Luovuttamisesta alkoi hyvä elämä

Kuvanveistäjä ja keraamikko Tero Maksimaisen, 60, vaaleanpunaisessa talossa Loviisassa on hiljaista. Levollinen on myös itse isäntä, nykyinen taiteilija, entinen virkamies ja konsultti.

Nykyinen sairauseläkeläinen on hyväksynyt tilanteensa jo kauan sitten.

”Minulla on useita vakavia sairauksia, mutta en koe olevani sairas.”

Hänen kiireinen elämänsä pysähtyi kuin seinään kuutisen vuotta sitten.

70-luvulla Tero Maksimainen valmistui Tampereen yliopistosta sosionomiksi suoritettuaan nuorisotyöntutkinnon. Hän sai heti raittiussihteerin pestin kotikaupungistaan Iisalmesta. Hänestä tuli valistaja, joka puhui päihteiden vaaroista.

Hänellä oli yleisölleen ilosanoma: elämästä päihtyminen.

”Alkoholi on syntymähumalan korvike, jota ihminen alkaa haluta aikuistuessaan. Eiväthän lapset tarvitse päihteitä, heille riittää pelkkä elämä.”

Tero muistaa yhä järjestämänsä raittiusviikon avajaisjuhlat. Hän piti jäykän puheen, jonka jälkeen juhlaväelle tarjottiin kakkua ja mehua.

”Lopulta koko porukka tanssi paperihatuissa ja kreppipaperikoristeissa hiki päässä. Hauskaa oli selvin päin. Teoriani tuli todennetuksi.”

Tero työskenteli kaupungin virkamiehenä 20 vuotta, viimeiseksi sosiaalipalvelukeskuksen talouspäällikön virassa. Kun hän joutui lopettamaan oman raittiussihteerin virkansa, hän irtisanoutui ja siirtyi konsultiksi. Alkoi yli kymmenen vuoden jakso työtä vuorotta.

Asiakkaina oli kuntia, kuntayhtymiä, yrityksiä ja liikelaitoksia. Matkapäiviä oli 160 vuodessa, ja kilometrejä kertyi auton mittariin 60 000 vuosittain.

Konsultin työ kuntien strategiauudistuksessa johti usein irtisanomisiin. Tero muistaa yhä erään kunnan edustajan sanat: ”Olisimme me tuon tienneet itsekin. Tarvittiinko siihen palkkamurhaajaa?”

”Eihän se kivaa ollut, kun ihmiset jäivät työttömiksi.”

Kuusi vuotta sitten Tero hakeutui kovan väsymyksen takia terveyskeskuslääkärille, mutta huonon olon aiheuttaja ei selvinnyt. Tero oli omasta mielestään perusterve, vaikka hänellä oli ollut jo pitkään pieniä vaivoja. Hän epäili kärsivänsä lähinnä loppuun palamisesta. Aktiivisena yhdistysihmisenä hän oli vapaa-aikanakin mukana vähän kaikessa.

Silloin tällöin Teroa oli pyörryttänyt, eivätkä kaikki langat enää pysyneet käsissä. Autossa hän saattoi havahtua siihen, ettei muistanut minne oli menossa. Aikataulut pettivät ja muisti pätki. Väsytti armottomasti.

”Kerran kun olin koiran kanssa lenkillä, tunsin, että pääni ylitse ikään kuin vedettiin musta huppu. Aloin itkeä, mitä en yleensä tee helposti. Itkettyäni tovin menin kotiin ja jatkoin töissä kuten ennenkin. ”

Kun sama toistui, säntillinen mies huolestui: oliko fysiikan lisäksi psyykekin pettämässä.

Tero muistaa yhä kiperän työtilanteen. Hän oli tekemässä tarjousta isoista kaupoista.

”Kun menin esittämään tarjousta, huomasin kirjoittaneeni ihan siansaksaa. Sanoja puuttui tai ne olivat väärässä järjestyksessä. Tekstissä ei ollut mitään järkeä. Se oli kauheaa. Sain ihme kyllä paikatuksi tilanteen.”

Kiireidensä vuoksi Tero ei lopulta nukkunut kunnolla moneen viikkoon. Samaan aikaan Merja-vaimo sairastui. Ensin 45-kiloisella naiselta diagnosoitiin paksusuolentulehdus ja myöhemmin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Kun Tero vei vaimonsa sairaalahoitoon, vaimo painoi vain vajaat 35 kiloa.

”Syksyllä 2007 kaikki kulminoitui. Kaikki tuntui mustalta. Voimat olivat lopussa.”

Kun huimaus ja loputon väsymys jatkuivat, Tero epäili saaneensa aivoinfarktin.

Teron tilanne alkoi valjeta, kun hän tammikuussa 2008 hakeutui työpaikkalääkärin vastaanotolle. Hän sai lähetteen aivokuvaukseen ja sydäntutkimukseen. Myös verikokeet otettiin.

Tutkimustulokset romuttivat Teron uskon, että hän on perusterve mies.

Aivoissa oli kasvain, sydän reistaili pahasti ja leukemiaakin epäiltiin.

Aivojen magneettikuvassa kävi ilmi, että kuulohermossa oli iso, halkaisijaltaan parisenttinen kasvain. Leikkausaika järjestyi parin kuukauden päähän, vappuaatoksi.

Leikkaus kesti viisi tuntia.

”Toipuminen oli paljon rankempaa kuin osasin kuvitella. Olin monta päivää kuin merisairas ja senkin jälkeen kärsin vakavista tasapainohäiriöistä.”

Lisäksi toinen puoli kasvoista halvaantui joksikin aikaa. Tero joutui pitkään turvautumaan rollaattoriin.

Vasta paljon myöhemmin hän opetteli ajamaan uudelleen polkupyörällä.

Sydämen ultraäänitutkimuksessa oli löytynyt synnynnäinen sydänvika. Yksi aortan läpän kolmesta purjeesta puuttui, ja läppä vuoti. Sydämen rasituskokeessa oli käynyt ilmi, että Tero kärsi myös vakavasta rytmihäiriöstä.

Sydämen tahdistajana toimiva sinussolmuke oli niin pahasti vaurioitunut, että pulssi vajosi välillä 26:een. Joskus sydän hiljeni jopa 15 sekunniksi, jolloin Tero vaipui tajunnan rajamaille.

Kerran lumitöiden jälkeen Teron olo oli ollut niin hutera, että hän hakeutui Porvoon sairaalaan, josta hänet kiidätettiin Helsingin Meilahden sairaalaan leikkaukseen.

Kun Tero oli toipunut aivoleikkauksesta, hän alkoi odottaa pääsyä sydämen tahdistimen asennusleikkaukseen. Sen vuoro oli loppusyksystä.

Siinä vaiheessa selvisi, että Terolla on myös leukemia. Tero sai kuulla, ettei leukemiaan ole parantavaa hoitoa. Sen etenemistä tarkkaillaan. Sytostaattihoitoa saatetaan tarvita jossain vaiheessa.

”En ole missään vaiheessa vaipunut epätoivoon. Olen ajatellut, että kyllä tästäkin selvitään.”

Oltuaan pari kuukautta sairauslomalla Tero sai kuulla olevansa työtön. Hän haki lukuisia työpaikkoja, mutta turhaan. Kukaan ei halunnut ottaa 55-vuotiasta töihin.

Sairauseläkepäätös tuli syksyllä vuonna 2009. Se oli Terolle helpotus.

”Sain luvan luovuttaa.”

Mutta luovuttamisesta alkoikin uusi elämä.

Kun loviisalainen tuttava ehdotti osallistumista taidekurssille, Tero epäröi. Hän oli aina ihaillut taideteoksia, erityisesti veistoksia, mutta ei uskonut omaavansa taiteilija-ainesta.

Hän lähti kuitenkin kurssille. Sen jälkeen taidetta on syntynyt tasaiseen tahtiin.

Tero innostui kouluttautumaan taiteilijaksi Snellman-korkeakoulussa ja Axxell Kuggom -opistossa.

Taiteen tekeminen on Terosta terapeuttista. Tyhjentäessään työhuonettaan hän laittoi uran varrella kertyneet käyntikortit silppuriin ja teki niistä myöhemmin paperimassaa. Massa muuttui lentoon lähteväksi joutseneksi.

Näyttelyitäkin Tero on järjestänyt.

”Tajusin heti, että tämä on minun juttuni. Sairaudet tavallaan mahdollistivat uuden uran taiteilijana.”

Erityisesti häntä kiehtovat orgaaniset muodot ja veden liike. Se näkyy kauniissa kupeissa ja kulhoissa sekä veistoksissa, joihin vesi on usein yhdistetty solisevana virtana tai purona.

Tero Maksimainen aikoo jatkaa taiteilijana niin pitkään kuin mahdollista.

”Elämä on kääntynyt positiiviseen suuntaan.”

Viva 7/2016

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti