Jari Sillanpää ystävästään Marita Taavitsaisesta: Aluksi Marita ärsytti minua

Marita Taavitsainen ja Jari Sillanpää kruunattiin tangokuninkaallisiksi 20 vuotta sitten. Siitä tuli side, joka yhdistää heidät ikuisesti.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

”Jari on tilannehassuttelija, todellinen veijari, ja minä olen sellaiselle otollinen maaperä”, Marita nauraa.

Marita Taavitsainen ja Jari Sillanpää kruunattiin tangokuninkaallisiksi 20 vuotta sitten. Siitä tuli side, joka yhdistää heidät ikuisesti.
(Päivitetty: )
Teksti:
Pirjo Kemppinen

Marita Taavitsaisen, 46, meikki on vaarassa. Hän ei pysty pidättämään kyyneleitä kuvatessaan suhdettaan Jari Sillanpäähän, 49.

Parivaljakon ystävyys syntyi kaksikymmentä vuotta sitten, kun heidät kruunattiin tangokuninkaallisiksi Seinäjoen tangomarkkinoilla.

”Se kokemus on jotain, jonka vain me voimme jakaa. Se on meidän oma juttu, jossa ei ole mukana ketään muuta. Se on side välillämme ja se on meillä aina”, Marita kuvaa.

Jonkin ajan kuluttua silmiään pyyhkii Jari.

”Jotkut ihmiset vaan on…”, hän aloittaa ja jatkaa ääni väristen:

”En tiedä, keitä olemme joskus olleet, mutta varmasti olemme olleet tosi läheisiä jo ennen tätä elämää. Maritan kanssa yhdessäolo on vaan niin helppoa.”

Jarin ensivaikutelma Maritasta ei ennustanut ystävyyttä.

Yhteinen yö

Marita ja Jari tapasivat ensimmäisen kerran vuonna 1993, kun kumpikin kisaili tangokuninkaallisen tittelistä ensimmäistä kertaa.

”Maritan hällä väliä -asenne ärsytti minua”, Jari paljastaa.

Ensimmäinen mielikuva oli kuitenkin virheellinen. Todellisuudessa Marita oli kauhuissaan.

”Pyörrytti ja pelotti”, Marita toteaa.

Hän oli varma, ettei enää ikinä hakeudu samanlaiseen koettelemukseen.

”Täytyy olla hullu, jos tieten tahtoen haluaa kokea uudelleen niin hirveän jännityksen.”

Marita keräsikin rohkeutta vuoden 1994 kisojen yli, jolloin Jari oli mukana ja sijoittui toiseksi tangoprinssiksi.

Oli hänen vuoronsa ajatella, ettei ikinä enää.

”Luulin olevani ikuinen kakkonen. Mieleeni tulivat vanhat muistot lapsuuden kotikaupungista Luleåsta, jossa lauloin kuorossa. Yhtä kertaa lukuunottamatta soolon sai laulaa vierustoverini Peter Mattei, josta sittemmin tuli kansainvälinen oopperatähti. Kun en pärjännyt siellä, miten voisin menestyä Suomessakaan?”, Jari muistaa surkeuttaan.

Sitten hän näki unta. Sen tarkkoja tapahtumia hän ei enää muista, mutta tunne on vahvana mielessä.

”Kuin salama olisi iskenyt päähäni varmuuden siitä, että minun on osallistuttava kisaan vielä kolmannen kerran.”

Loppu on historiaa. Marita ja Jari selvittivät tiensä vuoden 1995 tangokilvan finaaliin. Heidät kruunattiin kuninkaallisiksi ja Tangomarkkinat sai kirkkaimmat tähtensä.

Voitto sinetöi myös kuninkaan ja kuningattaren suhteen. Ennakkoluulot sulivat, kun heitä kierrätettiin helikopterilla ja avoautolla ympäri Seinäjokea voittoa seuranneena yönä.

”Heittäydyimme yhdessä voiton huumaan. Se oli raskas, mutta ihana yö”, Jari kiteyttää.

Sen jälkeen mikään ei ollut ennallaan.

Laatan kaksi puolta

Jarin Vihdin huvilan ulkohuussissa roikkuu laatta, jonka toisella puolella on kruunun kuva ja sana King. Toista puolta koristaa vaatimaton ranskanliljan kuva.

Laatta on lahja Maritalta.

”Kun olen täynnä itseäni, ryntään huussiin kääntämään King-puolen esille, jotta voin olla sielläkin kuningas”, virnuilee Jari.

Kun itsetunto on alamaissa, on kruunupuoli seinää vasten.

Tangokuninkaalliseksi kruunaamisen jälkeen kummassakin hehkui kuninkaallisuus. Tulevaisuuden odotukset olivat korkealla.

”Kilpailun voitto nostaa arvostusta alalla huimasti. Minäkin tunsin olevani ihan toinen ihminen. Laulutaitoni ei ollut enää vain muusikkopiirien sisäinen tieto”, Marita selittää.

Hän halusi ennen muuta oman bändin ja kalenterin, joka on täytetty keikkamerkinnöillä.

Jarille voitto merkitsi mahdollisuutta.

”Kivi putosi sydämeltä, enää ei tarvitsisi juosta.”

Hän tiesi myös, että kisan voitto oli vasta ponnahduslauta.

”Halusin jo silloin sutata rajoja ja olla mahdollisimman monipuolinen laulaja.”

Hän halusi myös luoda uraa omalla tavallaan ja päättää kaikesta itse.

”Ostin esiintymisvaatteetkin. Minulla oli paljon ideoita, jotka kaikki halusin toteuttaa ja mieluummin samana päivänä.”

Kokemus ja ikävuodet ovat tuoneet Jarille rentoutta.

”Nyt otan mielelläni vastaan toistenkin ajatuksia. Pystyn nauttimaan suosiosta eri tavalla kuin nuorena. Elämästäni on jäänyt pois paljon turhia pelkoja.”

Ainutlaatuiset kiksit

Maritan keikkatahti oli huima ensimmäisen vuonna kruunaamisen jälkeen, mutta jo seuraavana kysyntä väheni. Ura syöksyi uudelleen tähtiin vuonna 1998 Syksyn Sävel -voiton ja Andre-kappaleen myötä.

Tangokilvan voitosta alkaneessa menestyksessä kaikki ei ole ollut yksinomaan mukavaa.

”Yhtäkkiä minun piti olla mallikansalainen. Tekemiseni kiinnostivat ventovieraitakin, eivät vain äitiä, lähisukua ja ystäviä. Se tuntui oudolta.”

Kuka tahansa saattoi kommentoida Maritan ulkonäköä tai vaatetusta.

”Olin kuin kaikkien omaisuutta.”

Vuonna 2008 solmittu avioliitto Tomi Natrin kanssa sekä Stellan, 6, ja Iineksen, 4, syntymät toivat julkisuuteen uuden ulottuvuuden.

”Keikalla saatettiin kysyä, missä lapseni ovat, tai kuka heitä hoitaa.”

Marita ei ole silti rajannut yksityiselämäänsä julkisuuden ulottumattomiin.

”Olen valinnut julkisen työn. Silloin en voi olla liian herkkä.”

Mikä on ollut parasta?

Marita listaa yhtenä tähtihetkenään osallistumisen Linnan juhliin vuonna 2009.

”Mutta huippuhetket eivät synny hienoista puitteista, vaan tunteista. Mikään ei voita keikalla oloa parhaimmillaan. Vastaavia kiksejä en saa mistään muusta.”

Pysyvä selusta

Marita on edelleen yksi Suomen suosituimmista naisartisteista. Tanssi- ja konserttilavojen lisäksi hänet on nähty televisiossa ja teatteriestradeilla.

Siitä huolimatta hän tuntee välillä riittämättömyyttä.

”Ehkä peruskotkalaisen kasvatuksen vuoksi olen vähän arka. Olen enemmän vietävissä kuin puskemassa itse jostain läpi. En ole riskien ottaja tai promoottori. Matonreunalta ei putoa kovin korkealta”, Marita kuvaa.

Toisinaan hän haaveilee esiintymisestä lavalla, jossa kaikki on suurta ja mahtavaa.

”Varmasti vielä teen omassa mittakaavassa jotain suurta. Haluan toteuttaa kokonaisvaltaisen elämyksen, jossa on mukana kaikki mahdolliset efektit.”

Marita jatkaa syksyllä vuoden alussa aloittamiaan sisustussuunnittelijan opintoja, mutta ei ole vaihtamassa alaa. Hänen kädenjälkensä näkyvät sukulaisten ja ystävien kodeissa.

Kaiken tekemisen määrää säätelee äitiys.

”Laulajana jatkan vielä toivottavasti pitkään, mutta äiti olen aina. Äitiyttä kukaan ei voi viedä minulta pois. Se on antanut vakaan selustan, asian, joka pysyy.”

Jaria se vähän kismittääkin.

”Tapaan Maritaa enää harvoin, koska hänellä ei ole minulla aikaa. Hän pettää minua perheellään.”

Sen sanottuaan veijari purskahtaa raikuvaan nauruun.

Pitkä potpuri

Suosion alkuvuosina stressi sai Jarista yliotteen. Hän kärsi pahasta ihottumasta ja pelkäsi jopa kuolevansa.

Keikkojen ja haastattelujen määrästä huolimatta hän oli epävarma.

”Voiton jälkeen mietin, tykkäävätkö kuulijat oikeasti minusta. Pelkäsin, etteivät suomalaiset ota minua vastaan, koska olin elänyt Ruotsissa.”

Se oli väärä luulo. Vähitellen Jari vapautui ajatustensa vankilasta. Hän lakkasi miettimästä myös, mitä artisti voi tai ei voi tehdä.

”Jossain vaiheessa huomasin esimerkiksi, ettei minun ole pakko esittää kahta valssia tai humppaa peräkkäin. Voin sekoittaa pakkaa.”

Yleisö on yhä innoissaan. Poikkeuksen teki taannoin Rovaniemen keikalla mukana ollut Jarin isä.

”Isä haki tanssimaan ventovierasta naista juuri, kun päätin vetää kaksitoista minuuttia kestävän lattaripotpurin. Se on hemmetin pitkä aika tanssia”, Jari nauraa.

Jari on Suomen levyhistorian eniten myynyt sooloartisti. Syksyllä 2014 ilmestynyt Rakkaudella merkitty mies on hänen uransa kolmastoista levy.

Kuluvan vuoden hän on juhlinut keikoilla 20-vuotista uraansa. Se huipentuu elokuun puolivälissä Helsingin Olympiastadionilla, missä hän järjestää 50-vuotissyntymäpäivänään jättikonsertin.

Konsertissa esiintyy Maritakin.

Paluu alkuun

Marita ja Jari uskovat säilyttäneensä suosion pyörityksessäkin itsestään oleellisimman. Menestys ei ole vaikuttanut läheisiin ihmissuhteisiinkaan.

”Työ on suuri osa minua. En tiedä, jäisikö minusta paljon jäljelle ilman sitä”, Marita miettii.

Marita ja Jari viettävät yön yhdessä kerran vuodessa Tangomarkkinoilla. Kun vastakruunatut tangokuninkaalliset pyyhkivät onnenkyyneliään, he vetäytyvät Jarin hulppeaan asuntoautoon. Juttua riittää aina aamuun asti.

”Vaikka emme olisi nähneet puoleen vuoteen, kaikki jatkuu siitä, mihin edellisellä kerralla jäi.” Jari kiepsauttaa Maritan tangotaivutukseen.

”Me olemme täydellisiä yhdessä.”

X