Hyvinkään ammuskelussa loukkaantuneen poliisin uskomaton selviytymistarina – Heidi Foxell: ”Ainoa asia, joka esti minua tekemästä itsemurhaa, oli äitini”
Valoa selviytymiskamppailuun tuovat rakas äiti ja ystäväpiiri sekä taitavat ammattiauttajat. Vaikka elämä voi olla pienestä kiinni, Foxell jaksaa yhä tavoitella unelmiaan sinnikkäästi.
Toukokuussa vuonna 2012 Eero Hiltunen avasi tulen Hyvinkään yössä. Hän osui vatsaan Heidi Foxellia, nuorta poliisikokelasta.
Foxellin suolisto tuhoutui lähes täysin luodin poukkoilun vuoksi. Hänet kiidätettiin sairaalaan ja saatiin kuin ihmeen kaupalla pelastettua lukuisien leikkauksien ansiosta.
Vuosia jatkuneet sairaalajaksot saivat kammottavan käänteen, kun hoitovirhe tähystyksen yhteydessä halvaannutti Foxellin. Tämän jälkeen hän sairastui vielä leukemiaan.
Jalkapallokentiltä pyörätuoliin
Heidi Foxell on ollut pienestä pitäen hurjapäinen tyttö ja rakastanut urheilua. Hän pelasi jalkapalloa SM-tasolla, kävi reserviupseerikoulun ja päätyi lopulta poliisikouluun, josta oli haaveillut 6-vuotiaasta asti.
Hyvinkään ampumisesta liikkeelle lähteneet tapahtumat muuttivat kaiken.
”En ole saanut mistään vielä sellaista oloa kuin urheilusta. En ole kertaakaan hikoillut onnettomuuden jälkeen. Olen käynyt pelaamassa sulkapalloa, mutta en ole saanut siitä vielä entisenkaltaista tunnetta”, Foxell kertoo.
Huippukunnossa olleen naisen on vaikea suhtautua siihen, että hän on nyt pyörätuolissa. Vammautuminen ja siitä seuranneet ihonsiirrot ovat myös jättäneet suuria arpia hänen kehoonsa.
”Vartalon muuttumisen ja kävelykyvyn menettämisen hyväksyminen on ollut raskainta. Minä olen sellainen ihminen, että en todellakaan kuuluisi pyörätuoliin. Rakastin luonnossa liikkumista ja urheilemista yli kaiken, ja nyt se on viety minulta”, Foxell selittää.
Muuttunut keho on vaikuttanut itsetuntoon. Foxellin on ollut vaikea nähdä itseään viehättävänä vammautumisensa jälkeen. Osaltaan se on vaikuttanut myös uskoon rakkauden löytämisestä.
”Jotenkin sitä aina vain palaa omaan ulkonäköön – miten paljon se on muuttunut ja miten muutos mahdollisesti vaikuttaa.”
Usko on meinannut loppua monta kertaa – harkitsi jopa itsemurhaa
Teemu Potapoffin Foxellista kirjoittama kirja, Luodinkestävä, paljastaa kuinka raadollista Foxellin selviytymistaistelu on ollut.
Tähystyksessä tapahtunutta kohtalokasta hoitovirhettä seurasivat kammottavat hermokivut, joihin Heidi Foxellin oli syötävä voimakkaita vieroitusoireita aiheuttavia kipulääkkeitä. Useasti tila koheni ja romahti vuorotellen.
Kun hän sairastui leukemiaan, taistelutahtoa koeteltiin todenteolla.
”Usko on meinannut loppua monen monta kertaa, enkä ole meinannut jaksaa seuraavaan päivään. Olen mennyt itkien nukkumaan. Sitten on vain pitänyt toitottaa itselleen, että huomenna on parempi päivä”, Foxell kertoo.
Oli hetkiä, jolloin mikään vakuuttelu ei meinannut riittää.
Foxell, joka oli aikaisemmin ihmetellyt, miksi kukaan tekisi itsemurhan, alkoi harkita sitä itse.
”Ainoa asia, joka esti minua tekemästä, oli äitini. En halunnut, että hän löytäisi minut seuraavana aamuna kuolleena kotoani”, Foxell kertoo Potapoffin kirjassa.
Äiti ja ystävät olivatkin valo hänen synkimpinä hetkinään. Heiltä hän on saanut paljon voimaa taisteluunsa.
”Olen todella onnellinen siitä, kuinka hieno ystäväpiiri minulla on, ja miten paljon äiti on ollut tukenani. Se on varmaan yksi syy, miksi pääni on pysynyt niin selvänä.”
”Minulla on ollut koko ajan myös ammattiauttaja, Eeva. Meillä oli todella hyvä hoitosuhde sairaalassa ja olen Eevalle siitä ikuisesti kiitollinen”, Foxell kertoo.
Teemu Potapoff ja Heidi Foxell ”Luodinkestävä”-kirjan julkistamistilaisuudessa. © Pekka Nieminen
Paluu poliisiyhteisöön tuntui ihanalta
Tällä hetkellä Heidi Foxell voi paremmin. Hän asuu omassa asunnossaan Tikkurilassa, etäopiskelee ja käy kerran viikossa töissä Vantaan poliisilaitoksella. Kentälle Foxell ei enää voi palata, mutta hänen voi nyt työskennellä tutkinnassa.
”On tuntunut ihanalta päästä takaisin omien pariin. Minulle on ollut tärkeää se, että olen päässyt poliisiksi ja nyt takaisin poliisiyhteisöön. Siellä minut on otettu avosylin vastaan.”
Vapaa-ajallaan Foxell käy muun muassa keikoilla, pelaamassa biljardia sekä lenkkeilee koiransa Noxyn kanssa. Foxell on ostanut itselleen myös kausikortin HIFK:n peleihin.
”Olen aina seurannut lätkää, se on minusta viihdyttävämpää kuin jalkapallo”, hän toteaa pieni hymynkare huulillaan.
Elämä on pienestä kiinni
Heidi Foxell on selvinnyt tänä vuonna useasta verenmyrkytyksestä, mutta niistä yksi oli viedä hänen henkensä. Vaikka Foxell onkin saanut arkensa rullaamaan, voi elämä olla hyvin pienestä kiinni.
”Oikeastaan olen mennyt todella pitkään päivä kerrallaan. Nyt uskallan jo miettiä suunnitelmia vähän pidemmälle”, Foxell avaa.
Hänen toiveensa tulevaisuuden suhteen ovat selvät.
”Toivon, että valmistun. Toivon, että löytäisin tasapainoisen parisuhteen − sellaisen ihmisen, jonka kanssa voisin jakaa ilot ja surut, ja joka kestäisi tämän kaiken, mitä on tapahtunut. Sellaisen, joka oikeasti tutustuisi ja rakastuisi minuun ihmisenä.”