Idols-kisan keskeyttänyt Lassi Valtonen eli tuhlaajapojan elämää kunnes varat loppuivat

Viisi vuotta sitten Lassi Valtonen teki kultalevyn ja katosi sitten julkisuudesta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

”Toivottavasti olisi keikkoja tulevaisuudessa, että saisi vuokran maksettua ja jäisi jotain käteenkin”, Lassi Valtonen toivoo.

Viisi vuotta sitten Lassi Valtonen teki kultalevyn ja katosi sitten julkisuudesta.
(Päivitetty: )
Teksti:
Mikael Vehkaoja

Tennarin pohja irvistää pahasti. Se on revennyt irti liimauksesta.

Huono homma. Lassi Valtosen pitäisi lähteä pihalle valokuvattavaksi.

Ja tietenkin ulkona sataa.

Eteisessä on toiset tennarit, mutta ne ovat kuluneet molemmista kantapäistä puhki.

Lassi miettii hetken, kaivaa keittiön kaapista muovipussin ja leikkaa niksipirkkatyyliset pohjalliset reikien tilkkeeksi.

Farkkujen vyöksi laulaja nappaa pätkän valkoista narua.

”Just nyt mulla ei oo rahaa senkään vertaa, että voisin ostaa kirppikseltä käytetyt kengät”, hän tunnustaa.

Karun poikamiesboksin huonekalut ovat sänky ja pieni pöytä, jolla on tietokoneen näyttö. Sen takaa ikkunasta avautuu näkymä Näsijärvelle ja graffiteilla sotketulle ratapihalle, jonka läpi Tampereen junat kolistelevat.

Tervetuloa Lassi Valtosen Pispalaan.

Tämä on aivan eri paikka kuin se Pispala, josta hän lauloi viisi vuotta sitten. Asan kynästä lähtenyt kappale kuvasi työläiskaupunginosan tarinaa sisällissodan melskeistä tähän päivään. Siitä tuli Kukin tyylillään -esikoislevyn suurin hitti. Valtosen herkkä ääni puhutteli ihmisiä.

”Ei mulla ollut siihen tekstiin minkäänlaista suhdetta. Tuskin olen vieläkään sisäistänyt sitä. Voihan sitä laulaa vaikka vessanpöntöistä”, Lassi Valtonen sanoo.

Lassille oman äänen etsiminen tuntuu olevan tärkeämpää kuin mikään muu, edes raha tai yleisön suosio.

Omaa ääntä etsiessään hän on haaskannut monta mahdollisuutta.

”Ehkä musta sellaista tuhlaajapojan vikaa löytyy. Elän kai jossain hetkessä sitten”, hän sanoo, muovipussilla paikatut tennarit jalassa.

Nyt hän haluaa kertoa, mitä on puuhaillut viimeiset viisi vuotta.

Vastahakoinen Badding

Lassi Valtonen nousi julkisuuteen vuoden 2011 Idols-kilpailusta. Sitä ennen hän oli laulanut vain itsekseen, unelmoinut laulajan urasta enintään hiljaa mielessään.

Ujo, ärrävikainen poika oli kävelevä vastakohta kameroiden edessä paistatteleville laulaville uraohjuksille. Mutta yleisö ja tuomarit tunnistivat Lassin äänessä harvinaisen herkkyyden. Hän eteni Idolsin semifinaaliin. Kohistiin sukupolven suuresta lahjakkuudesta, uudesta Rauli Badding Somerjoesta.

Lassi vastasi kehuihin jättämällä kisan kesken. Hän sanoi keskittyvänsä mieluummin työhönsä tamperelaisen progebändin rumpalina.

Hänet saatiin kuitenkin suostuteltua studioon. Soololevy ilmestyi saman vuoden lokakuussa. Se oli arvostelumenestys, joka möi kultaa. Tie tähtiin oli auki toisen kerran.

Sitten Lassi katosi taas.

Kiviä mahassa

Kipu iski kuin puukko vatsaan.

Helmikuussa 2012 Lassi Valtonen oli esiintymässä Kuopiossa yhtyeineen. Levyn jälkeinen minikiertue oli sujunut iloisissa merkeissä. Edes luontainen ujous ei pahemmin päässyt vaivaamaan. Ennen keikkoja Lassi turrutti itseään juomalla.

”En osannut ottaa sitä touhua vakavasti. Kävin keikoilla lähinnä sen takia, että siellä oli naisia ja ilmaista viinaa, rehdisti sanottuna.”

Kuopion keikka ehti kestää kymmenen minuuttia, kun Lassin vatsaa alkoi polttaa. Silmissä sumeni, laulaminen oli mahdotonta. Oli pakko keskeyttää.

Mahaan oli sattunut monta kuukautta jo aiemmin. Mutta nyt bändin miksaajan oli kuljetettava laulaja Kuopion yliopistollisen sairaalan päivystykseen. Matka jatkui ambulanssilla Tampereelle. Lassi sai kuulla sairastavansa Crohnin tautia. Se on krooninen suolistosairaus, joka aiheuttaa suolistoon verisiä haavoja.

”Tuntuu siltä kuin vatsa olisi täynnä pieniä kiviä, ja joku pitäisi niiden alla sytkäriä. Se vie kaiken energian.”

Sairaalareissuun katkesi keikkaputki. Mutta mahakipu jäi. Viime joulun Lassi vietti sairaalassa, ja nyt maha on taas kipeä. Lassi ei ole näiden neljän vuoden aikana hankkinut siihen vakituista lääkitystä.

”En ole vielä kerennyt sellaista hommaamaan.”

Crohnin tautia voi hoitaa myös syömällä terveellisesti. Noudattaako Lassi lääkärin neuvomaa ruokavaliota?

”No en kyllä todellakaan noudata! Ja kahvi ja röökihän on ihan saatanan hyvä tohon, nehän vaan helpottaa noita oireita”, hän hymähtää.

Laulaja tietää hyvin, että olo paranisi syömällä oikein.

”Jostain syystä en vaan jaksa. Aika ironista. Vaikka on omasta terveydestä kyse ja suht vakava asia, niin ei siltikään puupää ymmärrä.”

Poseeraus

Kotitalon rappukäytävässä haiskahtaa vanha puutalo.

”Voi olla, että täällä on hometta. Toivottavasti ei tuu mitään oireita”, Lassi sanoo.

Ehkä vuokranantajaan kannattaisi olla yhteydessä?

”Joo. No en oo kyllä ollut.”

Valokuvaaja odottaa jo pihalla. Hän haluaisi ottaa kuvan muurin viereen pysäköityjen polkupyörien luona.

”Mikä noista on sun fillari?”

”Toi, josta on kumi puhki.”

Lassi tuijottaa totisena kameraan.

”Sua on varmaan aika turha pyytää hymyilemään?”

”Joo.”

Anteeksipyyntöjä

Viiden vuoden näennäiseen hiljaiseloon mahtuu valtavasti tapahtumia.

Viime keväänä Lassi valmistui oppisopimuksella kokiksi. ”Oikea ammatti” on Valtosen B-suunnitelma siltä varalta, ettei musiikki elätä. Kokin töillä hän on lyhentänyt 15 000 euron rästejä, jotka ovat menneet ulosottoon leväperäisen taloudenpidon seurauksena.

”Vituttaa maksaa niitä, mutta itepähän oon hölmöillyt. Pari tonnia on vielä jäljellä.”

Ensimmäisen sairaalareissun jälkeen Valtonen päätti ryhtyä säveltämään ja sanoittamaan omaa musiikkia. Se merkitsi pitkää levytystaukoa. Hän ei osannut soittaa muita soittimia kuin rumpuja, joten hänen oli opeteltava soittamaan kitaraa.

”Mulle tuli lainausmerkeissä ’käsky’, että rupea tekemään omia biisejä. En muutakaan voi. Sitä paitsi omia tekstejä on kivempi laulaa. Saattaa jopa muistaa ne sanat”, hän sanoo.

Uudella levyllä kuultavat kappaleet ovat syntyneet pitkän ajan kuluessa.

”Mulle on tapahtunut asioita, joita en välttämättä osannut käsitellä. Niihin saa jonkinlaisen päätepisteen, kun biisi on valmis.”

Onko musiikki auttanut ratkaisemaan jonkin asian elämässäsi?

”On kyllä. Nuo kappaleet ovat lähinnä anteeksipyyntöjä. Mä olen tehnyt kaikenlaista tyhmää. Mulla oli seurustelusuhde yhden tytön kanssa ennen kuin aloin tehdä näitä biisejä.”

”Olen tällainen raukka paska, etten osaa sanoa ihmiselle suoraan. Pitää tehdä se tuolla tavalla biisin muodossa. Ihan älytöntä!”

Fucked up

Ӏiti sanoi joskus et ei voi rakastaa

Jos pitää ovee aina raollaan

Mut epävarmuus sisintäni kalvaa

Ei mikään oo varmaa enkä mä usko edes karmaan

Ja me kaikki ollaan yhtä fucked up.”

Kesällä kuvatulla suttuisella kotivideolla Lassi esittää olohuoneessaan akustisesti Ellinooran Carrie-kappaleen. Videolla on yli 30 000 latausta.

Tavallaan kappaleen esittäminen oli naurettava ajatus – sanoitushan kertoo nuoren naisen baari-illasta. Mutta Carrie kertoo myös yhden sukupolven tarinaa. ”Ja me kaikki ollaan yhtä fucked up” kiteyttää monen alle kolmekymppisen kokemuksia elämästä.

Herkällä äänellään Lassi Valtonen puhaltaa tekstiin aivan erityistä kaihoa, joka viiltää syvempää kuin Ellinooran hittiversio.

Erakko

Lassi Valtosen oma toinen soololevy Kasvottomat päivät on tyyliltään lähellä 70-luvun rockia. Lopputulos on rouheampi kuin esikoinen, jolla kuultiin radioystävällisiä iskelmävivahteita.

Uudet sanoitukset ovat tummasävyisiä ja surumielisiä. Lassi on varautunut siihen, ettei toinen levy myy yhtä hyvin kuin ensimmäinen.

”Tällä levyllä ei oo mun mielestä hittejä. Ei ne ainakaan omaan korvaan kuulosta hiteiltä.”

Vaatimaton artisti vakuuttaa, ettei levymyynnillä ole hänelle merkitystä.

”Olen tyytyväinen, että levy-yhtiö on suostunut ne levyttämään.”

Silti Valtonen on nyt artistina valmiimpi kuin viisi vuotta sitten.

”Nyt kun lähden keikkailemaan, mulla on erilainen perspektiivi tekemiseen. Musa edellä, tällä kertaa.”

Yksi osa Lassista varmaankin toivoo, ettei menestystä tulisi. Ensimmäisen levyn nostattama suosio aiheutti hänelle välillä ahdistusta.

”En tykkää olla ihmisten ilmoilla. Olen erakkoluonne.”

Entäpä se on kultalevy, josta uutisoitiin jo joulukuussa 2011? Niihin aikoihin Lassi kysäisi levy-yhtiöltä, saisiko hän kultalevyn, jotta voisi antaa sen äidilleen. Viisi vuotta myöhemmin levyä ei ole vieläkään kuulunut, vaikka virallisten myyntitilastojen mukaan Lassin debyytti on myynyt jo lähes 13 000 kappaletta.

Asiaa selvitellään jutunteon yhteydessä.

Lopulta Lassilta tulee kultalevyä koskeva tekstiviesti toimittajalle: ”Joo no kyllä kuulemma saan vielä taulun seinälle. :)”

X