Mitä nyt tapahtuisi? Miten hänen poikansa, nuoret prinssit selviäisivät?

Buckinghamin palatsin lippu laskettiin ensimmäistä kertaa koskaan puolitankoon jonkun muun kuin hallitsijan kuoleman merkiksi.

Hautajaiset järjestettiin viikko onnettomuuden jälkeen. Lontoon valtava Westminster Abbey oli tupaten täynnä. Charles Spencer piti koskettavan puheen, ja ihmisten mieliin jäi soimaan Elton Johnin Dianan muistolle uudestaan sanoittama Goodbye England’s Rose -kappale.

Dianan arkku kuljetettiin hän sukunsa maille Althorpiin. Siellä, pienen järven keskellä sijaitsevalla saarella on Dianan viimeinen leposija.

Lue myös:

 

X