Ihana rakkaustarina: Kaksi leskeä löysi toisensa – Raija ihastui Penttiin jo talvella 1951
”Elämää on edessä niin kauan kuin elää.”
Pentti ja Raija palasivat juuri kolmannelta yhteiseltä Seuran lukijamatkalta. Tällä kertaa oltiin Dominikaanisessa tasavallassa.
”Tästä en halua pois”, Raija Tiainen, ajatteli, kun tuntematon tanssipartneri veti hänet syliinsä ja lähti viemään. Raijasta ei ollut vielä koskaan tuntunut siltä ja hän oli sentään tanssinut elämänsä aikana paljon.
Punkasalmelle, seitsemän eläkeläisjärjestön vuosittaiseen estraditapahtumaan elokuun viimeisenä päivänä 2011, oli tullut paljon porukkaa ympäri maakuntaa.
Raija oli empinyt tulemistaan, lähtenyt kuitenkin matkaan, mutta melkein perillä pysäyttänyt auton tienristeykseen ja jäänyt siihen.
”Mitä minä sinne menen”, hän ajatteli.
Raijalla oli takanaan raskaat kuukaudet, sillä hänen miehensä oli kuollut huhtikuussa. Koko kesä oli mennyt itkiessä. Hän ei ollut huhtikuun jälkeen käynyt ihmisten ilmoilla. Ei ollut huvittanut.
Lopulta Raija käynnisti auton ja käänsi keulan kohti Huviniemen tanssipaikkaa. ”Pääseehän sieltä pois.”
Ohittamaton blondi
Entiset kaverit Savonlinnan eläkkeensaajien tanhuajista olivat houkutelleet Pentti Makkosen Huviniemeen. Pentti ajatteli poiketa, koska oli muutenkin käymässä Punkasalmella vanhempiensa haudalla.
Hän oli myös vähän utelias sen suhteen, minkälaista tanhupartneria seurakaverit olivat hänelle ajatelleet. Miehistä oli tanhupiireissä huutava pula ja Pentti harkitsi vanhan harrastuksensa elvyttämistä.
Nyt siihen olisi aikaa.
Pentin vaimo oli menehtynyt maaliskuussa. Pentti oli surrut sitä puoli vuotta mökillään.
Mutta nyt hän ajatteli, että pitäisi yrittää jatkaa elämää.
Pentille kaavailtu partneri oli hyvä ja vauhdikas tanssija. Sen ehti huomata jo yhden tanssin aikana.
”Mutta sitten viereeni ovensuuhun sattui tämä blondi. En voinut enää kuvitella hakevani ketään muuta. Edes se ei haitannut, että Raijalla oli jalassaan kumipohjaiset kengät, joka eivät juuri luistaneet lattialla”, Pentti kertoo.
Ahvenilla koukkuun
Ensimmäiset treffit olivat kahden viikon kuluttua. Pentti kutsui Raijan mökilleen Vaaraan, Puruveden rannalle.
Raija empi: ”Voiko mennä yksin tuntemattoman miehen luo saunomaan?” Mutta lähti kumminkin.
”Pentti paistoi itse pyytämiään ahvenfileitä. Niillä hän sai minut”, Raija sanoo.
Tie naisen sydämeen aukeni rapeiden, voissa paistettujen, ruisjauhossa leivitettyjen, pyyntituoreiden Puruveden ahvenien avulla.
Ahventen ja saunan lomassa jutellessa paljastui, että heillä oli paljon enemmän yhteistä kuin tuore leskeys. Molemmat ovat kotoisin Punkaharjulta. Yhteisiä tuttuja oli paljon. Molemmat olivat käyneet nuorina Putikon Suojatalolla tanssimassa.
Yhtäkkiä Raija muisti selvästi, että he olivat tavanneet jo talvella 1951.
Raija oli silloin vasta 14, mutta meni tansseihin vuotta vanhempien ystäviensä kanssa. Siellä hänen silmänsä nauliintuivat 18-vuotiaaseen Makkosen Penttiin.
”Ihana! Miksei se tule hakemaan minua?”
Raija näki Pentin vain muutaman kerran, mutta ihastui tähän palavasti.
Pentti ei Raijaa Suojatalon tansseissa edes huomannut. Tämä oli hänen silmissään ihan pikkutyttö.
Mutta kun Pentti nyt saunanlämpöisenä veresti muistiaan, hän pystyi palauttamaan mieleen 50-luvun alusta Punkasalmen osuuskaupan, jota Raijan vanhemmat pitivät ja jossa Raijakin oli töissä.
”Raija oli se pikkuinen vaaleatukkainen tyttö, joka liikkui hirmu ketterästi.”
Matka paljasti
Raija on nopea käänteissään myös ihmissuhteissa. Edesmenneen miehensä hän tapasi 17-vuotiaana ja meni kihloihin neljän viikon tuttavuuden jälkeen.
Nyt hän ehdotti muutaman tapaamisen jälkeen Pentille, että tämä lähtisi mukaan pian alkavalle Seuran lukijamatkalle Kuubaan. Raija oli jo varannut itselleen matkan.
”Matka paljastaa ihmisestä paljon. Jos istumme vielä tullessa vierekkäin, tässä voi olla jotakin”, Raija perusteli ajatustaan.
Pentti suostui.
”Raijan kanssa oli niin helppo olla ja kiva jutella.”
Takaisintulomatkalla muu matkaseurue ihmetteli, kuinka kauan he ovatkaan olleet naimisissa, kun ovat edelleen niin rakastuneita.
Lupa rakastua
Keskellä rakastumisen huumaa kummallakin oli kuitenkin vielä läsnä suru puolison menettämisestä. Molempien avioliitot olivat kestäneet yli 50 vuotta.
Se helpotti, että toinen oli samassa tilanteessa ja ymmärsi, kun murheen aalto tuli. Kummankaan ei tarvinnut loukkaantua toisen surusta tai tuntea mustasukkaisuutta.
”Olemme puhuneet paljon menneistä. Pentti ei koskaan vertaa minua vaimoonsa tai sano, että vaimo teki tämän asian näin. Enkä minäkään vertaile miestäni ja Penttiä.”
Pentille Leena-vaimon viimeiset sanat ovat olleet Raijan tapaamisen jälkeen erityisen tärkeät.
”Leena sanoi, että en saa jäädä yksin loppuelämäkseni. Että kyllä minut vielä joku huolisi. Hän antoi tälle hyväksymisensä”, Pentti kertoo ja liikuttuu yhä siitä, miten vaimo kantoi hänestä huolta viimeisillä hetkillään.
Myös Raijan mies kannusti Raijaa jatkamaan elämäänsä, kun hänestä aika jättäisi.
”Hape sanoi aina, että olen niin eläväinen ihminen, että löydän kyllä kaverin.”
Lämmin vastaanotto
Molempia jännitti se, miten sukulaiset ja ystävät reagoisivat heidän suhteeseensa. Raijan kotikulmilla Uukuniemellä pantiin heti merkille hänen rivitaloasuntonsa eteen ilmestynyt harmaa auto.
Mutta mitään negatiivisia kommentteja uudesta suhteesta ei kummankaan korviin kantautunut.
”On ihanaa, että vanhana rakastumista ei enää paheksuta”, Raija sanoo.
Sekä Pentillä että Raijalla on kolme lasta ja kaikki ovat olleet iloisia vanhempiensa uudesta onnesta.
”Lapseni asuvat kauempana ja ovat tiiviisti työelämässä mukana. Tämä helpottaa heidänkin huoltaan, kun ei tarvitse ajatella, miten minä pärjään”, Pentti sanoo.
Myös Pentin edesmenneen vaimon sukulaiset ottivat Raijan lämpimästi vastaan, niin kuin Raijankin lähipiiri Pentin.
Yksi Pentin vanhoista perhetutuista kysyi kyläreissulla, että miltä tuntuu nukkua taas naisen vieressä.
No, miltä se tuntuu?
”Hyvältä”, Pentti myhäilee.
”Tämä on mukavaa ja rauhallista yhdessäoloa, vaikka se nuoruuden kiihkeys puuttuukin”, hän sanoo.
Helliä hulluja
Raija huomauttaa, että yli viisikymmentä vuotta kestäneessä avioliitossa ei suukoteltu enää joka päivä.
”Hellyyden kaipuuni oli suuri. Nyt hellyyttä taas saa ja se tuntuu ihanalta”, Raija sanoo.
Pentti kuvailee, kuinka kummallakin huulet menevät suukkoa varten törrölle, kun toinen vain lähestyy. Kummastakin tuntuu, että elämään on löytynyt uudenlaista hulluttelua ja leikillisyyttä.
”Kyllä ollaan naurettu itsellemme. Olemme kuin pahaisia kakaroita. Jos joku täysjärkinen näkisi, hän veisi hoitoon”, Raija sanoo.
”Se on sitä ikäihmisen rakkautta”, Pentti sanoo.
Ikäihmisen rakkaudessa ei myöskään juuri riidellä. Kulmat ovat hioutuneet, ja jos vahingossa sanoo pahasti, on valmis pyytämään heti anteeksi.
”Nuorempana oli kärkkäämpi ajattelemaan, että perhana, enpäs tee aloitetta”, Pentti sanoo.
Itsenäiset onnelliset
Vaikka rakkaus kukoistaa, Pentti ja Raija eivät aio mennä naimisiin. Se ei tunnu tärkeältä, koska kaikki on hyvin näin.
Raija vitsailee, että kuinka häntä voisikaan enää rengastaa, kun yksikään sormus ei mahtuisi nivelrikkoisiin sormiin.
Raija ja Pentti ovat hiljakkoin muuttaneet senioritaloon Imatralle. Molemmat ostivat samasta kerroksesta omat asunnot, toistensa peilikuvat.
Olemme nyt Raijan kotona, sillä Pentin lukaalia ei ole vielä kalustettu. Hän on myynyt entisen kotinsa Savonlinnassa, mutta kalusteet ovat vielä suurelta osin mökillä Vaarassa. Niinpä he elävät nyt Raijan luona.
”Olemme avoliitossa, sopeutuneet nykymaailman tyyliin”, Pentti virnistää Raijan sohvalla.
Eri hautoihin
Myös lopullisista lepopaikoistaan heillä on samansuuntaiset ajatukset.
”Todennäköisesti kumpikin haudataan entisten puolison kanssa samaan hautaan. Se on käytännöllisempää. Pääosa elämästä meni kuitenkin siinä liitossa”, Pentti sanoo.
”Kun mieheni haudattiin, arkku laitettiin niin syvälle, että minun arkkuni mahtuu siihen päälle”, Raija kertoo.
Raija ja Pentti toivovat, että heidän tarinansa antaa toivoa niille, jotka surevat puolisonsa menetystä ja ovat vaarassa suistua yksinäisyyteen.
”Elämää on edessä niin kauan kuin elää”, Pentti sanoo.
”Mutta kotoaan on lähdettävä liikkeelle. Sieltä ei tule kukaan hakemaan. Eivätkä edesmenneet tule takaisin vaikka kuinka itkisi. Täytyy ajatella, että se oli se elämä. Nyt jatkuu toisenlainen elämä”, Raija sanoo.
Uusi elämä.
Sellainen voi osua kohdalle vielä silloinkin, kun on Raijan lailla 78 tai Pentin tapaan 81 vuotta.
Juttu on julkaistu alun perin Seurassa 10/2014.
Parin nykyiset kuulumiset:”Ollaan edelleen onnellisia”
Sen tietää jo äänestä, jolla Raija vastaa puhelimeen. Äänessä paistaa aurinko.
”Ollaan edelleen onnellisia.”
Raija Tiainen, 79, listaa kaksi syytä onnen säilymiseen: Pentin erittäin hyvän huumorintajun ja sen, että kahdeksankymppinen ei rakentele turhia pilvilinnoja rakastuessaankaan.
Mitään peräpeiliin tuijottelua parin elämä ei kaikessa realistisuudessaan kuitenkaan ole. Vai kuinka moni kahdeksankymppinen vaihtaa autonsa ja vieläpä upouuteen?
”En ajattele ollenkaan, että elämä alkaisi olla tässä iässä ohi. Täysillä vain eteenpäin”, Raija sanoo.
Hyvä arki ja pienet asiat ovat heille tärkeintä.
”Nautimme samoista asioista, kävelystä ja tanssimisesta. Tärkeintä on se hyvän olon tunne, kun saa olla toisen lähellä.”
Yöt Raijalla
Parilla on edelleen omat asunnot samassa kerroksessa imatralaisessa senioritalossa. Kuluneen parin vuoden aikana Pentti Makkonen, 83, on saanut oman asuntonsa kalustettua.
”Mutta ei se ole vielä yhtään yötä kerinnyt nukkua siellä”, Raija paljastaa.
Sen sijaan pari on löytänyt Pentin asunnolle muuta käyttöä.
”Me käydään saunassa sillä puolella.”
Pari vuotta sitten pari ei haaskannut aikaa riitelyyn, eikä haaskaa vieläkään.
Jos he joskus joutuvat väittelemään vaikkapa siitä, mitkä ovat maailman pisimmät joet Amazonin jälkeen, asia tarkistetaan internetistä.
”Se on leppoisaa kinastelua. Riitoja meillä ei ole. Niin ei koskaan pääse tapahtumaan, että nukkumaan mennessä toisille kääntäisi vihoissaan selän”, Pentti valottaa.
Pientä kisailuhenkeä parista kuitenkin löytyy.
”Molemmilla on omat mökit ja niissä omat kasvimaat. Vähän kilpaillaan, kummalla kasvaa paremmin”, Pentti sanoo.
Viime syksynä Pentti voitti perunoilla ja avomaan kurkuilla, mutta Raija porkkanoilla.
Ei naimisiin
Naimisiin pari ei edelleenkään aio.
Syyt ovat käytännölliset. Ei tule perintöön liittyviä epäselvyyksiä, eikä kummankaan ole pakko ryhtyä korkealla iällä omaishoitajaksi, jos toinen sairastuu.
”Jos noin kävisi, yhteiskunta saa auttaa. Jos olisimme aviopari, apua olisi näinä aikoina vaikeampi saada”, Raija sanoo.
Pentti kuvaa parin syvältä kumpuavaa harmoniaa ja yhteen sointuvaa ajatuksenjuoksua esimerkillä.
Päivällä he raastoivat yhdessä ison määrän porkkanaraastetta pakastaakseen sen pieniin päiväannospusseihin. Pentti vei raasteen parvekkeelle jäähtymään pakastamista varten. Illalla oltiin jo sängyssä, kun molemmille juontui yhtä aikaa mieleen:
”Porkkanaraaste!” he parahtivat ja kun naurultaan kykenevät, he lähtivät pussittamaan sitä. Yhdessä.