Apu siedätyshoidosta: Minulla on useita kymmeniä mehiläispesiä ja mehiläisallergia
Pistiäisallergia ei estä Harri Salmisen mehiläisharrastusta. Siedätyshoidon ansiosta allergiset reaktiot ovat onneksi helpottaneet.
Harri Salminen ei juuri saa pistoja mehiläistarhalla, mutta varmuuden vuoksi hänellä on adrenaliiniruisku siellä aina mukanaan.
Yhdessä mehiläispesässä voi elää 50 000–80 000 mehiläistä. Harri Salmisella, 58, on useita kymmeniä mehiläispesiä – ja niiden lisäksi mehiläisallergia. Mutta Harrilla ei ole aikomustakaan lopettaa harrastustaan.
Tähän havahduin
Mehiläisen pisto aiheutti jo vuosia sitten kurkkuuni kummallisen tunteen: kurkku muuttui karheaksi ja nieleminen tuntui hankalalta. Mutta vain, jos mehiläinen pisti kaulaan tai päähän. Jalkaan osunut pistos hoitui vanhalla konstilla, hieromalla sitä kostutetulla sokeripalalla. Se vie kivun ja kuumotuksen.
Kolme vuotta sitten sain muutaman piikin päähäni. Niiden jälkeen oloni muuttui viidessä minuutissa niin tukalaksi, että pelästyin kunnolla. Nielu turposi niin, että hengittäminen vaikeutui ja sydän jyskytti tuhatta ja sataa. Olotila alkoi helpottua vasta tuntien kuluttua. Päätin hakeutua lääkärille.
Vastaanotolla
Olen koko harrastukseni ajan käynyt säännöllisesti laboratoriossa seuraamassa mehiläismyrkyn vasta-ainepitoisuuksia veressäni. Pitoisuudet ovat tasaisesti nousseet, minkä huomasin oireistani.
Kun lääkäri ehdotti siedätyshoitoa, suostuin heti, vaikka sitä ei kotipaikkakunnallani annetakaan.
Mehiläistarhaus on ollut kymmenen vuotta elämäni henkireikä – paljon enemmän kuin vain sen tuotos eli mehiläisten tuottama hunaja.
Oma allergiani on siitä erikoinen, että oireilen vain, jos mehiläinen pistää hartioiden yläpuolelle. Tätä alemmas vartalooni tai raajoihini osuvat pistot vain nipistävät pikkaisen.
Näin minua hoidettiin
Siedätyshoidossa parannetaan allergikon sietokykyä allergian aiheuttajaa kohtaan. Hoidossa potilas saa allergian aiheuttajaa eli allergeenia vähitellen kasvavina annoksina. Pistiäisallergiassa se annetaan pistoksina. Alkuun kävin pistoksilla kerran viikossa, kunnes parin kuukauden kuluttua päästiin ylläpitoannokseen. Sen jälkeen olen saanut pistoksia noin kuuden viikon välein.
Pistoksiin liittyy allergisen reaktion vaara, jonka varalta odottelen sairaalassa aina puoli tuntia ennen kotimatkaa. Jos vakavia reaktioita tulee, niiden pitäisi tulla nopeasti pistoksen jälkeen. Pistospäivän illan otan rauhallisesti. Kuljetan noina päivinä mukanani myös adrenaliiniruiskua. Se on ensiapu siltä varalta, että saisin siedätyksestä allergisen reaktion.
Otan aina ennen siedätykseen menoa kaksi antihistamiinitablettettia. Ehkäpä niiden vuoksi en ole koskaan saanut hoidosta mitään oireita.
Tässä ja nyt
En juuri saa pistoja mehiläistarhalla, mutta varmuuden vuoksi adrenaliiniruisku on siellä aina mukanani. Pörriäiset pistävät yleensä vasta autossa, kun otan suojahupun pois päästäni ja vaatteisiin jäänyt mehiläinen pääsee tökkäämään. Tämän vuoksi ajan nykyään tarhalta toiselle suoja-asu päällä. Ohiajavat saattavat ehkä kummastella valkohuppuista kuljettajaa, mutta riisun hupun vasta kotipihassa. Vaatteiden poimuihin jääneet mehiläiset ovat yleensä kömpineet kotimatkan aikana auton peräluukun lasille odottamaan ulospääsyä.
Pistiäisallergian hoito vie viisi vuotta. Minulla on nyt kolmas vuosi menossa. Huomaan jo nyt, että hoito on tehonnut. Vaikka viime suvena sain kaulaan piikin, reaktio oli edellisvuotista verrattuna lievempi.
Pistoksia pistiäisallergiaan
A. Noin kaksi prosenttia suomalaista on pistiäisallergisia. Heille pistos voi aiheuttaa hengenvaarallisen anafylaktisen reaktion, johon liittyy hengitysvaikeuksia ja verenpaineen lasku.
B. ”Antihistamiini, kyypakkauksen kortisoni ja pistoksena annettu adrenaliini ovat ensiapu, jonka jälkeen allergikko tarvitsee ammattiapua”, allergia- ja astmaneuvoja Marjo Tähtinen Allergia- ja Astmaliitosta kertoo.
C. Oireita voidaan lievittää pistoksina annetulla siedätyshoidolla, joka kestää viisi vuotta. Alussa pistoksia annetaan tiheämmin, ylläpitovaiheessa tahti harvenee.