Riittämättömyyden tunne vei terapiaan – Mervi, 54, pohti liikaa, mitä muut hänestä ajattelivat: ”Yritin näyttää, että olen hyvä”
Mervi oli läpi elämänsä pohtinut ensisijaisesti, millaisena hän halusi muiden elämänsä näkevän. Vauhti ja kierrokset vain kasvoivat, kunnes väsymys iski.
”Olen tuntenut koko ikäni itseni enemmän tai vähemmän riittämättömäksi. Nuorena yritin miellyttää kavereita, enkä tiennyt, mitä halusin. Toisaalta se kuuluu nuoruuteen eikä moni kavereistakaan tiennyt, mihin suuntautua.
Avioituessani ja kahden lapseni synnyttyä minulla oli selkeä käsitys, millaista elämää haluan elää. Tai ehkä näin jälkikäteen ajatellen: millaisena halusin muiden elämäni näkevän.
Halusin kokata trendikkäitä ruokia ja sisustaa kodin sellaiseksi, jollaisen kuvittelin näyttävän hyvältä vieraista.
Jos ystävät ja sukulaiset eivät kehuneet vuolaasti keitoksiani tai ostoksiani, koin epäonnistuneeni. En osannut ajatella, että ehkä kollegani eivät olleet vain tottuneet syömään yrttilasagnea, vaan lihapullia.”
Potkut saivat riittämättömyyden tunteen ottamaan vallan
”Pärjäsin kuitenkin jotenkuten riittämättömyyden tunteeni kanssa, kunnes minut irtisanottiin yt-neuvotteluissa. Sain melko nopeasti pätkä- ja projektitöitä, joita olen tehnyt jo kymmenen vuoden ajan.
Riittämättömyyden tunne kasvoi vuoren korkuiseksi. Mielistelin työkavereita ja tein töitä kellon ympäri, kun yritin näyttää, että olen hyvä. Samalla tunsin ikäviä tunteita, kuten kateutta ja kateuden vuoksi häpeää. Olin inhottavassa tunnekierteessä.
Lopulta väsyin ja hakeuduin terapiaan.”
Väärä tekemisen malli lapsuuden perua
”Olen oppinut vääränlaisen tekemisen mallin lapsuudestani, kun jouduin isäni painostuksesta peittelemään äitini jonkinasteista alkoholiongelmaa.
Viime vuosina olen opetellut laittamaan rajoja itselleni ja sietämään työelämän epävarmuutta. En ota myöskään vastuuta projektin onnistumisesta kuin omalta osaltani. Ennen varmistelin muidenkin tekemisiä. Päävastuun kantakoon pomo, siitä hän palkkansa saa.
Minua ovat auttaneet myös rutiinit. Menen aamulla samoihin aikoihin töihin ja lähden neljän viiden aikaan pois. En lue sähköposteja illalla enkä varsinkaan ennen nukkumaanmenoa. Pyrin pitämään viikonloput vapaina. Jos se ei onnistu, ainakin pidän vapaata jommankumman päivän.”
Juttu on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 5/2018.