Palomies ryhtyi peliyrittäjäksi, koska keksi työssään opettavaisen idean – ”Lapset haluavat rakentaa, tuhota ja katsoa, mitä tapahtuu”

Jussi Rautio kaipasi työkalua, jolla lapset saataisiin innostumaan turvallisuudesta niin, että oppiminen tulisi kuin huomaamatta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Jussi Raution lapset Ilmari ja Siiri ovat antaneet palautetta isän kehittämästä mobiilipelistä. Jos pelin ohjeet ovat tuntuneet liian vaikeilta, niitä on muutettu selkeämmiksi.

Jussi Rautio kaipasi työkalua, jolla lapset saataisiin innostumaan turvallisuudesta niin, että oppiminen tulisi kuin huomaamatta.
Teksti:
Miikka Järvinen

Liikenneonnettomuuksia ja sairaskuljetuksia, tulipalojen sammuttamista ja ensihoitoa.

Niiden lisäksi palomies-sairaankuljettaja Jussi Raution, 39, työhön kuului kiertää Pirkanmaan kouluissa ja päiväkodeissa luennoimassa turvallisuusasioista.

”Opetin ihan perusasioita. Mikä on hätänumero ja miten sinne soitetaan? Mitkä asiat voivat kotona syttyä palamaan, ja mitä tehdään jos näin käy? Yleisimpiä tulipalojen aiheuttajiahan ovat sähkölaitteet, kuten pesukone ja uuni, joita ei saa jättää päälle, jos ketään ei ole kotona”, Rautio kertoo.

Jussi Rautio haluaa opettaa lapsille esimerkiksi paloturvallisuutta ja ensiavun perusteita kehittämänsä tietokonepelin avulla.

Työnantaja on suhtautunut Raution peliyrittäjyyteen myönteisesti. Turvallisuuskulttuurin edistäminen on kaikkien yhteinen etu. ©TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

Mutta jotain tuntui puuttuvan.

Rautio kaipasi työkalua tai välinettä, jolla lapset saataisiin innostumaan turvallisuudesta niin, että oppiminen tulisi kuin huomaamatta.

Kuutisen vuotta sitten Rautio sai ajatuksen turvallisuusaiheisesta lautapelistä, johon kuuluisi mahdollinen tietovisa. Hän kirjoitteli ideoitaan pöytälaatikkoon.

”Veljeni on opettaja ja työskennellyt pitkään SanomaPro:lla, jonka tuotteisiin kuuluu opetuspeli Bingel. Hän vihjasi, että tietokonepelillä tavoittaa enemmän ihmisiä kuin lautapelillä.”

Rautio alkoi kirjoittaa luonnosta tietokonepelistä. Mallia hän otti olemassa olevista viihteellisistä peleistä. Miten vaikkapa Clash of Clans toimisi, jos aiheena olisi barbaarien nuijasodan sijaan ensiapu ja tulipalojen sammutus?

”Ensimmäisissä luonnoksissani oli paloasema ja sairaala. Niissä lähdettiin suorittamaan pelastustehtävää niin kuin nyt viihdepeleissä hyökätään toiseen kylään.”

Tässä vaiheessa idea jysähti seinään.

”En osaa ohjelmoida tippaakaan, eli olin lähtenyt liikkeelle täysin maallikkona. Minulla oli idea mutta ei ajatusta, kuinka sen voisi teknisesti toteuttaa.”

Peli käynnistyy

Rautio alkoi etsiä netin kautta yhteistyökumppania, joka hallitsisi 3D-animaation. Porista löytyi sopivalta vaikuttanut Nopia Oy, joka otti kopin ideasta.

Mukaan projektiin Rautio pyysi ystävänsä Markus Syrjäsen, jolla on kaupallisen alan tausta ja hyvät verkostot. Helmikuussa 2015 he perustivat SyraWise Oy:n, jonka kautta peliprojekti toteutettaisiin.

Isot pyörät alkoivat pyöriä, kun rahoittajaksi lähti sadantuhannen euron sijoituksella H&H Family Oy, jonka osakkaisiin kuuluva entinen NHL-kiekkoilija Toni Lydman on Markus Syrjäsen tuttuja. Toiset sata tonnia sijoitti Tekes eli nykyinen Business Finland, jolta irtosi vielä saman verran tuotekehityslainaa.

Ensimmäinen versio Rescuebusters -mobiilipelistä ilmestyi Google Play ja AppStore -kauppoihin toukokuussa 2017.

Rahaa tuotekehitykseen Rautio laskee palaneen noin 400 000 euroa.

Väärin sammutettu

Rescuebustersin ideana on opettaa lapsille ja nuorille paloturvallisuuden ja ensiavun perusteita harjoittelemalla niitä peliympäristössä.

Rescuebusters-peliin tekohengitystehtävä jouduttiin koodaamaan uusiksi, kun asiantuntijat huomauttivat, ettei elvyttäjän pää noussut tarpeeksi ylös, jotta se näyttäisi ottavan ilmaa puhallusten välillä. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

 

Pelin lataaminen sovelluskaupasta on ilmaista. Kassavirtaa se tuottaa peliin upotetuista mainoksista.

Pelaaja voi saada tehtäväkseen vaikkapa kääntää tajuton 3D-animoitu hahmo oikeaoppiseen kylkiasentoon tai ohjata pelihahmoa irrottamaan Heimlich-otteella vierasesine tukehtumassa olevan toisen pelihahmon henkitorvesta.

Keittiössä pelaaja voi joutua valitsemaan tarjolla olevista vaihtoehdoista, mikä on oikea menetelmä sammuttaa rasvakattila, joka syttyy tuleen kesken munkkien uppopaiston. Kansi tai sammutuspeite saa kattilan sammumaan. Jos taas tyhjentää vesikannun rasvan sekaan, pelihahmo saa liekit silmilleen.

Moni nuorempi pelaaja haluaa kokeilla, mitä tapahtuu, jos pelaa tahallaan väärin. Se on turvallinen tapa oppia, mitä vääristä ratkaisuista voi seurata.

”Lapsethan haluavat pelatessaan rakentaa, tuhota ja katsoa, mitä tapahtuu. Tämä on turvallinen tapa opetella asioita. Oikeassa elämässä väärät ratkaisut voisivat olla kohtalokkaita.”

Tulipalotilanteiden totuudenmukaisuuden on varmistanut kumppaniksi lähtenyt Suomen Palopäällystöliitto. Ensiaputehtävät on tarkistanut Suomen Elvytysneuvosto.

Asiantuntijat ovat muun muassa panneet koodarit takaisin töihin, kun elvytystilanteessa tekohengitystä antavan hahmon pää ei noussutkaan riittävän paljon, jotta se näyttäisi hengittävän ilmaa puhallusten välillä.

Uusavuttomuuden vaarat

Vaikka Rescuebustersin pääkohderyhmää ovat peruskouluikäiset, myös Raution lapset, 6-vuotias Siiri ja 4-vuotias Ilmari, ovat sitä kokeilleet.

Opetuspelin kehittämisessä erityinen haaste on se, kuinka pelistä saadaan opettavainen ja totuudenmukainen, mutta samalla niin viihdyttävä, että se jaksaa kiinnostaa. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA

 

”Lapseni tykkäävät hahmoista, vaikka peli on heille vielä hieman vaikea. He ovat myös antaneet palautetta. Jos he eivät ole ymmärtäneet pelin ohjeita, niitä on paranneltu.”

Peliprojektin taustalla vaikuttaa mahdollisten lisätienestien lisäksi Raution henkilökohtainen tarve auttaa ihmisiä. Arjen vaaratilanteita voi aiheuttaa niinkin tavallinen asia kuin uusavuttomuus.

”Yleisesti uusavuttomuudella tarkoitetaan sitä, että ihmiset eivät osaa pitää itsestään huolta tai tehdä ruokaa. Nämä ongelmat kuitenkin kertautuvat hätätilanteissa kohtalokkaina virheinä, kun ei osata toimia oikein”, Rautio kertoo.

Uusavuttomuus voi olla sitä, että soitetaan ambulanssi potilaalle, jolla on pieni haava sormessa. Sitäkin tapahtuu, että tieliikenneonnettomuuden sattuessa silminnäkijät pysähtyvät ottamaan valokuvia.

”Ei ole hyvä juttu, että ihmiset haluavat kuvata onnettomuustilanteita. Pahimmillaan niistä otettuja kuvia levitellään sosiaalisessa mediassa, vaikka uhreille pitäisi taata inhimillinen yksityisyyden suoja.”

Entä polttaako pelastaja koskaan päreitään?

”Paljon on tapauksia, joissa soitetaan hätäkeskukseen, että on nähty moottoritiellä ojaan ajanut auto, mutta ei ole menty tarkistamaan, onko joku avun tarpeessa. Meillä voi mennä 6–10 minuuttia ennen kuin olemme paikalla, ja silloin voi olla liian myöhäistä.”

Elämän ääripäät

Rautio muistuttaa, että onnettomuudet maksavat Suomessa yhteiskunnalle miljardeja euroja joka vuosi.

”On hyvä, jos niitä pystytään pieniäkin määriä vähentämään koulutuksen ja valistuksen avulla. Turvallisuuskulttuurin luominen on iso säästö sekä rahallisesti että inhimillisesti.”

Työssään Rautio on nähnyt ihmiselämän haurauden. Syvimmälle mieleen ovat painuneet pienen lapsen kuolema, myöhäisen raskauden keskenmeno ja junan alle menehtyneet.

Välttämätön osa työtä on debriefing eli kriisin jälkikäsittely.

”Vakavan onnettomuuden jälkeen meidät kootaan yhteen ja tuntemukset käydään läpi koulutetun kollegan johdolla. Olen kokenut nämä keskustelut tärkeiksi.”

Surullisten tapausten vastapainona on monta mukavaa kokemusta.

”On ollut kiireisiä synnytyksiä tien päällä. Se on hieno kokemus, kun kaikki menee hyvin. On tullut otettua koppi.”

Räätälöityä turvallisuutta

Rescuebusters-pelin tulevaisuus näyttää lupaavalta. Peliä on ladattu viitisen tuhatta kertaa, mutta Rautio odottaa latausmäärien kasvavan yhteistyösopimusten kautta.

Maaliskuun loppuun mennessä julkaistaan kouluille ja yrityksille tarkoitettu maksullinen verkkopalvelu, jossa on syventäviä oppimateriaaleja oppilaille, opettajille ja muulle henkilöstölle.

Uusiin kuvioihin kuuluu myös Neste Oy:n kanssa solmittu kumppanuus.

”Neste kehitti ilmastonmuutokseen keskittyvän opetuspelin nimeltä EduCycle AR. Satuimme Markuksen kanssa kuulemaan tästä ja kysyimme, haluaisivatko he lähteä yhteistyöhön”, Rautio kertoo.

”Emme tienneet, että he olivat samaan aikaan etsineet firmaa, joka haluaisi ottaa pelin oman brändinsä alle. Nyt sitä voi tilata meiltä tai kumppaniltamme Lekolar Oy:ltä.”

Tulevaisuudessa Rautio ja kumppanit ovat suunnitelleet räätälöivänsä pelejä yrityksille niiden omia turvallisuuskoulutuksia varten.

”Tältä pohjalta on mahdollisuus muokata jokaisen yrityksen tarpeisiin sopiva turvallisuuspeli, oli se sitten tehdas, kauppa tai sairaala.”

Viimeksi mainittu ympäristö on tullut Rautiolle tutuksi sekä työssä että yksityiselämässä. Muutama vuosi sitten yhtiökumppani Markus Syrjäsellä diagnosoitiin syöpä.

”Se loi pelkoa kaverin menettämisestä. Me olemme ystäviä pitkältä ajalta. Syöpä saatiin onneksi hoidettua ja Markus terveen miehen paperit”, Rautio kertoo.

Vaikka pelastaja on nähnyt ja kokenut työssään paljon, läheisen ystävän sairaus ja sen herättämä pelko toivat elämään uusia, vakaviakin ajatuksia.

”En voi tietää millaista se on, kun en ole itse sairastunut. Se pistää kuitenkin miettimään”, Rautio sanoo.

”Vaikka lääkärit sanovat, että ei ole mitään vikaa, niin mistä sitä ikinä tietää?”

X