Päämartta Marianne Heikkilä polttaa kaiken pohjaan

Tavattuaan tulevan miehensä Marianne Heikkilä yritti tehdä häneen vaikutuksen varsin perinteisin metodein: vatsan kautta.

Heikkilä leipoi muusikkomiehelle mustikkapiirakan. Kun mies tarjoili lemmenleivonnaisen kavereilleen, se mureni kummallisesti käsiin.

Piirakasta oli unohtunut semmoinen pikkujuttu kuin sokeri.

Lempi ei siitä kuitenkaan murentunut, ja Heikkilä on pitänyt miehensä kanssa yhtä lähes kolmekymmentä vuotta. Onneksi mies viihtyy keittiössä, sillä Heikkilä sanoo polttavansa kaiken pohjaan: perunat, marjapuurot, parsakaalit. Siksi hän keittää puurot aina veteen – myös riisipuuron.

Marttaliiton pääsihteeri Marianne Heikkilä, 49, ei siis ehkä ole oikea ihminen antamaan jouluvinkkejä, mutta hän on ihminen, jonka missiona on päivittää martat tälle vuosituhannelle. Niinpä esimerkiksi apua jouluvalmisteluihin voi nyt jo toista kertaa pyytää päivystävältä martalta virtuaalisesti chat-palvelussa.

Martta-aatteen ytimessä ovat kuitenkin samat asiat kuin sata vuotta sitten: ruoka, hyvä arki sekä naisten tasa-arvo, jonka edistämisessä ensimmäiset martat olivat todellisia taistelijoita.

Aktiiviset alkumartat

Suomen eduskuntaan valittiin vuonna 1907 yhdeksäntoista naista, jotka olivat paitsi Suomen myös koko maailman ensimmäiset naisparlamentaarikot. Heidän joukossaan olivat Marttaliiton perustajat Lucina Hagman ja Alli Nissinen.

Hagman ja Nissinen olivat uranaisia ja pysyttelivät naimattomina – se lienee ollut välttämätön valinta. Ehkä syynä oli sekin, että silloisen lainsäädännön mukaan naiset joutuivat avioliitossa miestensä holhouksen alaisiksi.

Tulisieluinen Hagman yritti ensi töikseen ajaa eduskunnassa läpi lakia, joka olisi antanut naisille oikeuden hallita omaisuuttaan myös avioliitossa. Laki hyväksyttiin kuitenkin vasta vuonna 1929.

Toki uudistuksia saatiin nopeamminkin läpi, kuten Alli Nissisen aloite alaikäisiin tyttöihin kohdistuneiden seksuaalirikosten tuomioiden koventaminen.

Lakialoitteista näkee, miten isoja ja konkreettisia, suoraan naisten elämään vaikuttaneita asioita alkumartat ajoivat.

”He eivät nähneet esteitä vaan sen, että asiat on ratkaistavissa. He raivasivat sitä tasa-arvoa, josta me saadaan olla kiitollisia. Nyt on tullut takapakkia siinä, että enää ei ole naispiispaa eikä eduskunnassa ja päättävissä elimissä pörssiä myöten ole niin paljon naisia kuin aikaisemmin”, Heikkilä sanoo.

Miehet pesuhuoneisiin

Martat pyrkivät pysyttelemään tasa-arvotyössä omalla sektorillaan, kotitaloudessa. Tärkeitä teemoja ovat esimerkiksi työn ja perheen yhteensovittaminen ja isien perhevapaiden lisääminen.

Tasa-arvoa voidaan edistää esimerkiksi lakeja muuttamalla, mutta kotitöiden jakamisessa saatetaan olla yhä yllättävän perinteisiä, mikä näkyy poikien kasvatuksessa. Siinä pitää Heikkilän mukaan naistenkin katsoa peiliin.

”Ehkä naiset ajattelevat helposti vieläkin niin, ettei poikien tarvitse osata ja me naiset tehdään asiat nopeammin. On iloinen edistysaskel, että miehet ovat vallanneet keittiöt, mutta seuraavaksi he voisivat vallata vaikkapa pesuhuoneet.”

Martat osallistuivat Uuden Lastensairaalan talkoisiin neulomalla ja virkkaamalla 4000 peittoa vastasyntyneitä varten. © TOMMI TUOMI/OTAVAMEDIA

Yliherkkä tuulettaja

Toisin kuin varhaisten edeltäjiensä Marianne Heikkilän ei ole tarvinnut tehdä valintaa uran ja perheen välillä. Hän on useasti kehunut haastatteluissa miestään Ismo Heikkilää siitä, että perheessä vallitsee kotitöiden osalta todellinen tasa-arvo.

”Mieheni ei näe tasa-arvoisuudessa minkäänlaista heikkoutta, vaan päinvastoin haluaa olla tasa-arvoisen parisuhteen ja arjen kannattaja. Se tulee kodinperintönä, hänen äitinsä on suurtalousemäntä ja tasa-arvon kannattaja.”

Heikkilä itse kasvoi perheessä, jossa eronneet yrittäjävanhemmat tekivät paljon töitä, ja kotiin palkattiin apulaisia. Siksi esimerkiksi ruoanlaitto jäi kotona oppimatta. Heikkilä suhtautuukin hiukan kriittisesti normaalien kotitöiden hoitamiseen ostopalveluina.

”Me martat emme halua syyllistää vanhempia, mutta kyllähän kasvatus lähtee ihan ensimmäisistä elinvuosista. Jos perheen tilanne on semmoinen, että on mahdollista palkata apua, niin siitä vaan, mutta kolikon toinen puoli voi olla se, että perheen lasten kanssa menetetään kosketus arkeen. Se, että vietetään perheen kanssa vain laatuaikaa, ei ole yksin hyväksi.”

Heikkilän oma suosikki kotitöistä on raha-asioiden hoitaminen ja aikataulujen koordinointi. Ja tietysti töiden organisointi – tuo eniten väheksytty, jopa näkymätön kotityö. Vessan siivoamista hän inhoaa, ja lapset osaavat sitä paitsi tehdä sen paljon paremmin.

Kaikilla on joitakin asioita, joiden pitää aina olla kotona kunnossa. Heikkilällä ne ovat puhtaat lakanat ja käsipyyhkeet, roskien vieminen ajoissa ja tuulettaminen.

”Mulle on tullut viime vuosina kemikaaliyliherkkyys. Kotona ei saa käyttää mitään hajusteita, ja haistan heti, jos roskiksessa on jotain pilaantuvaa. Tuuletus on tärkeintä. Sen mä olen oppinut äidiltä, joka elää aina ihan kuin jääkaapissa.”

Jotain ihan muuta

Marianne Heikkilä kutsuttiin Marttaliiton johtoon vuoden 2010 alussa. Hän oli tuolloin toiminut viisi vuotta Kirkon Ulkomaanavussa muun muassa sidosryhmäjohtajana.

Sitä ennen Heikkilä oli työskennellyt Kirkkopalveluiden viestintäjohtajana sekä seurakuntapastorina saatuaan pappisvihkimyksen vuonna 1996. Moni muistaa Heikkilän myös juontajana television keskusteluohjelmista 1990-luvulla.

Työtarjous Marttaliitosta tuli yllätyksenä. Heikkilällä oli martoista etukäteen positiivinen, joskin ehkä vanhanaikainen kuva. Hän saattoi suoralta kädeltä allekirjoittaa marttojen arvot, ja yhteisöllisyys sekä mahdollisuus uudistaa toimintaa houkuttelivat ottamaan työtarjouksen vastaan.

”Olen saanut aina paljon headhunttauksia, mutta tämä oli jotain ihan muuta kuin mihin meitä yliopistolla teologisessa on koulutettu. Johtaminenhan on sinänsä samaa, mä en ole minkään yhden sektorin asiantuntijajohtaja vaan yleisjohtaja.”

Siksi Heikkilää ei hirvittänyt lähteä johtamaan marttoja, vaikka omien kotitaloustaitojen kanssa oli vähän niin ja näin. Vuodet järjestössä ovat myös opettaneet, ettei marttuus ole vain osaamista vaan halua oppia yhdessä.

”On superyksilöitä, jotka osaavat kaiken matonkutomisesta tai kestävästä kehityksestä, mutta yhtä lailla on meikäläisiä, joilla on peukalo keskellä kämmentä. Tämän järjestön kultajyvä on se sukupolvien ketjussa oppiminen.”

Ei vihapuhetta

Marttaliitto on edelleen naisasialiike ja tekee tasa-arvotyötä yhdessä muiden naisjärjestöjen kanssa. Yhteiskunnallisena vaikuttajana se ei kuitenkaan ole samanlaisessa roolissa kuin esimerkiksi Naisasialiitto Unioni. Ehkä siksi martat ovat säästyneet vihapuheelta, joka on Unionissa arkipäivää.

”Meidän radikalismi ei ole viime vuosina ollut niin ärhäkkää, ollaan oltu aika sovinnollisia”, Heikkilä sanoo.

Tänä vuonna Marttaliitto oli ensimmäistä kertaa virallisesti mukana Pride-kulkueessa marssimassa seksuaalivähemmistöjen oikeuksien puolesta. Tasa-arvon lisäksi vihreät arvot ovat tärkeitä; Marttaliitto teki esimerkiksi aloitteen lajitellun kotitalousjätteen vastaanottamisesta jo 1990.

”Mutta me ollaan kotitalousneuvontajärjestö, ei pelkästään ympäristö- tai naisjärjestö eikä myöskään vapaaehtoisjärjestö”, Heikkilä toteaa.

Jälkimmäistä pääsihteeri painottaa tuodakseen esille, että Marttajärjestön kuukausipalkkaiset ammattilaiset antavat erilaisille erityisryhmille ilmaista kotitalousneuvontaa. Esimerkiksi päihdeongelmaisten ja juuri vankilasta vapautuneiden parissa tehtävä työ on sosiaali- ja terveysministeriön hankerahoituksen varassa, ja kansalaisille annettavaa ilmaista neuvontatyötä uhkaa valtionavun pieneneminen.

”Pelkona on, että toiminnasta on tehtävä maksullista, jolloin erityisryhmillä ei ole siihen enää varaa, ja martoille jäävät vain yrityskurssit.”

Skype-neuvontaa

Järjestön tulevaisuutta uhkaa myös jäsenistön vanheneminen. Kun aiemmin on ollut tärkeää kuulua marttojen yhteisöön ja kokoontua viikoittain, nuorempien aktivismi on kertaluontoisempaa.

Heikkilä ei näe asiaa kuitenkaan pelkkänä ongelmana vaan muutoksena. Siihen marttojen on sopeuduttava kehittämällä verkkoneuvontaa ja muita virtuaalisen osallistumisen muotoja, jotka eivät välttämättä ole sidottuja jäsenyyteen.

”Tulevaisuudessa ei tarvitse aina kokoontua fyysisesti, joskin kohtaaminen tulee aina olemaan yhdessä oppimisessa merkittävää. Ydintoiminta eli neuvonta pysyy, mutta kotitalousasiantuntija voi olla tulevaisuudessa myös skypen päässä.”