Naisviha ja seksuaalivietti riivasivat Leo Tolstoita – Uusi tv-sarja Sota ja Rauha täynnä paljastuksia kirjailijan elämästä

Uusi Sota ja Rauha -tv-sarja palauttaa mieliin 1800-luvun Venäjän hovin juonittelun ja loiston.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

BBC:n uutuussarja lupaa tuoreen tulkinnan Tolstoin klassikosta. Äärimmäisenä vasemmalla demoninen hurmuri Dolokhov, keskellä Pierre Bezuhov (Paul Dano) sekä ruhtinas Andrei Belkonskyn (James Norton) käsivarsilla Natasha Rostov (Lily James).

Uusi Sota ja Rauha -tv-sarja palauttaa mieliin 1800-luvun Venäjän hovin juonittelun ja loiston.
(Päivitetty: )
Teksti: Riikka Forsström

Uudenvuodenaattona vuonna 1809 erään pietarilaisen mahtimiehen talossa järjestettiin loisteliaat tanssiaiset. Paikalla oli koko venäläisen ylhäisaateliston kuohukerma. Kun valssin sävelet täyttivät kullalla koristellun, kristallikruunujen valaiseman juhlasalin, häikäisevän komea ruhtinas Andrei Bolkonsky kutsui 15-vuotiaan Natasha Rostovin tanssiin.

Valkoiseen silkkipukuun sonnustautuneen, ruusuilla tummat kutrinsa somistaneen Natashan silmät loistivat haltioituneina, ja suloisen, raikkaan tytön läheisyys juovutti nuoren ruhtinaan kuin viini.

Näin romanttisesti Leo Tolstoi (1828–1910) kuvaa nuoren rakkauden heräämistä romaanissaan Sota ja rauha. Kirjan rakastavaisten onnen tiellä oli kuitenkin este, ja unelma ikuisesta rakkaudesta tuhoutui myös romaanihenkilöiden todellisten esikuvien elämässä.

Juonittelun lumo

Kaksi vuosisataa sitten eläneen venäläisen aateliston loisteliasta elämää kuvaavassa Sodassa ja rauhassa on ajatonta lumoa, joka tempaa mukaansa herkullisena kuin saippuaooppera 1800-luvun kauniiden ja rohkeiden heittäytyessä lemmenleikkeihin, salonkijuoruiluihin ja sotajuonitteluihin.

1500-sivuinen romaanijärkäleen ytimessä ovat kolmen perheen tarinat. Bolkonskyjen, Bezuhovien ja Rostovien huikeiden vaiheiden ympärille kietoutuva draama alkaa vuodesta 1805. Silloin Venäjän mahtavaan Romanov-sukuun kuulunut keisari Aleksanteri I ja Napoleon taistelevat maailman herruudesta. Venäjällä upporikkaat aatelissuvut hallitsivat valtavia maa-alueita sekä niillä asuvia tuhansia maaorjia.

Romaanin 580 henkilön joukossa vilahtaa niin korkea-arvoisia upseereja, kreivejä ja ruhtinaita kuin palvelijoitakin. Monella heistä on juurensa todellisuudessa.

Aikalaislukijoiden oli helppo tunnistaa teoksen sivuilta tsaarin hovimiehiä ja muita kuuluisuuksia sekä näiden vaimoja ja rakastajattaria.

Kirjan ensimmäiset niteet ilmestyivät keväällä 1868. Niitä seurasi valtaisa kohu.

Pierre – nuori Tolstoi

Natashan ja Andrein ohella avainhenkilöksi kohoaa kreivi Kirill Bezuhovin avioton poika Pierre Bezuhov. Pierre on monessa suhteessa kuin kirjailija itse, niin henkisesti kuin fyysisesti.

Pierren vartalo kuvataan tukevaksi ja liikkeet kömpelöiksi, ja vastaavien ominaisuuksien vuoksi ystävät olivat antaneet Tolstoille lempinimet Karhu ja Luolamies.

Sekä nuori Tolstoi että Pierre viihtyivät kosteissa juhlissa ja kauniiden orjatyttöjen vuoteissa, mutta irstailu laukaisi kumpaisessakin syvää itseinhoa ja syyllisyyttä. Molemmilla herroilla on myös syvällisempi puoli, sekä taipumus hengellisiin pohdintoihin. Lisäksi Pierre ja Tolstoi tiedostivat kumpikin Romanovien yksinvaltiuden sekä maaorjuuden epäoikeudenmukaisuuden.

Toisaalta myös ruhtinas Nikolai Bolkonskyn pojan Andrein hahmossa voidaan nähdä paljon samaa kuin Tolstoissa itsessään. Molemmat halveksivat Pietarin pinnallisina pitämiään seurapiirejä – kykenemättä kuitenkaan pysymään niistä poissa.

Jumalainen äiti

Tolstoi ihaili suuresti serkkuaan, prinssi Sergei Volkonskya, joka oli ajettu 30 vuodeksi maanpakoon tämän osallistuttua vuonna 1825 niin kutsuttuun dekabristikapinaan. Kapinan tarkoituksena oli ollut estää uuden keisarin, Nikolai I:n, nousu valtaan. Hanke epäonnistui.

Serkun elämänkohtalo kiehtoi Tolstoita siinä määrin, että hän alkoi vuoden 1855 paikkeilla suunnitella tästä kertovaa romaania. Alun perin hänen tarkoituksenaan oli aloittaa kertomus dekabristikapinasta. Pian Tolstoi kuitenkin tajusi, että taustojen valottamiseksi olisi palattava aina vuoteen 1805 saakka.

Luodessaan romaanihenkilöitään hän ammensi aineistoa paljolti oman sukunsa menneisyydestä. Hän muisteli lapsena kuulemiaan tarinoita ja haastatteli entisiä palvelijoita sekä muita vanhoja ihmisiä, jotka vielä muistivat 1800-luvun alun tapahtumia.

Vanhan kreivi Ilja Andrejevitš Rostovin esikuvana toimi pitkälti kirjailijan oma isoisä Ilja Andrejrvits Tolstoi, joka tunnettiin ylettömästä tuhlailevaisuudestaan. Kuollessaan hän jätti perinnöksi pojalleen, Tolstoin isälle Nikolai Iljitš Tolstoille lähinnä velkoja. Niistä selviytyäkseen tämä meni naimisiin rikkaan perijättären Maria Volkonskajan kanssa.

Marian isä oli kenraali Volkonsky, joka eleli lähestulkoon erakkona kahdensadan kilometrin päässä Moskovasta sijaitsevalla maatilallaan Jasnaja Poljanassa. Kenraali oli Leo Tolstoin mielessä hänen luodessaan Sodan ja rauhan vanhan ruhtinas Bolkonskyn hahmoa. Tämän Maria-tyttäressä puolestaan on monia samoja piirteitä kuin Tolstoin äidissä Marya Nikolayevnassa.

Äiti kuoli Leo-pojan ollessa vasta puolitoistavuotias. Tuleva kirjailija loihti äidistään mielikuvituksessaan pyhimysmäisen hahmon.

Kirjallisissa tuotoksissaan Tolstoi liitti ihannoimiinsa sankarittariin omien äitikuvitelmiensa piirteitä. Kirjailijan ihannenainen oli intohimoton ja siveä, aviomiestään nöyrästi palveleva vaimo ja lapsiaan hellästi rakastava äiti. Naisten emansipaatiopyrkimyksiin Tolstoi suhtautui jyrkän tuomitsevasti.

Tolstoin naisvihamielisyys kumpusi hänen omista syyllisyydentunnoistaan. Voimakas sukupuolinen halu piti häntä vallassaan vielä ikämiehenäkin, mutta joka kerta antautuessaan himoilleen hän tunsi huonon omantunnon piston sydämessään.

Synkät Kuraginit

Natasha Rostov lukeutuu Tolstoin harvoihin positiivisiin sankarittariin. Tämä on iloinen ja energinen moskovalaisen hienostoperheen tyttö. Hänen naurunsa ja laulunsa helisevät neidon pyyhältäessä vanhempiensa, kreivi ja kreivitär Rostovin, omistaman kaupunkipalatsin läpi kuin raikas tuulahdus.

Natashan onnen yllä on kuitenkin varjo: Andrei Bolkonskyn isän vaatimuksesta hänen ja Andrein häitä päätetään lykätä vuodella eteenpäin. Natasha tuntee itsensä torjutuksi ja alkaa suunnitella pakenevansa Anatol Kuraginin kanssa, joka vannoo hänelle rakkauttaan.

Kuraginien perhettä oli innoittanut todellisuudessa olemassa ollut hovidynastia nimeltä Kurakinit. Heidän patriarkkansa oli suunnattomista rikkauksistaan ja ahneudestaan tunnettu ministeri Alexander Kurakin, joka tunnettiin lempinimellä Timanttiprinssi.

Anatol Kuragin on Sodan ja rauhan paha poika, jolla juorutaan olevan insestinen suhde siskonsa Helenan kanssa. Helena on kaunis ja kylmä suihkuseurapiirivamppi, joka on kietonut seireenin verkkoihinsa lukemattomia rakastajia, jopa itse tsaarin.

Helenan synkkää charmia ei voi vastustaa myöskään Pierre, vaikka hän tajuaakin, että suhteessa on jotain pahaa ja kiellettyä.

Helena on samaa maata kuin psykopaattinen naistennaurattaja Dolokhov, joka on Kuraginien irstalevan joukon johtaja. Tolstoi sai idean Dolokhovin hahmoon serkustaan kreivi Fjodor Tolstoista, joka tunnettiin nimellä ”Amerikkalainen”. Fjodor oli erikoislaatuinen, eksentrinen ja vaarallinen mies, maailmanmatkaaja, seikkailija ja uhkapeluri.

Sydänsurusta taidetta

Tolstoi käytti romaaninsa materiaalina myös vaimonsa Sonjan sukulaisia. Sonjan pikkusiskon Tanja Behrsin traaginen rakkaustarina muuttui ennen pitkää kuolemattomaksi kirjallisuudeksi.

Tolstoi oli suuresti mieltynyt vasta 17-vuotiaaseen kälyynsä. Yhteisillä ratsastusretkillä kirjailija pyysi Tanjaa kertomaan romanttisista unelmistaan, ja tämä kertoikin auliisti muun muassa rakkaudestaan huikentelevaiseen keikariin, Anatol Šostakisiin. Sydäntenmuskaaja heräsi sittemmin eloon Anatol Kuraginina.

Tolstoin Sonja-vaimo joutui lukemaan miehensä ylistäviä kuvauksia pikkusiskostaan uudestaan ja uudestaan – hän kirjoitti Sodan ja rauhan käsikirjoituksen puhtaaksi peräti seitsemän kertaa. Lukiessaan hän yritti tukahduttaa mustasukkaisuutensa muistuttamalla itseään, että Tanja oli rakastunut Leon komeaan veljeen Sergeihin.

Sergei eli kuitenkin yhdessä mustalaisnaisen kanssa, joka oli synnyttänyt hänelle monta lasta. Kun Sergei perui lopulta häänsä Tanjan kanssa ja ilmoitti jäävänsä lastensa äidin luokse, Tanja yritti tehdä itsemurhan.

Tolstoi itse suhtautui skeptisesti avioliittoon, varsinkin vanhemmalla iällä. Hän hylkäsi oman vaimonsa 82-vuotiaana, vain vähän ennen kuolemaansa.

Kirjailijana Tolstoi kykeni kuitenkin myös luomaan kuvan harmonisesta avioliitosta. Sodassa ja rauhassa Natasha löytää harharetkiensä jälkeen avio-onnen turvallisen Pierren rinnalta. Lukuisista tragedioistaan huolimatta romaanin perustunnelma on valoisa ja onnellinen: sodan myrskypilvien läpi paistaa aurinko.

BBC:n tuottama kuusiosainen Sota ja rauha -sarja alkaa TV1:ssä tiistaina 23.8. klo 21.30.

FB_logo   Jaa juttu Facebookissa

Twitter_icon   Jaa juttu Twitterissä

Seura_Logo

  Tilaa Seura

X