Tapaturmasta kuntoutuminen vie henkisenkin kantin koetukselle – Näin neuvoo paralumilautailun maailmanmestari Matti Suur-Hamari

Matti Suur-Hamari joutui moottoripyöräonnettomuuteen  elokuussa 2009. Vasen jalka amputoitiin polven alapuolelta. Kuntouduttuaan hän aloitti uudestaan rakkaan harrastuksensa, lumilautailun.

Tänään Matti on paralumilautailun moninkertainen maailmanmestari. Viimeisin kultamitali tuli Peyongchangin paralympialaisten lumilautakrossista maaliskuussa 2018. Lumilautakrossissa Matti on Suomen mestari myös avoimissa eli vammattomien luokissa.

Tapaturmasta kuntoutumisessa oli monta vaihetta, osa kivuliaita, osa muuten haastavia. Henkisellä puolella ensiarvoisen tärkeää on erottaa ne asiat, joihin voi vaikuttaa niistä, joihin ei voi vaikuttaa.

1. Hyväksy itsesi ja tosiasiat

”Kun makasin kotona ilman jalkaa, ajattelin että minun on pakko lähteä ulos kämpästä ihmisten silmien alle ja katsottavaksi. Sillä tavalla oli helpompi hyväksyä se, että jalka on leikattu pois ja takaisin se ei kasva.

Meni yhdeksän kuukautta ennen kuin sain ensimmäisen proteesin. Jos olisin piilotellut seinien sisällä koko tuon ajan, ulos lähteminen olisi ollut vaikeampaa. Kun olin lähtenyt ulos ja kohdannut ihmisten katseet, tuli tunne, että minut hyväksytään sellaisena kuin olen.

En peittele jalkaproteesiani mutta en tuo sitä tarkoituksella esillekään. Olen enemmän ylpeä kuin häpeissäni proteesistani. Sen ansiosta pystyn elämään täysipainoista elämää ja tekemään samoja asioita kuin muutkin.”

2. Kuuntele kehoasi

Matti Suur-Hamari on nykyään täysipäiväinen ammattiurheilija. © Harri Tarvainen / Lumilautaliitto

”Toinen askel kuntoutumisessa on se, että kuuntelee omaa kehoaan. Itselläni oli hirveä halu kuntoutua ja treenata. Kun keho on kokenut trauman, se tarvitsee aikaa palautua. Jos vain treenaa ja puskee, voi käydä päinvastoin, että mennäänkin toiseen suuntaan. Itselle täytyy antaa aikaa.

Toisaalta, liikunta on ollut minulle aina hyvin tärkeää. Ensimmäisen jalkaproteesin saaminen sytytti hirveän urheiluinnostuksen. Halusin kokeilla kaikkia mahdollisia lajeja ja todistaa itselleni, että pystyn tähän.

Proteesi ei ole estänyt minua tekemästä yhtään mitään. Lasken lumilaudalla, skeittaan, käyn kuntosalilla ja juoksen. Minulla on kolme proteesia. Arkikäyttöön on tavallinen proteesi. Urheilukäyttöön on iskunvaimentimella varustettu jämäkämpi. Juoksua varten on hiilikuituinen jousen mallinen proteesi, samankaltainen kuin Oscar Pistoriuksella.”

3. Huolehdi ihmissuhteistasi

”Kun makasin onnettomuuden jälkeen sairaalassa ja pohdin tulevaisuuttani, ystävät ja perheenjäsenet vakuuttivat, että olen heille se sama Matti kuin ennenkin. Mielessäni ei käynyt kertaakaan, että minut hylätään sen takia, mitä minulle on tapahtunut. Minusta huolehdittiin. Haluan antaa tätä samaa myös läheisilleni.

Jos vain makaa kotona oman pään ja seinien kanssa, niin vuorista kasvaa äkkiä isoja. Kun pitää sosiaalisia suhteita yllä ja tapaa ystäviä, niin vaikeatkin asiat ovat henkisesti helpompia käsitellä. Näin oli ainakin minun kohdallani.”

4. Tuijottajat ovat vain uteliaita

”Kun lähtee ihmisten ilmoille, sitä kuulee kaikenlaista, varsinkin lasten suusta. Joku saattaa tuijottaa, koska näytän erilaiselta, mutta se on luonnollinen reaktio.

Kun käyn uimassa, jätän proteesin altaan reunalle. Monesti ihmiset pysähtyvät ihmettelemään, että kenen jalka se siihen on unohtunut.

Mahtavin kohtaaminen oli nelivuotias poika, joka käveli pukuhuoneessa ohitseni, peruutti takaisin ja huusi kovaan ääneen, että ’Tuu iskä katsomaan, tuolla ei ole jalkaa!’

Siitä syntyi kiva keskustelu. Sain kerrottua kaverille, miksi minulla ei ole jalkaa, ja miksi sen paikalla on tällainen robottijalka. Nuori herra sai vastauksen kysymykselleen. Tällaisia tapaamisia tulee varsinkin kesäisin, useimmiten ne ovat positiivisia.”

Matti Suur-Hamari on voittanut SM-kultaa myös lumilautakrossin avoimissa, eli vammattomien luokissa. © Harri Tarvainen / Lumilautaliitto