Ollin, 22, yllätti kodittomuus – Näin helsinkiläisnuori on elänyt jo viisi kuukautta ilman asuntoa

Ainahan ihminen asunnon löytää. Näin Olli Berg ajatteli viisi kuukautta sitten. Mutta ei löydäkään, hän on joutunut huomaamaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kuukausia hätämajoituksessa on käynyt Olli Bergille raskaaksi.

Ainahan ihminen asunnon löytää. Näin Olli Berg ajatteli viisi kuukautta sitten. Mutta ei löydäkään, hän on joutunut huomaamaan.
(Päivitetty: )
Teksti: Miia Saari

Nuori mies avaa portin Ruskeasuon siirtolapuutarhaan.

Se sijaitsee Helsingin Mannerheimintien kupeessa ja on täynnä taloja, jotka näyttävät aikuisille rakennetuilta leikkimökeiltä.

Aidan viertä kulkeva polku päättyy punaisen mökin pihaan.

Silloin kun nuori mies, Olli Berg, 22, oli vielä lapsi, huoltoaseman pihaan hylätty Gabriel-kukko vietti kesiään tuossa punaisessa kopissa.

Joka aamu kieuttuaan ja syötyään se pyrki sisälle mökkiin ja jatkoi uniaan Ollin ja tämän siskojen vieressä, sängyssä.

Talveksi Gabriel vietiin kanatarhaan. Siellä oli myös Tippe-Lotta, iso, vanha ja väsynyt kana.

Gabriel rakastui heti.

Tunne oli molemminpuolinen.

Bergin perhe otti Tippe-Lotan Gabrielin kumppaniksi, ja niin kukko ja kana elivät onnellisina yhdessä elämänsä loppuun asti.

Elämä tässä marjoja, kukkia ja hedelmiä pursuavassa pihassa näyttää ja kuulostaa sadulta, mutta 22-vuotiaalle Olli Bergille paikka on nyt painajainen.

Hän ei pääse täältä pois.

Titteli: työtön

Ero tuli huhtikuun lopulla. Ollin avovaimo halusi jäädä pariskunnan vuokra-asuntoon. Se oli Ollille ok. Hän muuttaisi muualle.

Olli on aina ollut hyvä vuokralainen. Hän on äärimmäisen siisti, ja hänen luottotietonsa ovat kunnossa. Hän ei tupakoi, eikä hänellä ole lemmikkieläimiä.

Ainahan sellainen ihminen asunnon löytää.

Olli jätti puolisolleen huonekalut ja pääsi nukkumaan Helsingin Jakomäessä asuvan kaveripariskunnan olohuoneen sohvalle. Ystävien seura heti eron jälkeen oli Ollille terapiaa. Ei tarvinnut olla yksin.

Olli ilmoittautui Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupunkien asuntojonoihin ja tehtaili hakemuksia vuokra-asuntoja välittäviin paikkoihin, Nuorisoasuntoliittoon, Lumoon, VVO:lle, VVA:lle.

Hän kävi yksityisissä näytöissä. Niissä parveili ihmisiä.

Ollin titteli oli työtön. Se ei ollut vuokramarkkinoilla varsinainen myyntivaltti.

Viikot kuluivat, eikä asuntoa kuulunut.

Lapsuudenkodistaan Itä-Pasilasta Olli oli muuttanut pois jo viisi vuotta sitten, 17-vuotiaana. Sinne ei ollut paluuta, koska sitä ei ollut enää olemassakaan. Isä asui toisella paikkakunnalla, äiti uuden puolisonsa kanssa kahden makuuhuoneen asunnossa.

Mutta yksi tyhjä huone perheellä oli.

Siirtolapuutarhassa.

Kahden kassin taktiikka

Puusohvalla on kaksi kassia. Ikea-kassissa on Olli Bergin vaatevarasto. Treenikassissa on vaihtovaatteita. Sen hän ottaa mukaan, jos yöpyy jossain muualla kuin täällä.

Loput hänen omaisuudestaan, yksi jätesäkillinen, on äidin vintillä. Äidin luo on myös käännetty hänen postinsa.

Mökin pihaan tulee vesi, siirtolapuutarhan yleiset vessat ja suihkut sijaitsevat sadan metrin päässä. Nyrkkipyykin Olli ripustaa kuivumaan mökin kattoparruun.

Huoneessa on sängyn lisäksi kaasuhella, eteisessä on pieni jääkaappi. Mikron puute rasittaa Ollia eniten. Hän olisi ostanut sen, jos olisi arvannut asuvansa mökissä kuukausia.

Kun kaasuhellassa tekee ruokaa, koko mökki huurustuu. Aamulla petivaatteet ovat kostean nihkeät.

Olli Berg tietää, että monelle asunnottomalle tällaisetkin olot olisivat ylellisyyttä. Hänellä on sentään katto päänsä päällä.

Mutta Ollin suurin vaikeus tässä elämässä ei olekaan askeettisissa oloissa eläminen.

Vaikeinta on – eläminen.

Olli Berg

Pian Ollin on lähdettävä myös perheen siirtolapuutarhasta. Paikka suljetaan talveksi. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Väärä valinta

Peruskoulun päästötodistuksen keskiarvo oli 8,6 mutta Olli Berg ei halunnut lukioon.

Hän halusi opiskella viherartesaaniksi ja sai opiskelija-asunnon läheltä koulua, Espoon Kirkkojärveltä.

Opiskelujen aikana Olli alkoi kärsiä kovista nivelkivuista. Viherartesaanit tekevät kiveyksiä, muureja ja kasvualustoja, ja ovat paljon polvillaan. Työnteko sattui, ja Olli alkoi epäillä, onko ala hänelle oikea.

Koulussa kuitenkin kannustettiin suorittamaan kolmen vuoden tutkinto loppuun.

Valmistumisen jälkeen Olli huomasi, ettei pysty kipujensa vuoksi tekemään oman alansa töitä kuin pieniä pätkiä kerrallaan. Sitä paitsi töitä oli vaikea saada ilman ajokorttia. Siihen hänellä ei ollut varaa.

Samoihin aikoihin Olli joutui avopuolisonsa kanssa asunnottomaksi. He olivat asuneet alivuokralaisina, ja päävuokralainen muutti takaisin.

Oli syksy, ja he yöpyivät siirtolapuutarhassa. Viikon jälkeen vedentulo katkesi, vessat ja suihkut suljettiin. Siirtolapuutarhan kesäkausi päättyi.

Avovaimo muutti lapsuudenkotiinsa toiselle paikkakunnalle. Olli ei voinut, koska oli työkokeilussa ekokaupassa. Hän kuljetti treenikassiaan sinne tänne. Asui eri ihmisten nurkissa.

Yhtenä aamuna se tapahtui. Olli huomasi, ettei hän jaksa enää. Mitään.

Pohjalla

Akuutti stressireaktio. Masennus.

Nämä diagnoosit Olli sai.

Puolentoista kuukauden asunnottomuuden jälkeen pariskunta sai vuokra-asunnon, ja Olli elätteli toivoa, että hänen olonsa paranisi.

Se paheni.

Hän makasi neljä kuukautta sängyssään. Hän ei peseytynyt viikkoihin ja haisi avovaimon mielestä kaasulle.

Kun Ollilta vihdoin otettiin verikokeet, häneltä löytyi vakava kilpirauhasen vajaatoiminta. Se oli lääkäreiden mukaan todennäköisin syy Ollin masennukseen ja moniin outoihin oireisiin.

Ollin vointi koheni lääkityksellä, mutta ei tarpeeksi. Seuraavaksi hän sai diagnoosin tunne-elämän epävakaudesta.

Hän on aina ollut herkkä ärsykkeille, ottanut asiat itseensä helpommin kuin muut. Hän on menettänyt hermonsa kynän tippumisesta lattialle. Vihansa hän on kuitenkin aina kätkenyt sisäänsä, piilottanut sen ulkopuolisilta.

Terapiassa Ollille opetettiin tunteiden hallintaa. Tekniikan käyttäminen oli rankkaa, mutta Olli oppi sen.

Onneksi, sillä tuli huhtikuu.

Ja ero.

Ylös, alas

Olen yksin. Aivan yksin. Sänky on liian leveä.

Olli oli toukokuisena iltana muuttanut mökkiin eikä saanut unta.

Sinänsä elämä tuntui hänestä oudon iloiselta. Hän osti samalta torimyyjältä usein herneitä vain sen vuoksi, että tämä hymyili hänelle. Hän rakastui jokaiseen, joka hymyili hänelle.

Hän kävi treffeillä. Yhä uusilla treffeillä. Hän kävi tanssimassa. Hän tanssi pöydillä.

Mökissä hän kirjoitti, takoi tekstiä kirjaa varten, tunti toisensa perään.

Hän on aina ollut lahjakas kirjoittaja, voitti opiskeluaikanaan valtakunnallisen kilpailunkin, mutta yleensä tarinat ovat aina jääneet kesken.

Nyt kirjoittaminen sujui kuin tanssi.

Sitten, kesäkuun alussa, se alkoi uudestaan.

Hän ei jaksanut nousta sohvalta.

Masennusta kesti koko kesän. Sitten Ollin mieliala nousi taas. Hän halusi kävellä. Aina kun hänen mielialansa nousee, hänen on lähdettävä liikkeelle.

Kävellessä Ollin mieleen nousi ajatus. Olisipa kiva puukottaa itseään. Se olisi jännittävää, kerrassaan.

Miltä se tuntuisi, mitä siitä seuraisi?

Olli Berg

Talveksi vesi katkaistaan, joten tiskaaminenkin käy kohta mahdottomaksi. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Kun vain tietäisi

Mökin pihalla on penkki, jossa on vati ja tiskiharja. Se on Ollin tiskipöytä.

Vieressä on vesiallas, jossa kaksi nuijapäätä kehittyy sammakoiksi. Takaraajat ovat tuloillaan.

Vielä on lämmin, mutta ilmat kylmenevät päivä päivältä. Ja kun ne ovat tarpeeksi kylmät, vesi katkaistaan ja siirtolapuutarha suljetaan.

Se voi tapahtua minä päivänä tahansa.

Olli elättelee toivoa, että pääsisi marraskuun lopulla valmistuvaan Helsingin kaupungin vuokrataloon joko Pukinmäkeen tai Jätkäsaareen.

”Jaksaisin olla ilman asuntoa vaikka puoli vuotta, jos tietäisin, että puolen vuoden päästä saan sen. Tämä epävarmuus on pahinta”, Olli sanoo.

Puukotusajatusten syykin on selvinnyt.

Ollilla diagnosoitiin muutama viikko sitten kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hän sai siihen lääkityksen, ja tunteet ovat tasoittuneet.

”Kun ajatus itseni puukottamisesta valtasi mieleni, soitin ambulanssin ja vietin viikon sairaalassa. Vahvuuteni on kuulemma se, että haen aina heti apua ongelmiini.”

Ollin tittelikin on muuttunut. Hän on taas opiskelija. Opiskelemaan hän rohkeni hakea kurssilla, jossa nuoria työttömiä valmistetaan työelämään ja opiskeluun.

”Sain kurssilla takaisin itsevarmuuteni ja aloitin juuri audiovisuaalisen viestinnän opiskelut. Nyt tiedän, että pärjään kyllä. Haluaisin perustaa podcastin, seuraan intohimoisesti maailmanpolitiikkaa”, Olli sanoo.

Vähän aikaa sitten Olli kertoi tarinansa ”yhdelle uudelle ihmiselle”.

”Hän sanoi, että hänen mielestään minä olen ihan hirveän normaali.”

Se oli Ollista ihanasti sanottu.

Lue myös: Ari selvisi päihderiippuvuudesta ja kodittomuudesta: ”Olen nähnyt paljon kovanaamoja ja narkomaaneja, joiden roolien alla on ihan tavallinen ihminen”

X