Kristiina innostui juoksemisesta - vauhdin hurma aiheutti jalkavamman

Kristiina Michelsson aloitti juoksuharrastuksen neljänkympin korvilla.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

”Fysioterapeutin laatimat jalkajumpat kuntouttivat kipeytyneet jalkani”, Kristiina Michelsson sanoo.

Kristiina Michelsson aloitti juoksuharrastuksen neljänkympin korvilla.
Teksti:
Heini Kilpamäki

Sisustusarkkitehti Kristiina Michelsson, 45, innostui juoksemisesta naistenlehden treeniohjelmasta. Vääränlainen askellus poiki hänelle kuitenkin jalan rasitusvamman ja vuoden juoksutauon. Vauhdin hurma oli yksi syy vamman syntyyn.

Lähtökohdat

”Minulla on synnynnäinen lattajalka eli luonnollisesti matala jalan holvikaari. Vaivaisenluu ja lantiosta lähtevä astuma-asennon vinouma ovat lisänneet jalkavaivoja entisestään.

Seitsemän vuotta sitten luin naistenlehden artikkelin juoksun aloittamisesta, ja siitä innostuneena aloin noudattaa lehden juoksuohjelmaa.

Kouluaikoina meitä opetettiin juoksemaan niin, että askel rullaa kantapää edellä. Se tuntui epäluonnolliselta, ja en sen vuoksi juossut koskaan kahta kilometriä pidempiä matkoja.

Kiireisenä kolmen lapsen äitinä juoksuharrastus oli helppoa sovittaa hektiseen elämänrytmiin. Juoksuohjelmassa painotettiin levon ja maltillisen edistymisen tärkeyttä. Toteutin ohjelmaa hyvin pedantisti. En usko, että harjoittelu olisi lähtenyt minulta käsistä liian ankaralla harjoittelulla.

Näin todettiin

Aluksi lenkkeilin osan matkasta kävellen, ja osan juosten. Hyvin pian aloittamisen jälkeen ryhdyin treenaamaan puolimaratonia varten. Matkojen kasvaessa vauhdin nälkä kasvoi.

Yli kymmenen kilometrin lenkeillä lattajalkani alkoivat oireilla, ja lenkkikengät aiheuttivat kipua jalkoihin. Se seurasi minua arkeen asti: jalat saattoivat olla hellinä parikin päivää pitkän lenkin jäljiltä.

En välittänyt kuitenkaan kivuista. Ajattelin, että pieni kipu kuuluu elämään ja harrastukseen. Se oli väärin ajateltu.

Samoihin aikoihin aloin tutkia erilaisia juoksutapoja. Törmäsin päkiäjuoksuun, jonka oli tarkoitus nopeuttaa vauhtiani puolimaratonilla. Tässä juoksutyylissä askel rullaa päkiä edellä.

Ortopedimieheni mielestä päkiäjuoksu oli huono idea. Hän ei suositellut sitä lattajaloilleni, mutta päätin silti kokeilla tekniikkaa.

Kolme vuotta sitten kesällä tein 12 kilometrin pituisen päkiäjuoksulenkin, ja askel rullasi hienosti. Ajattelin, että olin oivaltanut tekniikan oikein.

Lenkin jälkeen jalkateräni tuntuivat kuitenkin kipeiltä. Päkiän alla tuntui kivulias tyyny. Päkiäluuhun oli tullut ödeema.

Näin hoidettiin

2014 juoksin viimeisen kisani, jonka jälkeen jouduin jalkakipujen vuoksi lopettamaan juoksemisen vuodeksi.

Aluksi pelkäsin, että päkiäjuoksun aiheuttamat jalkaterän vammat eivät sallisi minun juosta enää koskaan. Fysioterapeutin tekemät jalkajumpat ja kuntosaliohjelma kuitenkin kuntouttivat minut.

Minulle tehtiin yksilölliset pohjalliset juoksukenkiin fysioterapeutin luona. Jalkaterässä oli onneksi vain pelkkä rasitusvamma, ei murtumaa.

Tässä ja nyt

Jotkut ovat syntyneet kroppansa puolesta juoksijoiksi. Minä en kuulu siihen joukkoon.

Uskon, että rasitusvammani syntyivät aloittelijan vauhdista hurmaantumisesta. Näin voi käydä, jos ei ole tarpeeksi pitkää juoksutaustaa tai -pohjaa, mutta haluaa silti juosta aina vaan kovempaa.

Tällä hetkellä en ehdi treenata puolimaratonille, sillä elämä ja aikataulut eivät anna sille myöten. Kympille olen osallistunut.

Juoksen nykyään viikoittain, mutta olen korvannut juoksutreenejä muilla aerobisilla lajeilla, kuten tenniksellä ja ryhmäliikunnalla.

Olen hylännyt päkiäjuoksun. Tällä hetkellä juoksen niin, että askel rullaa jalkaterän keskikohdalla.

Nyt sanoisin juoksuharrastusta aloittavalle, että maltti on pidettävä mukana, vaikka olisi kuinka innostunut. Ei kannata nostaa harjoitusmääriä nopeasti ja hullaantua liiasta vauhdista

Vaihtelua treeniohjelmaan

A. ”Juoksijan rasitusvammat johtuvat liian tiheästä, nopeasta tai yksipuolisesta harjoittelusta”, kertoo personal trainer ja juoksukouluttaja Mikko Kapulainen.

B. Vammoja ehkäistään harjoittelun monipuolisuudella ja riittävällä levolla. Pitkän matkan juoksijan on hyvä juosta lyhyempääkin lenkkiä ja vahvistaa juoksuun tarvittavia lihaksia säännöllisesti myös kuntosalilla. Tasaiseen tottuneen kannattaa kokeilla vaihteluna mäkisempää maastoa.

C. Hyvä askellus ei synny kalleimmilla kengillä. Huomioi harjoittelun alussa kehon mahdolliset ongelmakohdat.

X