Pertin saunan lämmitys loppui karusti: Sytytysnestepullossa oli väärää nestettä ja housut syttyivät palamaan

Toissa vuonna kuorevesiläinen Pertti Peltola, 70, oli sytyttämässä saunan pesää, kuten hän oli tehnyt tuhansia kertoja aiemminkin. Sytykkeenä hän oli usein aikaisemmin käyttänyt moottoripolttoainetta, jolla tulen sai syttymään leimahtamatta. Valitettavasti sytytysnestepullossa piili sillä kertaa ikävä yllätys.

Öljyseos leimahti ja housut syttyivät palamaan

”Olin yhdistänyt vanhoja öljyn jämiä ja jäänestoaineen loppuja yhteen, sillä ajattelin, että niitä voi vielä hyvin käyttää sytytysnesteenä. Eräänä iltana olin sytyttämässä saunan pesää tavalliseen tapaan ja tuumin, että tuli syttyy vähän hitaasti. Sen takia purskautin sytytysnestettä lisää.

Sen jälkeen kaikki tapahtui salamannopeasti. Öljyseos sai liekin leimahtamaan kuin puhalluslamppu suoraan polviini. Housuni syttyivät palamaan, ja juoksin pihalle. Hyppäsin lumikinokseen, ja sammutin käsillä palavia kohtia.

Hetken päästä sain palon sammumaan, ja vasta sen jälkeen havahduin tilanteeseen. Näppylähanskat olivat sulaneet käsiini, ja iso osa jaloistani oli palanut. Kaikkein pahimmassa kunnossa olivat takareidet, niistä iho oli kokonaan palanut.

Menin sisälle ja kerroin vaimolleni, mitä oli tapahtunut. Sen jälkeen menin kylmään suihkuun. Olo oli koko ajan melko rauhallinen. Itsesuojeluvaisto auttoi toimimaan ilman paniikkia.”

Ensiapuun omalla autolla, sairaalaan ambulanssilla

”Suihkun jälkeen lähdin itse ajamaan ensiapuun, joka oli puolen tunnin ajomatkan päässä. Käteni ja jalkani sidottiin, ja sain kipulääkettä. Sen jälkeen minut lähetettiin ambulanssilla Taysiin.

Hoitohenkilökunnan ilmeistä näin, että tilanne oli hyvin vakava.

Kahden päivän päästä minut siirrettiin Espooseen Jorvin sairaalaan valtakunnalliseen palovammakeskukseen. Siinä vaiheessa jalkani eivät liikkuneet enää ollenkaan, vaan tarvitsin apua kaikessa liikkumisessa.

Seuraavana päivänä minulle tehtiin ihosiirto. Kyljistäni otettiin kuin juustohöylällä tervettä ihoa, joka siirrettiin palaneisiin kohtiin käsissä ja jaloissa. Sen jälkeen iho kiinnitettiin pienillä niiteillä kiinni. Leikkaus tehtiin nukutuksessa, ja sen jälkeenkin olin niin vahvassa kipulääkityksessä, etten tiennyt maailmanmenosta yhtään mitään.”

Ihosta oli palanut viidennes – sairaalassa vierähti kuukausi

”Myöhemmin lääkäri kertoi, että 20 prosenttia ihostani oli palanut. Olin saanut sekä ensimmäisen, toisen että kolmannen asteen palovammoja. Kolmannen asteen vammat ovat vakavimpia. Niissä iho palaa aivan karrelle.

Onneksi sain Jorvissa erinomaista hoitoa. Lääkitys oli niin vahva, etten missään vaiheessa tuntenut tuskaa. Henkilökunta myös kannusti jaksamaan. Aina joku kävi sanomassa, että kyllä sinä tästä selviät. Sillä oli iso merkitys paranemiselle.

Fysioterapeutit aloittivat kuntouttamisen muutama päivä ihosiirron jälkeen. Ensimmäisenä päivänä en jaksanut kävellä edes metriä. Vähitellen liikkuminen kuitenkin palautui.

Sairaalassa jouduin olemaan kuukauden. Sen jälkeen pääsin kotiin, jossa kotisairaanhoito kävi aluksi auttamassa siteiden vaihtamisessa.”

”Käsien ihonsiirtokohdat erottaa vain, jos niitä osaa etsiä”

”Käteni ovat puolessatoista vuodessa parantuneet melko hyvin. Ihonsiirtokohdat erottaa vain, jos niitä osaa etsiä. Jalat ovat vielä rumat, mutta onneksi ne voi peittää housuilla.

Aluksi jalkojen iho oli violetinsininen, mutta vähitellen se on muuttunut rusehtavanpunaiseksi. Värin pitäisi tasoittua kolmessa vuodessa. Palaneista kohdista iho on myös kireämpi ja herkempi kuin aikaisemmin. Minulla on sellainen olo, että on jatkuvasti tiukat kalsarit jalassa.

Muuten voin hyvin, ja nautin elämästä. Tutuista näkee, että heidän tekisi mieli kysyä kokemuksistani, mutta he eivät oikein kehtaa.

Itse ajattelen, että olen aivan tavallinen kaveri, jolle kävi köpelösti. Olen tuhansia kertoja sytyttänyt tulen turvallisesti, mutta kerran olin varomaton. Sen jälkeen olen oppinut olemaan entistä huolellisempi tulen käsittelyssä.”