Eetu sinnittelee minituloilla - pitkä työttömyys on opettanut pennin venyttämistä

Puinen koristekyltti ovessa toivottaa vieraat tervetulleeksi Eetu Kinnusen Kemin laitamilla sijaitsevaan asuntoon.

Eetu istuu olohuoneen sohvalla lempipaikallaan. Sohvalta näkee hyvin toisella seinällä olevalle suurelle tv-ruudulle. Vieressä on vanha puinen työpöytä ja siinä tietokone. Ikkunasta voi katsella naapuruston elämää.

Eetulla on ollut viime vuosina aikaa istuskella. Hän on ollut työttömänä viimeiset kahdeksan vuotta. Viimeisessä työpaikassaan omakotitalojen talonmiehenä Eetu työskenteli vuoden verran. Hänen työparinsa hoiti siivoukset, Eetu teki raskaammat pihahommat ja tavaroiden siirtämiset.

Vuonna 2008 Eetu painoi työpaikkansa oven viimeistä kertaa kiinni. Riskin miehen polvet vaivasivat sen verran pahasti, että viimeiset viikot Eetu kävi töissä puhtaasti sisun voimin. Hän oli 41-vuotias.

Sen jälkeen töitä ei ole ollut.

Rimaa hipoen

”Koulu lakkasi sujumasta, kun tytöt alkoivat kiinnostaa.”

Näin torui Eetun äiti poikaansa, kun tämä 16-vuotiaana jätti ammattikoulun puuseppälinjan kesken.

Ja oikeassa äiti olikin. Eetu oli löytänyt ensimmäisen tyttöystävänsä, eikä mielenkiintoa koulua kohtaan enää ollut. Jos oli koskaan ollutkaan.

”Peruskoulu meni läpi rimaa hipoen. Koulusta muistan lähinnä opettajien kommentit siitä, kuinka minusta ei koskaan tulisi mitään ja kuinka tyhmä ja laiska olen”, Eetu sanoo.

Katkenneen ammattikoulu-uran jälkeen Eetu teki töitä pätkän siellä, toisen täällä. Hän muutti töiden perässä eri puolille Suomea, aina Helsinkiin asti. Kun kyllästytti, Eetu jätti menemättä.

”Ennen 90-luvun alun lamaahan työnantajalle saattoi vielä soittaa illalla ja saada kutsun töihin seuraavalle aamulle”, Eetu sanoo.

Pidemmät pestit olivat lähinnä kaupungin työllistämishankkeita. Metsähommia, rakennus- ja kiinteistöpuolen töitä.

Jossain vaiheessa Eetua alkoi vaivata koti-ikävä, ja hän palasi Kemiin. Hän oli mukana useissa Kemin teatterin näytännöissä ja vilahtaa myös Napapiirin sankarit -elokuvassa pinkissä paidassaan. Dj-keikoista saaduilla rahoilla Eetu osti omat äänentoistolaitteet ja valot ja vei parhaat kaverit silloin tällöin mökkeilemään.

Sen enempään luksukseen raha ei ole koskaan riittänyt.

Vähän rasisti

Työttömänä Eetu on ehtinyt seurata uutisista, miten hallitus on tyrinyt kaikissa tekemisissään. Nykyistä maahanmuuttopolitiikkaa Eetu pitää katastrofaalisena. Viereisiin taloihinkin on muuttanut perheitä Burmasta ja Somaliasta. Naiset kulkevat kadulla huivit päässään, lapsia on paljon.

Lapset eivät Eetua häiritse, mutta muita maahanmuuttajia hän ei sulata. Hän sanoo kuulleensa tarinoita siitä, miten he menevät sosiaalitoimiston laput käsissään paikalliseen markettiin ja saavat valita mukaansa merkkitakit ja tietokoneet. Se raivostuttaa.

”Täytyy sanoa, että minusta on kuoriutunut viime aikoina vähän rasisti. Olen ollut mukana Rajat kiinni -mielenosoituksissa, mutta eihän se hallituksen toimia muuta”, Eetu sanoo.

Työttömäksi jäämisen jälkeen Eetu on elänyt Kelan etuuksilla ja satunnaisella toimeentulotuella. Hänelle ei ole herunut sosiaalitoimistosta apua talvivaatteisiin eikä tietokoneisiin.

Viime keväänä Eetun äiti kuoli 76-vuotiaana. Eetu anoi 70 euroa hautajaistarjoiluihin. Hän laski että se riittäisi, jos leipoisi itse. Apua ei tullut, joten Eetu lainasi kaverilta. Jälleen kerran.

”Minulla on onneksi muutama luottoystävä. Mutta ei sitä viitsisi aina olla lakki kourassa.”

Maitoa pojille

Olohuoneen viereisestä huoneesta pilkottavat pelikonsoli ja nelivitoset lenkkitossut. Joka toinen viikko Eetun kolmiossa asustelee neljä miestä: Eetun lisäksi 9-, 11- ja 13-vuotiaat pojat. Heistä 11-vuotias asuu isän kanssa pysyvästi.

Yksinään Eetu pärjäilisi etuuksillakin. Hän saattaa elää viikon keitetyllä makaronilla, jos tiukkaa tekee. Mutta kasvavat pojat tarvitsevat ruokaa. Siksi Eetu pitää huolen siitä, että jääkaapista löytyy aina maitoa ja jotain ruoaksi laitettavaa, joten muutama kymppi pitää olla ruokaan joka viikko. Eetu ostaa alennushintaista jauhelihaa pakkaseen, ja Lidlin perunamuusijauhe onneksi maistuu pojille.

Kaksi kertaa kuukaudessa Eetu hakee SPR:n ja seurakunnan jakaman ruokakassin. Perheellisenä hän saa tupla-annoksen leipää ja kuivatuotteita. Joskus kassissa on maitotuotteita ja hedelmiäkin.

Juuri nyt Eetu ei tiedä miten tulee kauppaostokset hoitamaan. Tili näyttää nollaa.

”Lapsilisä meni poikien talvikenkiin, vaikka Cittarin kenkäpassilla sain hyvät alekengät puoleen hintaan”, Eetu sanoo.

Seuraavasta Kelan maksusta Eetu ei ole varma. Viime kuussa hänelle myönnettiin pitkän paperisodan ja lääkärissä ramppaamisen jälkeen kuntoutuseläke. Helpotus vaihtui pettymykseen kun kävi ilmi, että samaan aikaan Eetulta peritään takaisin siihen mennessä maksettuja päivärahoja, yhteensä neljän tuhannen euron edestä.

Ennen kuin asia selviää, ainoat tulot ovat asumistuki ja lapsilisät. Ne riittävät vuokraan. On haettava vähän soskusta, vähän kaverilta. Jos kirpputorimyynnistä tulee pari kymppiä, Eetu ja pojat pääsevät uimahalliin.

Hieno kirjainyhdistelmä

Viime keväänä Meri-Lapin paikallisuutisissa oli juttu SPR:n ruokajakelusta. Juttuun oli haastateltu myös Eetua, joka ei ole ikinä hävennyt rahaongelmiaan. Niinpä, kun jutussa haluttiin käyttää otsikossa sanaa kokopäiväluuseri, Eetu suostui.

”Olen saanut elämässäni niin paljon lokaa niskaa, ettei tuollainen paljon paina.”

Oikeasti Eetu ei koe epäonnistuneensa elämässä. Kun koulunkäynti tai työnteko eivät ole pahemmin kiinnostaneet, ei menestystäkään ole hyödyttänyt toivoa. Sitä saa mitä tilaa.

Mutta Eetua huolettaa se, mihin suuntaan poikien elämä lähtee.

”Kunhan jaksaisivat käydä kouluja päinvastoin kuin isänsä ja löytäisivät hyvät puolisot. Tämä pappa kyllä hoitaisi heidän lapsensa.”

Poikien koulut ovat sujuneet kohtuullisesti, mutta keskittymisen kanssa on ollut niin ja näin. Muutama vuosi sitten yhdellä pojista todettiin adhd, ja nyt samaa epäillään toisella. Parhaillaan Eetukin odottaa neurologisiin tutkimuksiin pääsyä. Poikansa papereita täyttäessään hän huomasi, että tutulta kuulostaa.

”Ehkä minäkin saan jonkun hienon kirjainyhdistelmän itselleni. Ennenhän diagnoosi oli ihan vain tyhmyys.”

Iskällä on aikaa

Moni asia on mennyt Eetun elämässä mönkään, mutta kahdesta asiasta hän on onnellinen: siitä, että hoiti äitinsä loppuun asti ja että hänestä tuli isä.

”Olin sanonut aina, etten koskaan halua lapsia. Pelkäsin sitoutumista ja ajattelin, ettei minusta ole siihen. Mutta sitten avovaimo ilmoitti olevansa raskaana. Kun ensimmäinen syntyi, sanoin heti, että haluan toisenkin.”

Työttömyydestä on ollut se ilo, että Eetulla on ollut aikaa olla lastensa kanssa. Ensimmäisen eron aikaan lapsia oli vasta kaksi, hekin pieniä. He eivät ehkä vielä silloin ymmärtäneet, etteivät äiti ja isä enää asuneet yhdessä, sillä Eetu haki poikia usein luokseen. Välillä vanhempien suhde lämpeni uudestaan, ja syntyi vielä kolmas poika. Sekään ei parantanut suhdetta, ja Eetu ilmoitti lähtevänsä ja haluavansa kasvattaa pojat itse.

”Riitelyksi se meni. Vasta viime syksynä oikeus määräsi keskimmäisen pojan minulle. Muista tapaamisista olemme onneksi päässeet sopuun.”

Eetu myöntää pitävänsä kovempaa kuria pojille kuin heidän äitinsä. Joskus liika kurinpalautus harmittaa, ja Eetu yrittää pyytää anteeksi. Kurista huolimatta pojat tulevat mielellään isän luo, ja keskimmäinen halusi asumaan Eetun luokse. Nyt nuorimmainenkin on puhunut samasta asiasta.

”Siitä keskustelemme sitten myöhemmin, jos poika vielä niin haluaa. Tärkeintä on, että pojilla on hyvä olla.”

Yhdessä vaikka ahtaasti

Eetu uskoo, että on voinut kaikesta huolimatta tarjota pojille kaiken, mitä nämä tarvitsevat. Pojat ovat voineet luottaa siihen, että iskä vie uimahalliin, vaikka joutuisi laskemaan kolikoita. Alkuvuodesta Eetu toteutti yhden poikien toiveen: hän löysi sekarotuisen Lola-koiran Tori.fi-sivun kautta. Omistaja luovutti koiran ilmaiseksi, kun Eetu selitti perheen tilanteen.

Ennen koulujen alkua Eetu vei pojat sukuloimaan Länsi-Suomeen. Matkan rahoittamiseksi Eetu pyysi vuokranantajalta lisää maksuaikaa syksyn vuokriin.

Jos Eetu voittaisi lotossa, hän laittaisi oman talon ja ostaisi paremman auton. Talossa olisi oma huone jokaiselle, myös hänelle itselleen. Nyt hän nukkuu olohuoneen nurkassa.

Mutta tilanpuute on mukavaakin. Iltaisin koko poppoo ahtautuu samalle sohvalle telkkarin eteen. Kun nuoremmat kinastelevat, kumpi saa olla lähempänä iskää, Eetu siirtyy keskelle ja ottaa molemmat kainaloon.

Se on Eetusta ihan parasta.