Perinnöllistä korkeaa kolesterolia sairastava Klaus: ”Verisuoneni menivät niin tukkoon, että kävelykin oli vaikeaa”

Isoisä, isä, täti, sisar ja veli kuolivat nuorina samaan sairauteen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Klaus Lönnström lenkkeilee päivittäin, mutta aiempaa hitaammin.

Isoisä, isä, täti, sisar ja veli kuolivat nuorina samaan sairauteen.
Teksti:
Virve Järvinen

Klaus Lönnström, 69, on tuttu mies Tays Sydänsairaalassa perinnöllisen, kolesterolia kohottavan sairautensa takia. Takana on muun muassa ohitusleikkaus, pari pallolaajennusta ja ablaatio. Klaus käy sairaalassa sekä potilaana että vertaistukihenkilönä.

Tähän havahduin

Vuonna 1981 menin terveystarkastukseen. Kolesterolimittaus ei kuulunut tuolloin rutiinitutkimuksiin. Onneksi sairaanhoitaja kysyi, että haluaisinko tietää kolesteroliarvoni. Kokonaiskolesterolini oli huikeat 15.

Korkea kolesteroli on salakavala. Kun se kertoo olemassaolostaan, tilanne on vakava. Näitä vakavia kohtaloita lähipiirissäni riittää: isoisäni kuoli sydäninfarktiin 40-, isäni 36-, tätini 39-, sisareni 30- ja veljeni 54-vuotiaana. Minä olin 35-vuotiaana sukuni ensimmäinen, joka tiesi kolesteroliarvonsa.

Vastaanotolla

Sairaalan erikoislääkäri kertoi, että sairastan familiaalista hyperkolesterolemiaa, geenivirheen aiheuttamaa rasva-aineenvaihduntasairautta. Sitä sairastavilla kolesterolia kertyy verenkiertoon ja valtimoiden seinämiin. Ellei tautia hoideta, henkilö sairastuu jo nuorena sydäninfarktiin – monesti kohtalokkain seurauksin.

Kolmekymmentä vuotta sitten ei tunnettu statiini-lääkkeitä. Silloisilla lääkkeillä ja uinnilla kolesterolini laski kymmeneen. Niillä lukemilla suonet eivät pysy avoimina: kymmenen vuotta myöhemmin verisuoneni olivat niin tukossa, että kävelystä tuli vaikeaa. Sairastin sepelvaltimotautia, jota päätettiin hoitaa ohitusleikkauksella.

Pelkäsin leikkausta, sillä poikani oli tuolloin kymmenvuotias – saman ikäinen, kuin minä olin ollut isäni kuollessa.

Mutta selvisin leikkauksesta ja monesta muustakin. Olen vuosien varrella läpikäynyt ohitusleikkauksen, kaksi pallolaajennusta ja katetriablaation, jossa sydämen virheellinen johtorata poltettiin.

Näin minua hoidetaan

Parikymmentä vuotta sitten siirryin lääkkeissä statiineihin, ja kolesterolini laski nopeasti kuuteen–seitsemään. Muu elämä alkoi ahdistaa ja sairastuin masennukseen. Yrittäjyydessä, sairaudessa ja parisuhteessa oli liikaa vaikeuksia. Jäin sairauseläkkeelle masennuksen vuoksi 59-vuotiaana.

Kuusi vuotta sitten pääsin mukaan Sydänliiton valtimosairaille tarkoitettuun Tulppa-ryhmään. Tässä avokuntoutusryhmässä sain kuulla sydänpotilaalle sopivasta ruokavaliosta ja liikunnasta. Sen jälkeen voi katosi leivältä ja ruoanlaitosta. Pullankin leivon nykyään rypsiöljyyn.

Lääkkeet ja terveet elämäntavat ovat tehokas hoito: tällä hetkellä kokonaiskolesterolini on neljä.

Tässä ja nyt

Enää en pelkää sairauttani tai siihen liittyvää kuolemanvaaraa. En vaikka yhdessä suonistani on tukos, jota ei voida laajentaa. Tukos haittaa, muttei estä kävelyä. Lenkkeilen päivittäin, mutta aiempaa hitaammin.

Toimin valtimotautipotilaiden vertaistukihenkilönä. Tapaan ohitusleikkauspotilaita ennen ja jälkeen leikkauksen. Moni kertoo pelkäävänsä leikkausta. Lohdutan heitä kertomalla, että koin saman 25 vuotta sitten ja olen yhä elossa.

Tutkimusten mukaan sairauteni ei ole periytynyt omille eikä veljeni lapsille. Lapset perheineen ja vapaaehtoistyö sydänsairaiden kanssa täyttävät elämäni. Toisista ihmisistä saa voimaa. Masennukseni on mennyttä.

Huonosti tunnettu sairaus

A. Yksi ihminen viidestäsadasta sairastuu erittäin korkeana kolesterolina ilmenevään familiaaliseen hyperkolesterolemiaan eli FH-tautiin.

B. ”FH-tauti on vahvasti alidiagnosoitu. Arviolta puolet sitä sairastavista ei tiedä itse sairaudestaan. Geenitesti on selkein tapa todeta FH-tauti”, ylilääkäri Mikko Syvänne Sydänliitosta kertoo.

C. FH-tautia sairastavan riski saada sepelvaltimotauti on terveeseen väestöön verrattuna vähintään kymmenkertainen. FH-tautia hoidetaan lääkkeillä ja elintavoilla.

X